Kirjoittaja Aihe: Tutkimuksia, kahvia ja loitsukirjoja eli rakkaus tieteellisenä ilmiönä |K11| uutta 23.4. | Hermione/OFC | romancedrama  (Luettu 2888 kertaa)

Lupus Daemonis

  • Mrs. Steve Rogers
  • ***
  • Viestejä: 5 927
  • Lupa in fabula.
Title: Tutkimuksia, kahvia ja loitsukirjoja eli rakkaus tieteellisenä ilmiönä
Author: Lupus Daemonis
Fandom / Disclaimer: Harry Potter / It’s Row’s, don’t sue me.
Rating: K11

Genre: romance, drama, mystery, humor
Pairing: Hermione/OFC, Ron/Lavender, Harry/Luna, Neville/OFC.
Warnings: kielenkäyttö varmaan pahimpana
Summary: Kämppäkaveruuden myötä kahden kunnianhimoisen nuoren naisen elämät kietoutuvat yhteen, mutta mitä tapahtuu kun tunteet muuttuvat vähemmän suoraviivaisiksi - ja tämä kaksikko on tottunut ratkaisemaan korkean alkemian ennemmin kuin selvittämään tunne-elämänsä sotkuja?

A/N: Hermione Granger on idolini - kaikkea, mitä pidän upeana ja mitä haluan olla. Minun on pitkään pitänyt kirjoittaa hänestä se pidempi femmefic, ja kun Parita itsesi fiktiiviselle hahmolle sai kakkoskierroksensa, palaset alkoivat pikku hiljaa loksahdella paikoilleen. Ficletsarja oli tälle kovin luonteva muoto ja ikäraja on ainakin  toistaiseksi tuon K13, saa nähdä nouseeko se. Toivottavasti pidätte tästä
(Parita itsesi fiktiiviselle hahmolle II, Fanfic-bingo sanalla “4. Se on mahdotonta”, Päihdehaaste IV päihteellä kofeiini)
« Viimeksi muokattu: 26.05.2015 01:16:05 kirjoittanut Kaapo »

(uudelleenkirjoitus 2016 ->)

"We are coming / And we'll howl on your graves."
- Karliene

Lupus Daemonis

  • Mrs. Steve Rogers
  • ***
  • Viestejä: 5 927
  • Lupa in fabula.
I - Se mitä etsit

Ilmoitus jätetty 20.9.2000

TARVITSETKO RAUHAA JA KATON PÄÄSI PÄÄLLE?

21-vuotias alkemian ja parannustaikuuden toisen vuoden opiskelija etsii naispuolista, kunnollista ja asiallista opiskelijaa jakamaan pienen omakotitalon asuinkustannuksia. Vaatimuksena kunnianhimoinen suhtautumien opintoihin. Ei bilehileille! Lemmikit ok.

Ota yhteyttä: Hermione Granger, Tritemius-alue 67 C, Merlin-instituutti.


Tarkistin osoitteen numeron vielä kerran ja nostin katseeni paperista pieneen, kaksikerroksiseen omakotitaloon, jonka  huolellisesti hoidettua puutarhaa kiersi valkosäleinen lauta-aita. Väljä, kotoisa ja puistoja täynnä oleva Tritemius-alue oli yksi Merlin-instituutin suosituimmista asuinalueista ja sen vuoksi yritin olla toivomatta liikoja - saattoi hyvin olla, että aamulla jätetty ilmoitus oli jo saanut vastauksensa ja Hermione jo löytänyt kämppäkaverinsa. No, oli vain yksi tapa selvittää se.

