minä tiedän | tajunnanvirta, angst | s

[lasitimantti]

Ikäraja: s
Genre: tajunnanvirta, angst
Summary: minä tiedän, ettei toiveita ole luotu toteutumaan, vaan pitämään ihminen hengissä



minä tiedän sinusta liiaksikin. tiedän, miten aamuisin haluaisit vain kaivautua syvemmälle lämpimän peiton alle, puristaa silmät kiinni ja jatkaa unta siitä mihin se jäi, nukahtaa takaisin onnellisten satujen maailmaan. tiedän, miten rakastit juosta alasti vesisateessa ja tuntea pisaroiden putoilevan päällesi kuin kyyneleiden, jotka olivat unohtaneet, että niiden pitäisi surra.

mutta vaikka tiedän sinusta aivan liikaa, kuin olisin päässyt kurkistamaan sisään silmiisi piirtyvien ikkunoiden luukuista ja nähnyt sinut istumassa räsymatolla, kuuntelemassa mozartia rakastuneena, vaikka tiedän, en silti enää saa tuntea sinua. sinä vain katosit ja minä mietin, mikä on virkani, kun enää edes sinä et tarvitse minua pyyhkimään kyyneleitäsi aamuyöllä varjojen leikkiessä ikkunasta piirtyvien valojuovien keskellä, yöperhosten tanssiessa lasin takana mustissa harsoissaan. ja mustan harson minäkin puen päälleni, suren sitä, etten enää ole sinulle. minulla on ikävä sinua, ikävä silkkisiä hiuksiasi, joihin punoin letin toisensa jälkeen ja opin samalla pitämään sinua lähelläni. minä kaipaan sinua tänään, kun pukeudun mustaan sifonkiin, letitän hiukseni tiukalle palmikolle ja suren.

minä toivon, että vielä jonain päivänä saisin pitää sinua lähelläni ja tuntea ihollasi raikkaan sitruksen. minä tiedän, ettei toiveita ole luotu toteutumaan, vaan pitämään ihminen hengissä silloin, kun kaikki toivo on vain kadonnut.

[Pähkinäinen]

Kaunista kuvailua. Varmaan suosikkini kaikista käyttämistäsi ilmaisuista oli tuo "kyyneleet, jotka unohtivat että niiden pitäisi surra". Minulla ei olekaan tästä tekstistä muuten paljon sanottavaa, ainoastaan se että tuohon viimeisen virkkeen alkuun olisin lisännyt sellaisia sanoja kuin "mutta" ja "myös" tai vastaavaa, koska se ajatus minulle siitä kuitenkin jäi, että lisäksi kertoja tietää, ettei toiveita ole luotu toteutumaan vaan pitämään ihminen hengissä (mikä on muuten kauniisti muotoiltu valitettava totuus, jonka otit hyvin mukaan tähän tekstiin). Nimi on ehkä turhankin ilmiselvä mutta varmaan on ollut vaikea keksiä muutakaan, ja sehän kertoo tekstistä.
Jotenkin pienet alkukirjaimetkin sopivat tähän, tavallaan pehmensivät vaikutelmaa. Suru tässä on jotenkin käsinkosketeltavaa, niin hyvin tavoitettu, ettei minulla olisi mitään ongelmaa uskoa jos sanoisit tämän olevan omasta elämästäsi. Onnistunut teksti siis. Pidin todella paljon, kiitos kun julkaisit.