Kirjoittaja Aihe: Hälytystilassa Draama (S) MUOKATTU !  (Luettu 1729 kertaa)

Ales

  • Fanficcari
  • ***
  • Viestejä: 514
  • Ilo on sisäpiirin homma
    • My life, my party!
Hälytystilassa Draama (S) MUOKATTU !
« : 03.04.2013 15:52:01 »
Title: Hälytystilassa
Rating: Sallittu
Author: Ales
Beta: On.
Genre: Draama, one-shot
Summary; Koko Yhdysvalloissa oli hälytystila.
A/N: Teksti perustuu vuonna 2001 tapahtuneisiin pommituksiin, kohteena World Trade Center pilvenpiirtäjät.

Huom!

Tekstiä on muokattu mm. lisäämällä kuvausta!


Hälytystilassa

Oli ihan tavallinen aamu. Herätyskelloni soi varttia vaille seitsemän, mutta torkutin kelloa viitisen minuuttia, ennen kuin lopulta nousin ylös. Löntystin laiskasti kylpyhuoneeseen, pesin hampaani ja katsoin itseäni peilistä. Irvistin peilikuvalle ja se irvisti takaisin.
Kävelin takaisin huoneeseeni vaihtamaan vaatteet. Pengoin suurta vaatekaappiani kuten joka aamu ja laitoin päälleni sen hirveän kuusenvihreän koulupuvun, jota jouduin koulussa käyttämään. Inhoan sitä, mutta minkäs teet, kun käyt yksityiskoulua.
Kipaisin takaisin kylpyhuoneeseen, laitoin hieman ripsiväriä ja huulikiiltoa ja katsoin, että naamassani ei ollut kauheasti likaa.
Menin vielä huoneeseeni, kerätäkseni päivän koulukirjat laukkuun. Etsin penaalini täydeltä ja sotkuiselta työpöydältäni, laitoin sen laukkuun, joka roikkui olallani, ja menin alakertaan hyppien joka toisen askelman yli.

Isäni istui olohuoneessa katsomassa televisiosta uutisia ja äitini oli keittiössä lukemassa aamun lehteä.
''Onko siellä mitään kiinnostavaa'', kysäisin ohittaessani hänet matkalla jääkaapille.
''Ei juuri mitään.''

Avasin jääkapin oven ja nappasin keskimmäiseltä hyllyltä avatun purkin omenamehua. Nappasin lasin pöydältä ja menin istumaan pöydän ääreen. Otin pöydältä toisen lehden ja selasin sen läpi juodessani mehua.
Pian huomasin kellon olevan sen verran, että minun pitäisi lähteä. Nousin ylös.
''Vie se lasi pois.''
''Joo joo.''

Kävelin eteiseen ja vetäisin mustat ballerinani jalkoihini. Vilkaisin laukkuuni, että kaikki tarvittava olisi varmasti mukana. Nappasin vielä autoni avaimet pöydältä.
''Mä lähden nyt, nähdään illalla! Käyn Sandin luona koulun jälkeen, älkää odottako mua heti kotiin", huudahdin ulko-ovelta.
''Moikka, nähdään.''

Kävin hakemassa autoni tallista, beigen värisen volvo v40:n, ja lähdin ajamaan kohti koulua. Sinne oli noin kymmenen kilometrin matka suoraa tietä, joten ehtisin hyvin kuunnella musiikkia ennen kuin pääsisin perille asti. Laitoin radion päälle ja sieltä sattui tulemaan juuri hyvää tanssimismusiikkia. Heiluin ja lauloin musiikin tahdissa, yrittäen samalla keskittyä ajamiseen. Ei välttämättä kauhean hyvä yhdistelmä.

Ehdimme opiskella ensimmäisellä tunnilla hetken aikaa, kunnes opettajamme, herra Sheridanin puhelin soi. Hän vastasi hieman ärtyneesti puhelimeen, sillä tunti oli vielä kesken. Hänen äänensä kuitenkin hiljeni pian ja hänen ilmeensä muuttui erittäin huolestuneeksi.
Opettaja sai ilmeisesti rehtorilta määräyksen laittaa luokan vanhan television uutiskanavalle. Herran Sheridan etsi kaukosäätimen, avasi television ja istuutui opettajan pallilleen.