Kolkutin jysähti pelottavan raskaasti puiseen oveen ja sen kaiun hälvettyä jäin kuuntelemaan, oliko talossa ketään.
”Aivan pieni hetki”, joku huusi talon uumenista.
Pakotin kuistia hermostuneesti naputtavan jalkani rauhoittumaan ja hymyilin, kun nuori nainen avasi oven kysyvä katse silmissään. Hänellä oli yllään yksi niistä suojakaavuista, joita Alkemistin apteekki mainosti lauseella ”Kestää mitä tahansa - ja kaiken muunkin.” ja suojalasit työnnettyinä silmiltä ruskean kiharapilven sekaan.
”Hei. Hermione Granger?”
”Minä olen. Anteeksi että kesti. Minulla oli agathakiviliemi tulella ja sen valmistus on äärimmäisen tarkkaa, koska jos sen unohtaa tulelle sekunniksikaan liian pitkäksi aikaa, sen koostumus muuttuu ja -”
Hermione hiljeni äkkiä tajuttuaan, että oli unohtunut tarinoimaan, mutta minä vain hymyilin hänelle vastaukseksi.
”Tulin tämän johdosta”, sanoin ja näytin pääkirjaston ilmoitustaululta repimääni pergamenttia. ”Etsin parempaa asuinpaikkaa nykyisen soluni sijasta.”
Hänen ilmeensä kirkastui ja hän väistyi ovelta.
”Tule sisään. Haluatko kahvia tai teetä?”
”Kahvia, kiitos.”
Seurasin häntä sisälle ja hymyilin.

(uudelleenkirjoitus 2016 ->)

"We are coming / And we'll howl on your graves."
- Karliene

Brangwen

  • ***
  • Viestejä: 521
Uskaltaudun tavoistani poiketen lukemaan femmeä, koska Lupa+canon lupaa yleensä vähintään mielenkiintoista menoa (+ tekee hyvää lukea lukemisesta, oikeasti tarkoituksenmukaisesta pänttäämisestä etc. mitä tämä teksti todennäköisesti tulee pitämään sisällään).

Kahvia ja kirjoja! Niillä pärjää jo pitkälle. Aivan erityisesti tässä aloituksessa kahvin ja lukufanaatikkojen lisäksi viehättivät kaikki nuo yksityiskohdat; paikkojen nimet, alkemiaprosessit...
Anteeksi että kesti. Minulla oli agathakiviliemi tulella ja sen valmistus on äärimmäisen tarkkaa, koska jos sen unohtaa tulelle sekunniksikaan liian pitkäksi aikaa, sen koostumus muuttuu ja -"
Näkee taas harvinaisen selvästi, että olet miettinyt tätä tekstiä. Ja jotenkin kuulostaa maailman luontevimmalta jutulta, että Hermione on sun suuri idolisi  ;D

Muttamutta; ”Tulin tämän johdosta” Sori, kapulakielipaikantimeni on yliviritetty.

Jatkoa jään odottelemaan (siis tilaisuutta stalkkeroida teidän kahvipöytäkeskustelujanne)

-B

There’s a thin semantic line between weird and beautiful. And that line is covered in jellyfish.
-Cecil Baldwin

Nevski

  • ⅓ full of it.
  • ***
  • Viestejä: 2 408
Jos summary ei koukuttanut, sen teki teksti. En voi odottaa, että pääset eteenpäin tässä eli siis julkaistua tätä enemmänkin. Ykkösluku lupasi hyvää, samoin paritukset (Harry-Lunaa, jeejee). Toivottavasti seuraava luku on paljon pidempi - tai ainakin lukuja on paljon, jos ne eivät pituudeltaan häikäisisikään. Odotan kovasti, että pääsen lukemaan sitä femmempää osiota, koska sen perusteella, mitä olen femmeäsi lukenut, se on suunnilleen kuuminta ikinä, usko pois.

Järkevyyttä kommentoinnissaan väheksyen ja jatkoa odottaen.

Lily-Rose

  • ***
  • Viestejä: 853
Mä en usein lue sun tekstejä, koska kirjotat liian hyvin - olipa taas kommentti. Mut tyksin tästä, seurailen tätä ja tuun taas joskus kommentoimaaan :)
"Niin kauan kuin sinä hengität - sinä taistelet."
- The Revenant
Pääset listaukseeni tästä
Käykäähän ostamassa myös kirjani Veriveljet

puhpallura

  • höpelö
  • ***
  • Viestejä: 642
  • aww ♥
Tää vaikuttaa oikeesti tosi mielenkiintoiselta, vois taas alkaa seurailemaan yhtä sinun kirjoittamaa tekstiä, niihin  kun ei ikinä joudu pettymään  :-*

Tästä tuli nyt vähän tämmöinen tagikommentti, mutta jospa sitä myöhemmin saisi jotain kunnollista aikaiseksi! Ajattelin vain ilmoittaa, että sait tälle taas yhden uuden lukijan :3
“We are only as strong as we are united, as weak as we are divided.”

