Kirjoittaja Aihe: Alex(ander), S  (Luettu 1722 kertaa)

Contessa

  • ***
  • Viestejä: 711
Alex(ander), S
« : 29.03.2013 23:50:34 »
ikäraja: S
varoitukset: trans* puhetta?

alexista puhutaan tahallaan käyttäen se-sanaa.
--

Se on pitkä ja sillä on mustat silmät, sen laihat sormet puristaa kahvimukin korvaa kun se kirjoittaa ja se ei tiedä aina mikä sen nimi on - joskus se esittelee itsensä Alexiksi, sillä on puhelin olkapäällä ja sen ohuet sormet odottavat kasvottoman kravattimiehen tarttuvan niihin. Se pyyhkäisee hiukset silmiltä ja näyttää itsevarmalta maskarasilmineen, sen hame ulottuu hiukan polven yläpuolelle ja sen katse on varma, silmät iskevät kipinöitä ja minä hymyilen sille salaa.

Mutta se tulee silti joskus sisään suorissa housuissa puvuntakki yllään, katsoo väsynein silmin silmälasiensa ylitse ja vastaa puhelimeen muodollisesti, Alexander Wright, se sanoo, ja minä mietin mitä tapahtui sille iloiselle Alexille joka ripustaa kukkia työpisteensä seinille ja maalasi ikkunaan sateenkaaren.

Sen hiukset ulottuvat kohta olkapäille ja aina välillä joku huomauttaa siitä, voivottelee kuinka ne ovat kasvaneet yli mallistaan - Alex hymyilee takaisin, sanoo kasvattavansa niitä, mutta Alexanderin kasvot harmaantuvat, se lupaa varata parturiajan ja minä mietin miksi edes välitän. Enhän minä sille ole ikinä puhunutkaan.

Tuon sille joskus kahvia aamuisin - silloin kun se on Alexander ja liian väsynyt hakeakseen sitä itse. Sen kahvikin on silloin mustaa, epätoivoista ja yhtä syväntummaa kuin sen silmätkin, yhtä tummaa kuin mustat suorat puvunhousut ja niihin sopiva solmio. Alexanderin silmät eivät hehku tai kipinöi. Siinä missä Alexin elämä on mielenkiintoista ja kaunista, Alexanderin elämä on mustaa.
 
Se murahtaa kiitoksen tuskin kuuluvasti, hautaa päänsä käsiinsä ja minä yritän laskea kyynelten kuluttamia uria sen kasvoilta. En onnistu; niitä on liikaa.
"Minäkin pidän enemmän Alexista", minä sanon, enkä jää odottamaan vastausta. 
« Viimeksi muokattu: 31.03.2013 15:09:51 kirjoittanut Contessa »

tumblrpoetryicons
'til the veins run red and blue

nauha

  • ***
  • Viestejä: 339
  • Sunnuntaiteuras
Vs: Alex(ander), S
« Vastaus #1 : 31.03.2013 14:32:39 »
Kommenttikampanjasta hei vielä täälläkin!
Nyt kun olen paremmin omassa elementissäni, lukemassa suomeksi ja originaalia, saatan ehkä saada sanotuksi jotain järkevämpää, mutta en lupaa mitään. Katsotaan kuinka käy! Tuntuu, että takerruin tässäkin hahmoihin. Vaikka eivätkö ne pääosassa olekin?

Hauskaa miten olet saanut näin lyhyeen tekstin niin paljon asioita sekä Alexista, Alexanderista, että kertojasta itsestään. Ja pakko myöntää, että pidin heistä kaikista kovasti. Vaikka luulen, että kaikki tekstissä rakastivat eniten Alexia (Eikä vähiten Alex(ander) itse), on Alexanderkin minusta kiehtova hahmo. Mahdollisesti jopa kiehtovampi, ehkä juuri tylsyyden, väsymyksen ja muodollisuuden takia. Siksi, koska on jotenkin vihainen itselleen tai maailmalle.