Istuimme kaikki hiljaa ja katselimme suoraa uutislähetystä siitä, kuinka lentokone oli törmännyt World Trade Centerin torniin. Uutistenlukija kertoi saaneensa äskettäin tietoja, että aikaisemmin tänä aamuna oli kaapattu ainakin kaksi matkustajalentokonetta. Epäilysten mukaan torniin törmännyt lentokone olisi ollut toinen niistä. Koko Yhdysvalloissa oli hälytystila.

Katselin ympärilleni luokassa ja huomasin hämmentyneitä sekä pelästyneitä katseita itse kunkin kasvoilla. Luokkamme ilmapiiri oli jännittynyt ja sitä tehosti se, että kaikki olivat täysin hiljaa. Ei inahdustakaan.

Hetken kuluttua, mikä tuntui ikuisuudelta, näimme kuinka toinen lentokone törmäsi viereiseen torniin. Pian tämän jälkeen ensimäinen torneista alkoi luhistua. Se sortui ja vajosi kohti maata.
Suurempi paniikki puski pintaan. Miksi kukaan tekisi näin?

Televisiossa näkyi vain kaaosta. Panikoivia ja hämmentyneitä ihmisiä kaikkialla. Ruumitakin näkyi, monia oli kuollut ensimmäisen tornin luhistuessa.
Pian uutistenlukija ilmoitti, että toinenkin torni alkoi sortua, vaikka kaikki sen huomasivat ilmankin ilmoitusta. Näky oli yhtä hirvittävä, kuin edellinenkin.

Puhelin rupesi soimaan taskussani. Kaivoin sen esille ja huomasin, että soittaja oli isäni.
''Drina, oletko kunnossa?''
''Kyllä olen isä, entä sä ja äiti? Entä Tom?''
''Me ollaan kunnossa'', isä vastasi helpottuneena, ''vaikka pelättiinkin sun takiasi. Ei saatu suhun yhteyttä. Ollaan yritetty jo monta kertaa.''
''Linjat on varmasti tukossa. Missä ootte'', kuiskasin ja huomasin, kuinka kyynel pääsi karkaamaan silmäkulmastani. Pyyhkäisin sen nopealla liikkellä pois.
''Kotona, käytiin hakemassa veljesi kotiin. Pysy koululla, etkä tule kotiin... Pitää lopettaa, ettei tukita linjoja tärkeiltä asioilta. Muista, pysy koululla. Me tullaan hakemaan sinut sitten, kun on turvallista. Ymmärrätkö?''
''Ymmärrän.''
"Rakastamme sinua.''
''Mäkin teitä. Heippa.''
''Hei.''

Jäimme luokkaan katsomaan iskujen jälkeisiä tapahtumia. Kuolleita ihmisiä kaikkialla, pilvenpiirtäjät raunioina. Savua. Huutoa. Kauhuissaan olevia ihmisiä. Poliisit ilmoittivat, että välttämättömimmät ulkona liikkumiset voi suorittaa nyt.
Otin puhelimeni esiin taskusta ja soitin isälleni, joka onnekseni vastasi minulle.
''Niin?''
''Viranomaiset antoivat luvan ulkonaliikkumiseen'', sanoin hiljaa, ''voitteko tulla hakemaan mut?''
''Mä tulen. Nähdään pian.''
''Nähdään.''

Suljin puhelimeni ja laitoin laukkuni valmiiksi. Nousin paikaltani ja kävelin hiljaa opettajan luokse.
''Krhm... Herra Sheridan. Isäni tulee pian hakemaan mua.''
Opettajani kääntyi katsomaan minua tyhjä ilme kasvoillaan.
''Ole varovainen.''
Katson opettajaani ja hymyilin hänelle pienesti. Kuinka tuo yksinkertainen lause saakin tuntemaan itsensä tärkeäksi.
''Varmasti.''

Vilkaisin vielä ympärilleni ja huomasin luokkalaisteni supisevan keskenään tai puhuvan puhelimiin. En varmasti ole ainoa, joka poistuu jo nyt.
Lähdin luokasta ja kävelin tyhjiä käytäviä eteenpäin kohti ulko-ovea. En kuitenkaan mennyt ulos, vaan jäin oven vierelle odottamaan. Oven vieressä oli ikkuna, josta näki suoraan eteenpäin, eli tulisin huomaamaan heti, kun isäni saapuisi.