Orenji

  • Remember me
  • ***
  • Viestejä: 1 245
Vaikuttaa mielenkiintoselta, joten jään seuraamaan.  :)

 Hermione on kyllä ihana ja minunkin idolini aika ajoin. Koska olet loistava kirjoittamaan, otsikko oli osuva ja idea vaikuttaa tässä vaiheessa hyvältä, tahdon nähdä, mitä tästä vielä seuraa.
Parita itsesi fiktiiviselle hahmolle-haaste on jännä, ja tässä vaiheessa kelpuutan femmenkin mukisematta. No joo, on kommentointi hakoteillä, mutta minä luen kyllä!
« Viimeksi muokattu: 21.07.2013 22:23:03 kirjoittanut ansku1 »
"Älkää luulko että pelastatte ihmisiä ottamalla heitä kädestä kiinni.
Mutta ottakaa heitä kädestä kiinni."

Alice Katarina

  • ***
  • Viestejä: 754
Pakko jäädä seuraamaan. Hermionesta en ole lukenut ainuttakaan femmeficciä ja kun kirjoittaja on näin hyvä ei se voi mennä pieleen. Odotan innolla jatkoa!  :D

AK

Avasta ja bannerista kiitos Ingrid!

Ja se meni siks ku mä halusin,
ja mä rähjäsin mut uskoin rakkauteen.
Mä menin sinne ja takasin,
ja mä kaaduin mut mä nousin uudelleen.

Lupus Daemonis

  • Mrs. Steve Rogers
  • ***
  • Viestejä: 5 927
  • Lupa in fabula.
B: Vielä kun olisi motivaatiota siihen itse opiskeluunkin, on tosiaan ollut sellainen tunne viime aikoina. : D Hermione on ihana ja no, sen siitä saa kun lukee kapulakieltä päivät pitkät. Itken oikiskirjojen lauserakenteille.

Sab: Apua, minä kun en ole koskaan pitänyt itseäni kovin kummoisena femmeiljinä, mutta yritetään, yritetään.

Lily-Rose: En kai minä nyt niiiin hyvä ole. : D

Orenji: Hermione on tosiaan ihan mahtava ja kiva, että paritus vähän omituisuudestaan huolimatta jaksoi kiinnostaa.

Alice Katarina: Jostain on hyvä aloittaa.

A/N: Apua, kuinka kauan tästäkin on. Mutta täällä ollaan vihdoinkin. Osallistun tällä nyt spurttiraapaleeseen. ^^


II - Onnekas vahinko

Agathakiviliemen makea tuoksu leijaili ympäri keittiötä. Yritin olla vilkuilematta ympärilleni liian ilmiselvästi, vaikka tiesinkin että talon tutkiminen olikin tällaisissa tapauksissa kaiketi varsin hyväksyttävä tapa toimia. Vaikka Hermionen keittiö olikin parhaillaan lievässä kaaoksessa keskeneräisen liemen vuoksi, järjestyksessä oli silti jotain sotilaallista, joka miellytti minua heti. Keittiön toisen seinän peittävä hylly notkui liemiaineksia siististi nimikoiduissa purkeissa ja laatikoissa, turvallisen välimatkan päässä suljetuista kaappien ovista, jotka sisälsivät ilmeisesti ruoka-aineita. Istuin alas Hermionen pyynnöstä ja seurasin katseellani, kuinka hän latasi jästikahvinkeittimen täyteen ennen kuin napsautti sitä taikasauvallaan.
”Ovelaa.”
”Vanhempani opettivat minut juomaan jästikahvia, enkä ole vielä löytänyt yhtä hyvää velhoversiota. Loitsua pitäisi tosin muokata vielä vähän, sähkö sekoilee edelleen magian kanssa, tiedäthän.”
Näin hänen silmistään, että hän odotti reaktiotani jästitapoihin. En ollut lainkaan yllättynyt, olihan jästisyntyisten ja puhdasveristen vastakkainasettelu edelleen olemassa, vaikkakin sotavuosia lievempänä.
”Minulle on yksi ja sama, mitä verenperintöä edustat. Arvostelen ihmisiä mieluummin taitojensa kuin syntyperänsä perusteella”, tokaisin kiertelemättä.