Alex taitaa olla minulle liian onnellinen ja vähän yliampuva. Olen tajunnut pitäväni hieman onnettomista hahmoista ja ehkä ihmisistä yleensäkin. Liika onnellisuus saa minut vähän vihaiseksi ja tuskastuneeksi, enkä halua edes ajatella mitä se kertoo minusta ihmisenä.
Sitä paitsi Alexander on minulle onnettomuudessaan moniulotteisempi. Ja ehkä siksi, koska Alex on kuitenkin lopulta se, joka hän haluaisi olla. Alex on sitä, mitä tahtoo, eikä se ole niin mielenkiintoista kuin haluta olla jotain, mitä ei osaa aina olla. Tai ehkä se olen vain minä, joka ajattelee tämän vinoon.

Ja toisaalta, kuten sanoin aiemmin, Alex on ehkä vähän yliampuva, mikä kuitenkin tavallaan viittaa jonkinlaiseen epävarmuuteen tai tarpeeseen todistaa jotain. Itsevarmuuskin kun voi kuitenkin lopulta olla jonkinasteista epävamuutta. Aikuinen ihminen maalaamassa sateenkaarta ikkunaan on minusta kaikissa tapauksissa hieman yliampuvaa käytöstä ihan keneltä vain, ainakin työpaikalla.
En kuitenkaan tarkoita, että tällainen yliampuvuus olisi kirjallinen moka sinulta. Ei ollenkaan. Se on oikeastaan aika hauska yksityiskohta tekstin dynamiikan kannalta.

Joka tapauksessa Alex ja Alexanderhan olivat aivan täysin eri ihmiset, mikä toisaalta sai minut ajattelemaan, pitäisikö sen olla niin. Pohdin myös transsukupuolisuuden, ristiinpukeutumisen ja jonkinlaisen alter-egon eroa. Tunteeko Alexander oikeasti olevansa nainen miehen kropassa, vai onko Alex vain toinen puoli hänestä? Sellainen, jonka hän tuo esiin satunnaisesti, koska ei osaa täysin elää siinäkään.
Vaikka kyllähän sinä toit varsinkin lopussa esiin sitä, miten vahvasti Alexander on tilanteeseensa tyytymätön ja selvästi onneton. Mietin silti, koska tämä ei myöskään minusta tuntunut perinteiseltä transsukupuolisuudelta, koska roolit vaihtelivat.

(Mietin muuten, onko transsukupuolisuus sellainen asia, josta pitää varoittaa tekstin alussa. Haluaisin ajatella, että ei. Koska eihän homoseksuaalisuuskaan ole.)

Lainaus
Sen hiukset ulottuvat kohta olkapäille ja aina välillä joku huomauttaa siitä, voivottelee kuinka ne ovat kasvaneet yli mallistaan - Alex hymyilee takaisin, sanoo kasvattavansa niitä, mutta Alexanderin kasvot harmaantuvat, se lupaa varata parturiajan ja minä mietin miksi edes välitän - enhän minä sille ole ikinä puhunutkaan.
Tästä kohdasta pidin aivan erityisesti. Näen sieluni silmin Alexanderin harmaantuvat kasvot. Ihana.
Lauserakenteellisesti tuo ajatusviivojen käyttö kyllä minusta vähän tökkii, koska jos luin virkettä oikein, tarkoituksena on erottaa tekstistä irrallinen osa viivojen avulla, vähän kuten suluilla voidaan tehdä. Näinhän yleensä on, kun ajatusviivat ovat lauseen molemmin puolin.
Tässä ongelmana on se, ettei lausetta voisi lukea ilman ajatusviivoja, tai siis, jos kyseisen kohdan poistaisi tuolta välistä, tulos olisi: ”voivottelee kuinka ne ovat kasvaneet yli mallistaan, enhän minä sille ole ikinä puhunutkaan”, kun kaiken järjen mukaan sen pitäisi olla jotain aivan muuta. En nyt saa kasattua ajatuksiani ja päätettyä, miten lauseen voisi pitää rakenteellisesti samankaltaisena niin, että siinä olisi enemmän järkeä, koska taidan kuitenkin pitää siitä liikaa.
Mutta pointtini oli siis, että minusta virke, josta on parenteettisilla ajatusviivoilla erotettu jotain, pitäisi pystyä lukemaan ilman tuota erotettua osuuttakin. (En ole varma olisinko voinut selittää tätä yhtään sekavammin, kun asia ei lopulta edes ole niin tärkeä.)

