Kirjoittaja Aihe: Kosketuksen siivet (Ron/Herm, songfic, K-11)  (Luettu 3644 kertaa)

yhyy

  • ***
  • Viestejä: 20
Kosketuksen siivet (Ron/Herm, songfic, K-11)
« : 18.01.2008 22:58:55 »
Nimi: Kosketuksen siivet
Kirjoittaja: yhyy
Genre: Songfic, Hermionen PoV
Paritus: Ron/Hermione
Ikäraja: K-11
Varoitukset: Spoilaa Deathly Hallowsia (yllätys :D)
Disclaimer: Kaikki henkilöt omistaa J.K Rowling, joita nyt vain vähän lainailen. :> Itse en hyödy tästä millään lailla.
Beta: Celeporn + muutosten jälkeen Leonor
Summary: Tapahtumat sijoittuvat ajalle heti ”Final Battlen” jälkeen.
A/N: Tämä on ensimmäinen loppuun kirjoitettu ficcini, mutta julkaisen vasta nyt. Itseasiassa en aikonut julkaista tätä ollenkaan, mutta parin nimeltä mainitsemattoman henkilön painostuksesta se nyt tuli tänne. :D Olen parannellut tätä hieman, mutten ole tähän vieläkään täysin tyytyväinen. En jollain tapaa saanut tästä aivan sellaista, kuin olisin halunnut, mutta tällainen tämä nyt on. Haluaisin kovasti kommenttia! :> Biisinä Savage Garden - Truly Madly Deeply (jonka sanat eivät sopineet tähän alusta asti, mutta yrittäkää kestää :D)

 
I'm counting on a new beginning, a reason for living, a deeper meaning

Sekasorto. Se oli ainoa sana, jolla Tylypahkaa ympäröivää kaaosta pystyi kuvaamaan. Kaikki oli yhtä melua, ihmiset juoksivat ympäriinsä haavoittuneina ja itkien. En osannut sanoa itkivätkö he ilosta vai surusta, sillä ihmisten lukuisten tunteiden sekoittamista kasvoista oli vaikeaa päätellä mitään. En osannut edes sanoa miksi itse itkin. Seisoin jähmettyneenä tiluksilla, taikasauvani oli pudonnut maahan ja katselin ympärilleni lasittunein silmin. Näin edessäni toisiaan halaavia ihmisiä, mutta myös niitä, jotka etsivät epätoivoisina rakkaitaan toivoen heidän olevan vielä hengissä. He pelkäsivät rakkaidensa puolesta, mutta niin pelkäsin minäkin. En ollut koskaan pelännyt näin paljon.

Ulkona oli kylmä, ilma näytti sumuiselta ja taivalla oli paksuja, tummia pilviä. Tuuli tarttui hiuksiini heilutellen niitä ympäriinsä ja se tuntui omalla tavallaan rauhoittavalta. Näin pihalla paljon tuttuja kasvoja - osan iloisina ja osan kuolleina. Rintaani puristi, en osannut olla iloinen. Katsoin vetisillä silmilläni suurta, hälisevää ihmisjoukkoa, jonka keskellä seisoi Harry. Ihmiset hurrasivat ja riuhtoivat häntä onnellisina joka suuntaan, enkä voinut kuin ihmetellä heidän jaksamistaan. Tunsin oloni hirvittävän uupuneeksi taistelun jälkeen, enkä olisi voinut kuvitella itseäni huutamaan ja riehumaan muiden tavoin. Harry ei näyttänyt joukon keskellä kovin iloiselta ja tiesin että hänen huolensa olivat samansuuntaiset kuin omanikin. Hän pelkäsi ystäviensä ja muiden läheistensä puolesta. Tiesin, miltä Harrysta tuntui, sillä todennäköisesti häntä pelotti vielä enemmän kuin minua. Hän ei edes tiennyt minun olevan hengissä. Tiesin myös, että minun olisi kuulunut juosta Harryn luo, mutta en saanut itseäni liikkeelle. Tunsin oloni vain tarkkailijaksi, aivan kuin aika olisi kiitänyt ympärilläni eteen päin ja olisin ollut koko tilanteen ulkopuolella.