Vastaus näytti miellyttävän häntä, ja sain pian eteeni höyryävää, mustaa kahvia.
”Sokeria, maitoa, kermaa?”
”Ei kiitos. Mustana kuin sieluni”, virnistin huonolle vitsilleni.
Hermione kaatoi maitoa omaan mukiinsa ja istahti sitten vastapäätä minua.
”Olet siis kiinnostunut jakamaan tämän kanssani.”
Hänen hymynsä oli aavistuksen varautunut, mutta en antanut sen häiritä liikaa. Totuus oli, että pidin hänestä heti.
”Joo. Nykyisessä solussani on pari tyyppiä, jotka mieluummin tuntuvat käyttävän aikansa läpi yön kestävään juhlimiseen, eikä se oikein sovi opiskeluaikatauluuni. Kaipaan rauhaa ja hiljaisuutta ja tarpeeksi tilaa projekteilleni.”
Tilaa talossa vaikutti olevan. Se oli kevyesti omakotitalon kokoinen, ehkä kolmen tai neljän makuuhuoneen asunto, enkä voinut olla kiirehtimättä ajatuksissani asioiden edelle. Täällä olisi upea asua.
”Kuinka löysit ilmoitukseni?”
”Onnekas vahinko. Olin lähdössä kirjastolta, ja itse asiassa kävelin päin sitä ilmoitustaulua pohtiessani Merlin-Gatowskin teoreemaa.”
Hermione hymyili.

Minä en uskonut kohtaloon, mutta…

(uudelleenkirjoitus 2016 ->)

"We are coming / And we'll howl on your graves."
- Karliene

Orenji

  • Remember me
  • ***
  • Viestejä: 1 245
Olen istunut paikoillani muutaman minuutin ja vain taivastellut lukujen ilmestymistä. En voi uskoa, että ensimmäinen osa on julkaistu yli vuosi sitten, siitähän on korkeintaan muutama kuukausi! :D Jostain syystä uusinta lukua edeltävät tapahtumat ovat todella kirkkaina mielessäni, teksti on sen verran mielenkiintoista, että muistan mitättömiä yksityiskohtiakin. Ihanaa, ettet ole jättänyt tätä tekelettä kesken!

Pidän asioiden hitaasta kehittymisestä, pysähdyt kertomaan ja kuvailemaan, etkä vain oio tapahtumia päästäksesi loppuun. Kerronta on mukavan rauhallista, pysyy helposti mukana. Erityisesti olen tykästynyt Hermioneen, joka vastaa mielikuviani onnistuneesti etenkin vieraansa kanssa keskustellessaan. Mua vieläkin hämää, millä nimellä kyseistä toista naista pitäisi oikein kutsua, se toinen ei tunnu hyvältä idealta...

Hän on kuitenkin aivan mahtava luonne, juuri sopiva Hermionen kämppäkaveriksi! Kunnianhimoinen opiskelija pärjää varmasti loistavasti toisen samanlaisen kanssa.
”Ei kiitos. Mustana kuin sieluni”, virnistin huonolle vitsilleni.
Ehkä hän tuo hieman huumoriakin mukaan, eihän se vitsien taso ratkaise millään lailla. ;D  Pakko myöntää, mä kyllä nauroin tuolle kommentille, vetoaa huumorintajuuni.

Näyttää vakavasti siltä, että kaupat ovat syntyneet, kun sitten vaan saadaan asiat sovittua. Olen jollain hassulla tavalla iloinen, että he tulevat niin hyvin toimeen keskenään. Fiktiivisten hahmojen puolesta iloitseminen on jokseenkin kummallista. :D
Hermione hymyili.