Kirjallisesti koko teksti kaikessa lyhyydessään on sujuva, tuota yhtä omituista ajatusviiva-episodia lukuun ottamatta. Se-sanan käyttäminen Alexista oli minusta kaikin puolin ok, vaikka onhan se puhekielisyyden ja hyvän maun rajoilla hyppimistä. Sopi tähän kuitenkin hyvin ja erinomaisesti kertojan suuhun.
Täytyy muuten sanoa, että pidin kertojankin roolista paljon. Sivustaseuraaja, joka ihmettelee omaa kiinnostustaan ja lopulta kuitenkin avaa suunsa tuolla tavalla vähän nokkavasti eikä lainkaan lohduttavasti tai ymmärtäen. Erittäin, erittäin herkullinen yksityiskohta. Muutenkin tällainen ns. päähenkilöstä irrallinen kertoja oli toimiva ratkaisu, koska se toi tekstiin erilaista näkökulmaa, joka ei ollut kuitenkaan kaikkitietävä.

En muista koska olisin viimeksi lukenut tekstin, joka saa minut ajattelemaan näin paljon sellaisia asioita, kuin transsukupuolisuuden rajat tai persoonallisuuden rakenne. Tuntui hyvältä ajatella, vaikka pelkään ylianalysoineeni jotain. Vaikka en ainakaan itseltäni onnistunut tätä tekstiä pilaamaan kaikella pohdiskelullani. Se pikemminkin väritti sitä mukavasti ja toi kaikkeen järkeä ja tarkoitusta.

Noh, kuten kommenttikampanjassa jo sanoin, minun oli pakko tulla nappaamaan tämä, vaikka olin juuri sieltä toisen tekstin jo poiminut. Olen huono saamaan kommentoitua ilman pakotteita, vaikka haluaisin ja kun aloitan, se tuntuu oikealta ja hyvältä. Halusin saada sanottua tähän jotain, koska heti ensilukemalla (ja moneen kertaanhan tätä piti tankata, ennen kuin osasi mitään vähänkään jäsenneltyä alkaa sanomaan) tuntui, että tästä voisi saada irti vaikka mitä. Luulen saaneeni. Toivottavasti säkin saat tästä kommentista jotain.
Kaipaan hetkeä jonka toivoin sinun olevan minun

Contessa

  • ***
  • Viestejä: 711
Vs: Alex(ander), S
« Vastaus #2 : 31.03.2013 15:09:20 »
hui apua kun sä kirjotat pitkiä kommentteja! :D (ei sillä, hyvä vaan! niitä on ihana lukea)

Tää on melkoisen lyhyt teksti jopa mulle, ja musta on kauheen kiehtovaa kuinka paljon sä sait tästä siitä huolimatta irti. Hassua :D Mä itse ajattelin, että nimenomaan käynnissä on parantumisprosessi Alexanderista Alexiin mutta muutaman mietintäsession jälkeen ajattelin, että ehkä Alex ja Alexander ovat erillisiä samassa vartalossa eläviä hahmoja, ikäänkuin Alexanderin kaksi eri puolta. Alex on juurikin vähän tuollainen epäterveellisen lapsellisen onnellinen ja elämänhaluinen, mutta toisaalta, jos ajatellaan että suurimman osan ajasta Alexander on surullinen, niin ehkä kaikki ilo vaan varastoituu Alexiin? Toisaalta voihan se olla myös niin, että Alex on silti aivan yhtä epävarma kuin Alexanderkin mutta yrittää näyttää mahdollisimman onnelliselta ja varmalta, vaikka tunteekin olevansa vähän kuin kala kuivalla maalla, ainakin toistaiseksi. Idk :D