Ajatukseni keskittyivät vain toiseen poikaan, jota yritin yhä tavoitella katseellani. En ollut nähnyt kyseisestä henkilöstä vilaustakaan, vaikka punaisten hiusten luulisi erottuvan helposti muusta massasta. Olin suudellut tuota poikaa aiemmin tänään tajutessani, että tämä voisi olla viimeinen päivä, jona voisin näyttää hänelle tunteeni. Tajusin silloin, etten ehkä näe häntä enää koskaan. Ajatus oli saanut minut ahdistuneeksi, joten olin päätynyt suutelemaan Ronia, enkä vieläkään tiedä teinkö oikein. Ajatukseni olivat kyseisestä hetkestä sekä häpeälliset, että äärettömän onnelliset. Vaivuin hetkeksi täysin omiin ajatuksiini, kaikki ympäriltäni katosi ja tunsin oloni yhtäkkiä hirvittävän heikoksi. Mitä jos en löytäisikään häntä? Tai jos löytäisin, mutta kuolleena?

I want to stand with you on a mountain
I want to bathe with you in the sea
I want to lay like this forever
Until the sky falls down on me


Tunsin käden olkapäälläni. Käännyin yllättävästä kosketuksesta johtuen säikähtäneenä ympäri ja näin Ronin. Hyppäsin pojan kaulaan, rutistin tätä niin lujaa kuin pystyin, enkä kyennyt hallitsemaan itkuani enää. Ron puristi minua tiukasti, hän silitteli päätäni ja tunsin, kuinka hänen kyyneleensä vierähti päälaelleni. Seisoimme siinä ikuisuuden sanomatta toisillemme mitään. Tärisin itkusta ja kylmyydestä, mutta en kyennyt liikkumaan. Ron tuoksui niin ihanalle, hänen olemuksensa oli äärettömän rauhoittava ja turvallinen, enkä tahtonut päästää hänestä irti. Ron nosti päätäni varovasti, suuteli päälakeani ja huokaisi syvään.

”Hermione”, poika sanoi värisevällä äänellä, ”et voi edes ymmärtää, kuinka paljon pelkäsin puolestasi.” Ron puristi minut rintaansa vasten yhä lujemmin. Olisin halunnut vastata hänelle, mutta minulla ei ollut tarpeeksi voimia – luulen, etten olisi pysynyt edes pystyssä ilman häntä. Suljin silmäni rutistaen Ronia hetki hetkeltä tiukemmin ja ajattelin, etten ollut ikinä ollut niin onnellinen. Kyyneleet valuivat hiljalleen poskiani pitkin ja tipahtelivat taistelussa tallaantuneelle nurmikolle.


And when the stars are shining brightly in the velvet sky
I'll make a wish
Send it to heaven
Then make you want to cry
The tears of joy
For all the pleasure and the certainty
That we're surrounded
By the comfort and protection of
The highest power
In lonely hours
The tears devour you


En tiennyt kauanko olimme seisoneet siinä, mutta aloin tuntea oloni paremmaksi. Käänsin katseeni Roniin, hänen silmänsä olivat vetiset ja hän hymyili minulle.
”Ovatko muut kunnossa?” kysyin häneltä varovasti. Ron painoi päänsä alas ja alkoi täristä. Pyyhin pojan kyyneleitä hänen poskiltaan ja yritin halata tätä. Ron kuitenkin torjui yritykseni, nosti päänsä varovasti ylös ja katsoi minuun.
”Fred on kuollut”, hän kuiskasi. Haukoin henkeäni, en voinut uskoa sitä todeksi. Kurkkuani alkoi kuristaa, kyyneleet kihosivat entistä suurimmin joukoin silmiini, enkä tiennyt mitä sanoa tai tehdä.
”Fredillä on varmasti hyvä olla nyt.” Se oli ainoa asia, jonka sain sanottua. Kun ajattelin tuota lausahdusta jälkeenpäin, se kuulosti todella tyhmältä ja välinpitämättömältä. Ron nyökkäsi ja yritti hymyillä minulle, vaikka tiesin hänen haluavan vain näyttää vahvalta. Halasin Ronia vielä kerran ja lähdin ohjaamaan tätä sisälle.