Minä en uskonut kohtaloon, mutta…

Lopetus jäi liikaa auki, joten odotan innolla jatkoa!
"Älkää luulko että pelastatte ihmisiä ottamalla heitä kädestä kiinni.
Mutta ottakaa heitä kädestä kiinni."

Lupus Daemonis

  • Mrs. Steve Rogers
  • ***
  • Viestejä: 5 927
  • Lupa in fabula.
Orenji: En suinkaan ole unohtanut, mutta inspiraatio on ollut vähän eksyksissä. Hienoa kuulla, ettei teksti ollut jäänyt ihan unohduksiin ja toinen nainenkin saa nimen tässä luvussa. : D Minämuodolla on omat pikku kommervenkkinsä. Kiva kuulla että tällä on lukijoita! ^^


III - Merkitty

”Mitä opiskelet?” Hermione sanoi sekoittaessaan kahviaan.
Hän pysähtyi kesken liikkeen ja virnisti.
”En tainnut kuulla nimeäsi.”
”Lucia Wolff”, tajusin esittäytyä vasta nyt.
Keskustelu oli lähtenyt alusta saakka niin luonteville raiteille, että olin melkein unohtanut tavanneeni hänet vasta ensimmäistä kertaa.
”Hauska tavata.”

Väläytin hänelle hymyn ennen kuin palasin alkuperäiseen kysymykseen.
”Niin, minulla on kaksi pääainetta, alkemia ja yrttitieto, sivuaineena luen taikuuden historiaa ja muinaisia riimuja.”
”Se viimeinen oli aika helppo arvata”, Hermione naurahti.
Kurtistin hänelle kulmiani, ennen kuin ymmärsin. Käteni kosketti lapaluuta, jonka halterneck-toppini paljasti.
”Eteisen peili”, päättelin, sillä en tietääkseni ollut ollut selin häneen.
”Mitä siinä lukee? En ehtinyt tulkita.”
Wisdom begins in wonder, viikinkinorjalaisilla riimukirjaimilla. Minulla on sukujuuria Fennoskandiassa.”
”Sokratesta”, Hermione hymyili. ”Jästisyntyinen?”
”Jep.”
Riimukirjaimet kiersivät ympyrän muodossa kämmeneni kokoista harmaansävyistä sudenpäätä, jonka kultaiset silmät tuntuivat porautuvan katsojaan. Tatuointi oli vain vuoden vanha, mutta se tuntui muuttuneen jo kiinteäksi osaksi minua -- niin kiinteäksi, että välillä sen olemassaolon muistaminen yllätti. Realistinen velhotatuointi oli maksanut omaisuuden, mutta se oli ollut sen arvoista.
”Mitä se sanoo kuunvalossa?”
”Kehän ulkopuolelle nousee kuu, kulloisessakin vaiheessaan, ja suden silmät hehkuvat. Tietysti teksti muuttuu. Ar ilyë tier undulávë lumbulë /  ar sindanóriello caita mornië. Se on -”
”Tolkienia, tiedän. Pidän siitä”, Hermione totesi ja siteerasi ulkomuistista. ”Ja kaikki tiet ovat hukkuneet raskaaseen varjoon / ja harmaasta maasta leviää pimeys.

Maistoin kahvia, joka oli minun makuuni turhan vaaleapaahtoista, mutta en valittanut. Se nyt oli pieni murhe kaiken muun rinnalla.
”Lucia, me tulemme varmaan toimeen mainiosti. Jos haluat muuttaa tänne, olet tervetullut. Niin kauan kuin maksat oman puolesi vuokrasta.”
”Ei ongelma, olen stipendiaatti. Ja kiitos. Koirastani ei varmaan ole haittaa?”
”Ei. Tervetuloa.”

(uudelleenkirjoitus 2016 ->)

"We are coming / And we'll howl on your graves."
- Karliene

Vilna

  • puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 1 197
  • © Auro
No niin! Vihdoin saan raapustettua tämän kommentin, vielä kerran anteeksi myöhästymisestä.

