Kirjoittaja Aihe: Maailman kamalin asia K-11  (Luettu 1245 kertaa)

Amiraali Kalmasilmä

  • ***
  • Viestejä: 8
    • Muurahaiskarhu
Maailman kamalin asia K-11
« : 25.03.2013 11:27:09 »
Kirjoittaja: Amiraali Kalmasilmä
Ikäraja: K-11 (Epona korjasi oikeaksi)
Varoitukset: Seksuaalinen väkivalta

Kuukautissiteiden ostaminen oli alentavampaa, nöyryyttävämpää ja kauheampaa kuin mikään. Janika, 12 vuotta, oli siitä jokseenkin varma. Jos äiti ei ostanut niitä ajoissa tarpeeksi, niin kuin usein ei ostanut, hänen täytyi käydä hakemassa niitä itse. Ensimmäinen kerta oli ollut kaikkein pahin. Hän oli odottanut kassaneidin raikuvaa naurua niin kauhulla, että tavallaan vielä pahempaa oli, kun sitä ei tullutkaan. Kun hän oli päässyt ulos, hän oli oksentanut jalkakäytävälle. Seuraavilla kerroilla oli jo helpompaa, mutta edelleen, jos hän tiesi, että luvassa olisi siteiden ostoa, edeltävät yöt olivat yhä unettomia ja hikisiä.

Janikalla oli vain yksi taistelukeino selvitä Operaatio Maailman Noloimmasta: lastata liukuhihnalle niin paljon muuta tavaraa, että se vei enimmän huomion kuutionmuotoisesta rahisevasta paketista.
Ensin piti heittää ostoskärryihin toppi tai mitoiltaan isohkoja elintarviketuotteita, kuten jauhoja tai kaurahiutaleita. Sitten oli suunnattava muina naisina hygieniatarvikehyllylle kuin aivan sattumalta kävelisi sen läpi ja sujautettava sidepaketti hihaan ja hihan kautta koriin muun roinan alle. Tämä oli prosessin vaikein vaihe, koksa monasti vartija luuli - aivan erheellisesti - Janikan nyysivän jotain ja mulkoili tuimasti ja oli kerran taluttanut tyttöparan koppiin kuulusteltavaksi asti.
Ja kerran sideostoksilla oli sattunut niin, ettei syrjäisessä Siwassa ollutkaan yhtään naismyyjää läsnä, vaan vain yksi vinosilmäinen miesmyyjä. Miten se partaäijä varmaan olisikaan kiukuissaan mylvinyt, jos olisi nähnyt, mitä Janika oli ostamassa!

Tällä kertaa edelliset skenaariot eivät onneksi toistuneet.
"Olen valmis tähän", tyttö sanoi itselleen kuin viimeisellä tuomiolla ja siirtyi kassajonoon, päästäen iäkkään pariskunnan menemään ensin. Hän tunsi ahdistuksen sykkivän sisällään, kun jonossa tuli hänen vuoronsa, mutta kaiken kaikkiaan, se sujui ihan hyvin. Janika tunsi vain pienen piston sydämessään, kun kassatäti otti sidepaketin piippauslaitteeseen ja selvästi oli pidätellä ivallista naurua.

Sitten se olikin ohi. Janika änki äkkiä tavarat muovikassiin ja hyppelehti ulos hiljaisille kaduille, kohti kotitaloa. Auringonsäteiden valaistessa hänen tietään ja yrittäen kärventää reikiä hänen muovikassiinsa, hänen näkökenttäänsä ilmestyi toinen tyttö. Tai olisi ilmestynyt, ellei hän olisi niin keskittynyt repimään auki sidepakettia ja vetämään sieltä auki sidettä, samalla etsien katseellaan pusikkoa, jonka suojassa hän voisi sen pikkuhousuihinsa tunkea. Vastaantulija oli musta tyttö, joka oli hiippailemassa pakolaisten sopeuttamiskerhokokoukseen, joka pidettiin samalla suunnalla, josta Janika oli vast'ikään palannut. Hänen katseensa ei voinut olla etsiytymättä Janikan kädessä komeilevaan sidepakettiin.
"Miten kiitollinen tuo muija onkaan", tyttö ajatteli vieralla kielellä, "miten kiitollinen hän joka kuukausi onkaan siitä, ettei hänen pilluaan ole silvottu irti".
« Viimeksi muokattu: 10.05.2015 08:32:16 kirjoittanut Pyry »
Mustekalalla on kolme sydäntä. Minulla on vain yksi, eikä sitä saa särkeä.