Katsoin pitkästä aikaa kunnolla ympärilleni: ulkona oli yhä rauhatonta, mutta nyt piha oli täynnä juhlivaa porukkaa ja suurinosa ruumiista oli raahattu sisätiloihin. Noidat ja velhot olivat taikoneet itselleen samppanjaa ja ympäriltä kuului paljon lasien kilistelyä ja ihmisten iloisia huudahduksia. Kuitenkaan tunnelma ei ollut lähellekään niin iloinen kuin olisi voinut luulla. Pihalla oli juhlivan väen lisäksi yhä ruumiita ja irtonaisia ruumiinosia, maa oli veressä ja piha näytti muutenkin järkyttävältä. Tuntui hirvittävän pahalta ja ahdistavalta katsoa tuttuja oppilaita, jotka olivat menehtyneet. Pahimmalta kuitenkin tuntui Fredin kuolema, emme olleet Ronin kanssa vielä kumpikaan tainneet ymmärtää kunnolla, että Fred olisi todellakin lopullisesti poissa. Isovanhempieni kuolema oli osoittanut minulle sen, ettei läheisen kuolemaa tajua heti, vaan se iskeytyy päin kasvoja vasta myöhemmin.

Ajattelin viedä Ronin perheensä luokse, mutta Ron taisi aavistaa aikeeni pysähtyessään linnaan johtaville ulkoportaille. Hän kertoi haluavansa olla nyt vain kanssani ja ettei hän kestäisi nähdä surevaa perhettään nyt.

I want to stand with you on a mountain
I want to bathe with you in the sea
I want to lay like this forever
Until the sky falls down on me


Minusta ei tuntunut oikealta, että Ron olisi kanssani tällaisella hetkellä, sillä ajattelin rouva Weasleyn tarvitsevan tukea. En kuitenkaan tahtonut väittää vastaan, joten tyydyin nyökkäämään ja hymyilemään Ronille pienesti. Kävelimme sisään linnaan ja istuimme aulassa sijaitsevalle penkille. Istuin Ronin syliin kasvot kohti hänen kasvojaan. Katsoin pojan yhtä aikaa surullisilta ja onnellisilta näyttäviin silmiin, enkä osannut sanoa kumpi tunne niistä välittyi enemmän. Tarkkailin hänen kasvojaan keskittyneesti ja yksityiskohtaisesti. Ne olivat taistelun ruhjomat, kasvoissa oli useita haavoja ja ne näyttivät melko likaisilta. Ron näytti tutkivan minun kasvojani yhtä tarkasti ja hänen katseensa tarkentui niiden jokaiseen pieneen yksityiskohtaan. Suljin silmäni ja tunsin Ronin huulet omiani vasten. En ollut koskaan tuntenut oloani niin hyväksi.

Oh can't you see it baby?
You don't have to close your eyes
'Cos it's standing right before you
All that you need will surely come


Siirryin Ronin sylistä hänen vierelleen. Tunsin pistelyä jaloissani, sillä ne olivat väsyneet pitkästä taistelusta. Aluksi nojasin vain kevyesti Ronin olkapäähän, mutta pian huomasin makaavani penkillä pää hänen sylissään. Tunsin huonoa omaatuntoa onnellisesta olostani. En voisi olla onnellinen, kun ympärilläni makasi kuolleita ruumiita vaikka kuinka paljon ja niin moni ihminen oli menettänyt läheisiään. Emme puhuneet Ronin kanssa paljoakaan, huomasin että välillämme oli kontakti ilman sanojakin. Ulkoa kantautui linnaan ääniä, mutten välittänyt niistä. Ainoa mistä välitin, oli tuo poika, jonka silmiä tuijotin herkeämättä. Ron kumartui kuiskaamaan korvaani jotain, joka sai poskeni punaiseksi ja leveän hymyn huulilleni. Minäkin rakastan sinua, Ron Weasley.

