Kirjoittaja: Vargr
Ikäraja: K11
Genre: angst, one shot
Yhteenveto: Emme ole niin erilaisia vaikka muuta kuvittelet.
Haasteet: Originaali10
A/N: Olen huono keksimään teksteilleni nimiä. :/ Tuli ajatus kirjoittaa uhrin ja tekijän näkökulmasta ajatuksia satunnaisesta kohtaamisesta kadulla.
*
Hikikarpalot valuivat niskaani pitkin kun kävelin sinua päin tänään. Vilkaisit minua kylmästi, pyysit anteeksi äänelläsi jota pelkään. Sydämeni tuntui hajoavan. Jäin seisomaan kadunkulmaan, hengittäen raskaasti. Olin kauhuissani.
Huomasin kiireiset askeleesi. Olit varmasti menossa etsimään uutta uhria. Uutta saalista sairaisiin leikkeihisi. Uutta, viatonta nuorta joka lankeaisi ansaasi.
Et saanut tuomiota. Olit syyntakeeton. Koska teit niin? Koska kukaan normaali ihminen ei tee niin? En usko että olet oikeasti sairas. Tai olet, mutta sinä olet selväjärkinen.
Satutit minua. Vahingoitin itseäni takiasi. Eikä sinua edes taida kiinnostaa, vai mitä? Vaikka kertoisin, et kuuntelisi? Eikö niin?
Miksi sinua kiinnostaisi jokin niin vähäpätöinen asia? Vihaan sinua.
*
Törmäsin sinuun tänään. Huomasin että säikähdit, mutta en voinut sille mitään että suustani lipsahti jääkylmä anteeksipyyntö. Kiiruhdin ohitsesi, taakseni katsomatta. Minua kylmäsi. Sorruin hysteeriseen juoksuun jossakin vaiheessa, juoksin katuja pitkin kotiin asti. Kotiin, missä minua odotti lämmin syli. Mieheni lämmin ja luotettava syli. Hän tiesi sinusta, tiesi mitä tein sinulle.
Sinä pelkäät ja minä pelkään. Emme ole niin erilaisia vaikka muuta kuvittelet. Minä olen kuolevainen, minäkin murenin kuin savi. Sinä kuvittelet, että olet parempi kuin minä. Ehkä oletkin, mutta minä en jaksa uskoa siihen. Kadun sitä yötä, niitä asioita joita tein sinulle. Mutta en voi mennä menneisyyteen ja pyyhkiä sitä kaikkea pois.
Eivätkö arpeni ole tarpeeksi? Eikö se, että kuulen ääniä koko päivän, öisinkin ole tarpeeksi? Kuinka paljon sinä rankaiset minua vielä? Kuinka paljon Jumala rankaisee minua vielä? En ole sairas, en sillä tavalla kuin kuvittelet. Olen harhainen, olen kadottanut todellisuuden. Lääkkeet eivät auta jos niitä ei syö. Ja minä en syö jos kuvittelen että on hyvä päivä. Silloin minusta tulee sekava, vaarallinen. Pääosin itselleni.
Anteeksi että olen sairas. Anteeksi että jouduit tekemisiin sairauteni kanssa.