(ei taida olla, mutta mä oon finin kanssa oppinut että ei vara venettä kaada, näitä uusia varoitussääntöjä tulee aivan jatkuvasti, ei millään pahalla modet ja adminit :D)

Mulla on paha tapa käyttää ajatusviivoja pilkkujen tilalla ihan puhtaasti esteettisistä syistä, musta ne on paljon nätimpiä ja ikään kuin dramaattisempia kuin pilkut :D tää on yks niistä asioista, joista mun pitäs joku päivä pitää kampanja ja korjata viivat pilkuiksi....
Ja kyllä, sain ihan todella paljon irti kommentistasi! :D

tumblrpoetryicons
'til the veins run red and blue

ruttotohtori

  • nightmare muse
  • ***
  • Viestejä: 1 248
Vs: Alex(ander), S
« Vastaus #3 : 09.01.2017 05:48:09 »
Hei. Tää on hirveen vanha teksti enkä tiiä ootko enää ees kuinka aktiivinen, mut löysin tän randomisti ja oli otsikon takii jo ihan pakko tarttua kun mietin että tää ehkä käsittelis transteemaa. Ja olin oikeassa ja hyvä että olin koska tarviin tätä elämääni. Itse asiassa just nyt tarvitsin just tätä tekstiä. Oikeasti, et tiedäkään kuinka paljon.

Kielellisesti tää oli kiva. Se-pronomini toimi, samoin kepeä kieli muutenkin. Aattelin eka että sanan musta ois ehkä voinut välillä korvata muulla, mutta sittenkin näin on parempi, koska ei Alexanderin elämän tuskaa kuvaa mikään muu sana. Ei niin millään, koska vaikka kuinka haastavaa Alexina on elää, se että eläisi jonain vääränä ihmisenä on vaan... mustaa. Itse tulkitsin tämän siis niin, että Alexander on transnainen, joka tosiasiassa on Alex, mutta yrittää ja yrittää tukahduttaa todellista itseään, mille voi olla ties kuinka monta syytä. Työpaikkakiusaamisen pelko, halu työntää pois kehoon liittyvä ahdistus tai ihan vaan se että cis-ihmisenä on helpompi elää. Toki Alex(ander) saattaa myös olla genderfluid tai mahdollisesti monipersoonahäiriöinen, mutta mä menen ekalla tulkinnalla, koska Alexanderin elämän mustuuden ja Alexin elämän valoisuuden välillä on niin suuri ero.

Tykkäsin myös kertojasta, joka ei ihan tuntunut tajuavan mitä oli meneillään. Hän oli kovin samaistuttava - kyllä mäkin varmaan ainakin joskus olisin ihmetellyt että mitä hittoa jos joku tuttu tuntuisi vaihtavan kokonaan olemusta eri päivinä. Kertoja ei missään vaiheessa mainitse mitään transsukupuolisuudesta, hän vain kelaa että tuossa tuntuu yhdessä ihmisessä oleva kaksi, joten mulle tuli fiilis että hän ei tiedä näistä jutuista kovin paljoa. Mutta silti hän sanoo pitävänsä enemmän Alexista, ja vaikka hän sen ilmaisee vähän töykeästikin, hän silti hyväksyy eli on aika hyvä ihminen.

Ajattelin kyynelten kuluttamat urat liian kirjaimellisesti, mutta se oli silti ihana kielikuva. Mä tykkäsin tästä tekstistä valtavasti. Niinkin paljon, että mun tekis mieleni tulostaa tää ja liimata seinälle. Itse transihmisenä fiilaan Alexia todella paljon, aina välillä tekis mieli heittää hanskat tiskiin ja alistua elämään määrätyssä sukupuolessa. Mut tää teksti muistutti mua siitä ettei kannata, joten kiitos. Kiitos, kiitos, kiitos. ♥

(En muuten lukenut edellistä kommenttia niin sori jos toistelin asioita. Plöö.)
leipää ja perunasoppaa