Tämä vaikuttaa kyllä kovin mukavalta ficletsarjalta. Alunperin mun mielenkiinnon herätti tuo Hermione/OFC -merkintä. Nimittäin: Hermione! Femmeä! Oma hahmo! Jes. Hermionesta löytää tosi harvoin femmeä, joten tämä vaikuttaa jo siinäkin mielessä herkulliselta. Musta on myös aina mielenkiintoista lukea taikamaailman toisiin kouluihin sijoittuvia tekstejä - tässä tapauksessa ilmeisesti johonkin yliopiston tapaiseen, jos ymmärsin oikein. Otsikosta mulle tulee mieleen nuortenkirjat, juuri sellaiset humoristisen romanttiset. Tässä kyllä on selvästi niitä aineksia mukana. Mukavaa lukea pitkästä aikaa tällaistä tekstiä.

Tässä lähdettiin liikkeelle ihanan hitaasti, kutitellaan lukijaa kertomalla uudesta hahmosta ihan vähän kerrallaan. Mielenkiinnolla odotan sitä, minkälaiseksi Lucia vielä muotoutuu. Olen muistaakseni joskus aikaisemminkin lukenut sun tekstejä, joissa paritat itsesi jollekin fiktiiviselle hahmolle, ja tässä hahmossa oli aika tavalla samanlaisia piirteitä. Mutta niin, Lucian hahmossahan on kyse nimenomaan sinusta.

Saattaisin huomauttaa kuvailun puutteesta, mutta koska tämä on varsin alussa, odotan että sitä tulee sitten myöhemmin tarkemmin. Dialogista nautin kovin, tämä oli suosikkejani:

Lainaus
”Ei kiitos. Mustana kuin sieluni”, virnistin huonolle vitsilleni.

Mulla on sellainen kutina että nämä kaksi daamia löytää nopeasti yhteisen sävelen myös romanttisessa mielessä, niin samanlaisilta noidat vaikuttavat. Kiitos tästä aloituksesta. : )

Orenji

  • Remember me
  • ***
  • Viestejä: 1 245
Oih, uusi osa!

Varmaan ensimmäisiä kertoja, kun ficletsarjan hidas eteneminen ei ole turhauttavaa. ;D Asiat eivät ole vain laajoja kokonaisuuksia, vaan mukaan mahtuu myös paljon kuvailua ja yksityiskohtia, vaikka niitäkin saa omasta puolestani lisätä jatkossa. Tietenkin sarjan parasta antia ovat Hermionen ja Lucian keskustelut, aiheita ainakin tuntuu riittävän. Heidän samankaltaisuutensa varaan voi rakentaa toivottavasti vahvan suhteen, olettaisin, että myös romanttisen sellaisen.

Keskustelu oli lähtenyt alusta saakka niin luonteville raiteille, että olin melkein unohtanut tavanneeni hänet vasta ensimmäistä kertaa.
Oikein lupaavalta vaikuttaa! ^^ Nimikin unohtui, kun niin kiire oli päästä tutustumaan tarkemmin. Hauska, kuinka puheenaiheetkin vaihtuivat niin sukkelaan, aivan kuten ihan oikeassakin elämässä voisi kuvitella käyvän.

Pidän edelleenkin kovasti sarjasta, kunhan vain Lucia muuttaisi piakkoin, ettei mun tarvitsisi elää jännityksessä. :D Tahdon mukaan niin paljon kaikkea, kuten esimerkkinä hänen koiransa, kirjallisuudesta keskustelemista ja lisää liian vaaleapaahtoista kahvia... Jään taas kerran odottelemaan tulevia osia vai ficleteiksikö niitä nyt pitäisi kutsua? Kiitos kuitenkin kolmannesta pätkästä, tässähän alkaa jo käydä kärsimättömäksi.
"Älkää luulko että pelastatte ihmisiä ottamalla heitä kädestä kiinni.
Mutta ottakaa heitä kädestä kiinni."

Vehka

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 5 783
  • Phantom Thief of Hearts
Missä jatko? :( Lupa plz, tää on niin kiinnostava fic! Täällä on odoteltu vesi kielellä since 2014.

tell me, Atlas, what is heavier:
the world or your heart?