Nimi: Älä päästä irti
Ikäsuositus: sallittu
Tyylilaji: tajunnanvirta, jollain tapaa hurt/comfort
Yhteenveto: ajatuksia erosta, yhdessäolosta ja muutenkin rakkaudesta
Varoitukset: ei mitään, putoamisenpelko nyt ainoa c:
A/N: Originaali10. Vähän hassu olo tämän kanssa, mutta niinhän nyt aina. Osana mun inspiraationtakaisinsaamissuunnitelmaa :3 omalla hassulla tavallaan totuudenmukaista, mutta pöh ja niin c: ehkä päästän nyt teidät tämän pariin! o/
ÄLÄ PÄÄSTÄ IRTI
Me leijutaan ilmassa, aina luullaan, että pudotaan, mutta ei silti koskaan. Mä en loppujen lopuksi ole ollenkaan varma, onko se edes leijumista. Ehkä se on, ehkei kuitenkaan. Aina 50-50 mahdollisuus leijua tai pudota. Putoanko mä, jos pidän kiinni? Putoanko, jos en? Mä olen jo pari kertaa meinannun pudota, mutta en silti pudonnut. Mulla oli siellä käsiä pitämässä mun kädestä kiinni, mutta jostain syystä ne kädet ei vaan pysyneet yhdessä. Kaikki kädet oli kuin vauvaöljyllä siveltyjä, miten niistä pidetään kiinni. Ja ne luisui. Lopulta mä en tuntenut minkäänlaista ihokontaktia mun käsissä.
Muut pitää kiinni. Ja ne pysyy paikoillaan, huojuu tuulessa, mutta pysyy varmoina paikoillaan. Kyllä mä tiedän, ettei kukaan ole varma, mutta siltä ne näyttää. Kuitenkin ne on varmempia kuin mä. Vaikka eihän siihen tarvita paljoa. Kyllä mäkin toivoisin, että mulla olisi jonkinlainen malli, mistä katsoa edes viitteitä siihen miten ollaan huojumatta.
Ehkä mä vain pidän siitä, että saan huojua. Luultavasti se alkaisi pyörryttämään, jos vain olisi paikoillaan ja paikoillaan, suorana. Kuulostaa jo niin tylsältä, etten ikipäivänä kestäisi moista.
Mäkin voisin pitää kiinni, tai no - musta voitaisiin pitää kiinni. Mutta ei pidetä. Mä en osaa sanoa tarkkaa syytä. Ehkei se uskalla pitää kiinni? Ehkei se halua. Toisaalta ihan hyvä, aikaisemmat kädestäpitäjät oli kun niin hirvittävän luisuja.
Enkä mä ole itsekään varma haluanko pitää kiinni, mä en halua päästää irti, mutta jos mä en pidä kiinni, mun ei tarvitse päästää koskaan irti. Kuitenkin mä haluan jostakin jotain tukea, jos mä alan huojua taas. Mä silti pelkään, ettei se ole mitenkään mun hallittavissa. Mikään ei kyllä ole, kun luultavastikin mun toiveet on vain hassuja leikkejä, joita mun alitajunta mun tajuntaan syöttää. En mä kuitenkaan voi olla sanomatta, että mä oikeastaan nautin aikalailla niistä leikeistä.
Ehkei se ole mitään putoamista, enemmänkin vaan olemista hukassa. Ei välttämättä hukassakaan, kunhan on kartta. Jos osaa lukea karttaa, ei tarvitse sitä kädestäpitäjää. Vaikka kyllähän se on ihan mukavaa, että siinä on joku jakamassa sen kävelyhetken. Puristamassa kättä, kun juostaan, ettei jouduttaisi kumpikaan eroon toisistamme.
Pitäisitkö sä mua kädestä, jos mä pyytäisin?
Etkä päästäisi irti keskellä juoksua?
Koska mun ainoa toive on vaan, ettet päästäisi irti.