I'll be your dream
I'll be your wish
I'll be your fantasy
I'll be your hope
I'll be your love
Be everything that you need
I'll love you more with every breath
Truly madly deeply do
« Viimeksi muokattu: 14.11.2014 22:47:36 kirjoittanut zougati »

sleipnir

  • ***
  • Viestejä: 6
Re: Kosketuksen siivet (Ron/Herm, songfic, PG-13)
« Vastaus #1 : 20.01.2008 22:23:26 »
Eih! Kirjoitin hienon rakentava kritiikki -kommentin, mutta se katosi. Nyt saat tyytyä tylsään ja valittavaan kommenttiin. Anteeksi.

1) Millainen elokuva Tyttö sinä olet tähti olisi, jos Sune sanoisi "Mä rakastan sua" sen sijaan, että sanoo "Mä tykkään susta niin paljon, ettei siinä oo mitään järkee (tjsp)"? Sanoisin, että en olisi ostanut elokuvaa, jos ne sanat siihen olisivat päätyneet nykyisten tilalle.

Joten miksi, oi miksi ne viisi sanaa oli ängettävä sinne loppuun? Täydellinen tunnelma ficissä, kunnes viimeinen lause sai minut ulvomaan epätoivosta: ei, ei, ei! En vain voi sille mitään, mutta tuollaisissa tilanteissa kirjoitetut rakkauden tunnustukset saavat selässäni kiirimään kylmät väreet. Ei se mitään, jos lukijana ymmärrän, mitä on sanottu, mutta voih, miksi se piti kirjoittaa! Raikas tunnelma muuttui siirappimaisen tahmeaksi enkä pidä siirapin mausta...

2) Viimeisistä sanoista huolimatta pidän ficistä. Ensinnäkin, olen vannoutunut Savage Gardenin kuuntelija ja toisekseen, et olisi voinut valita paremmin paritusta ;) Kiitos ficistäsi, se todella piristi iltaani ja sai romanttisen pölhön esille itsestäni. Kirjoitusvirheitä tai hölmöjä lauserakenteita en löytänyt ja kappalejako on kunnossa, eli eipä juuri mitään pilkunviilaustakaan löytynyt :) Kirjoittele ihmeessä lisää, sillä taitoa tuntuu löytyvän!

yhyy

  • ***
  • Viestejä: 20
Re: Kosketuksen siivet (Ron/Herm, songfic, PG-13)
« Vastaus #2 : 20.01.2008 22:39:05 »
slepinir, kiitos kommentistasi!<3
On kyllä äärettömän kivaa saada rakentavaa palautetta. Ajattelinkin, että nuo sanat saattavat kolahtaa jonkun päähän aika pahastikin, mutta kuitenkin ne nyt tuli siihen laitettua. Oikeastaan olen erittäin tyytyväinen siitä, että sanoit kyseisen asian ääneen, tuo olisi toiminut hyvin niinkin, että ne olisi siihen jätetty kirjoittamatta.
Hienoa, että noista sanoista huolimatta pidit tästä, sillä itse ajattelen tämän aikalailla heikoimmaksi tekeleekseni.:'D Mutta vielä kerran kiitos kommentistasi, kommentteja on aina kivaa saada!:>

The Mind

  • ***
  • Viestejä: 174
Vs: Kosketuksen siivet (Ron/Herm, songfic, PG-13)
« Vastaus #3 : 26.04.2008 21:27:05 »
Petyin kun DH:ssa oli niin vähän R/Hr:ää. Vain yksi suutelukohtaus! Mur. Olen metsästänyt tällaisia ficejä kissojen ja koirien kanssa ties mistä pusikoista. Tämä oli ehkä vähän liian herkkä ja kaunopuheinen minun makuuni, mutta silti Ron/Hermione ja vieläpä DH:ta mukavasti spoilaten.
Hermionesta kertojana en pitänyt, se oli mielestäni suurin miinus tässä. Jotenkin se imellytti tätä liikaa. Voin tosin olla väärässäkin, mutta itse en suosi ensimmäistä persoonaa kertojana.  :-X
Pidin kyllä ahdingon kuvailusta ja Hermionen epäitsekkyydestä.