Eipä aikaakaan, kun isä jo kaartoi autolla oven viereen. Avasin oven, juoksin autolle, hyppäsin kyytiin ja lähdimme yhdessä kotia kohti. Ehkä tämä muuttuisi paremmaksi.
Ehkä.
« Viimeksi muokattu: 03.02.2014 19:03:11 kirjoittanut Ales »

© Raitakarkki

Ikuisuus

  • ***
  • Viestejä: 79
Vs: Hälytystilassa (S) Draama
« Vastaus #1 : 04.04.2013 19:31:12 »
Hei!
Näin aluksi on sanottava etten itsekkään ole kovin kokenut kirjoittaja tai kommentoija, mutta yritetään silti. Tarinassa oli selkeä juoni ja mukana pysyminen oli helppoa. Kerroit tapahtumista. Niin kuin ne ovat, kuitenkin jotkin kohdat jäivät mielestäni kaipaamaan tarkempaa kuvailua, joka olisi tuonut niihin lisää syvyyttä.

Uutistenlukija kertoi saaneensa äskettäin tietoja, että aikaisemmin tänä aamuna oli kaapattu ainakin kaksi matkustajalentokonetta. Epäilysten mukaan torniin törmännyt lentokone olisi ollut toinen niistä. Koko Yhdysvalloissa oli hälytystila.
- -
''Ymmärrän.''
"Rakastamme sinua.''
''Mäkin teitä. Heippa.''

Nämä kaksi kohtaa välittivät päivän tunnelmaa loistavasti. Hämmennys ja epäusko joka tuohon uutiseen on liitetty on valtava. Toinen poimimani kohta taas koskettaa minua. Olen lukenut paljon kertomuksia ihmisistä jotka olivat tuona päivänä torneissa tai auttamassa pelastus- ja raivaustöissä sekä läheisten tarinoita kuolleista. On vain niin vaikeaa muistaa sanoa läheisilleen nuo yksinkertaiset sanat ennen kuin jotain tapahtuu. Pidin myös lopun tarpeesta nähdä itselle läheiset ihmiset pian ja paremman huomisen toivosta.

Ikuisuus
Saatan olla menossa tai tulossa -en aina tiedä itsekkään - mutta en ole eksyksissä.

Ales

  • Fanficcari
  • ***
  • Viestejä: 514
  • Ilo on sisäpiirin homma
    • My life, my party!
Vs: Hälytystilassa (S) Draama
« Vastaus #2 : 11.07.2013 17:07:38 »
Ikuisuus: Kiitoksia kommentistasi! Nyt kun itse luin tämän taas läpi, itsekin kaipaisin lisää kuvailua! Mukavaa, että pidit (?) (:

-A

© Raitakarkki

Ales

  • Fanficcari
  • ***
  • Viestejä: 514
  • Ilo on sisäpiirin homma
    • My life, my party!
Vs: Hälytystilassa (S) Draama
« Vastaus #3 : 08.09.2013 12:02:45 »
Kiitos kommentistasi Okakettu! Kyllä, aihe oli melko vaikea kirjoittaa.

Pidin näkökulmasta, jonka olit ottanut tähän tekstiin: tällä kertaa ei kerrottukaan torneihin loukkuun jääneistä tai tällaisten ihmisten omaisten ajatuksista, vaan siitä, miten terrori-isku todella kosketti kaikki yhdysvaltalaisia riippumatta siitä, kuinka konkreettisesti se heihin henkilökohtaisella tasolla vaikutti.
Tähän minä pyrin. (:

Ihanaa, että pidit! (:

-A

© Raitakarkki

Ales

  • Fanficcari
  • ***
  • Viestejä: 514
  • Ilo on sisäpiirin homma
    • My life, my party!
Vs: Hälytystilassa Draama (S) MUOKATTU !
« Vastaus #4 : 14.09.2013 21:42:50 »
Ilmoitusasiaa:

Eli tekstiä on muokattu kommenttien perusteella, toivottavasti, paremmaksi. Mm. kuvailua lisäsin tähän tekstiin, mutta muuten sama teksti, asioita vain kerrottu monipuolisemmin. (:

-A

© Raitakarkki