Ja onni on valtoin | S | romance, fluffy, ficlet

[yami]

Nimi: Ja onni on valtoin
Kirjoittaja: yami
Tyylilaji: Hitusen fluffyä, aavistus h/c:tä, romance, ficlet.
Ikäraja: Sallittu
Haasteet: Originaali10 2# ja Ficlet300.
Yhteenveto: Hän on perillä.

A/N: Ystäväni 30 minuutin tajunnanvirta kävi kylässä. Taustalla soi niinkin imelän kliseinen uusvanha suomiklassikko kuin Yön Rakkaus on lumivalkoinen Suvi Teräsniskan versioimana.




Ja onni on valtoin


Helmikuu. Lumi laskeutuu maahan hiuksiin takertuvina hiutaleina, mutta jalat ponnistelevat väsymättä kohti päämäärää. Perille. Sinne hän tahtoo. Sauvat uppoavat hankeen, sukset lipsuvat, mutta hiipuvasta hämärästä hän saa voimaa jatkaa eteenpäin. Hän haluaa ehtiä ennen pimeää.

On niin hiljaista. Vain oma huohotus korvissa, ja kohta reitti muuttuu tutummaksi – ajatukset vapautuvat kuin muuttolinnut roudasta ja kohoavat korkeuksiin, kun vain kehon tarvitsee enää huolehtia matkanteosta.

Puhdasta valkeutta, hän pyörii ja nauraa. Ilo on hänessä, ilo on häntä, ja onni on valtoin.
Tanssiaskeleet kuuluvat äänettöminä hiljaisuudessa, kun katse kohtaa toisen ja jää.
Hetki on. Hetki on, ja sanatta hän pysyy siinä, kunnes vuoteessa silmät sulkeutuvat helmikuun pakkasiin. Vyötärön ympärille on kiedottu käsivarsi ja rakkautta, joka pysyisi siinä.
Hameen helma kietoutuu sääriin.

Kädet ovat paljaat ja punoittavat niitä pistelevästä pakkasesta, mutta matkaa onkin vain hetken verran. Jokin aika sitten toiseen suuntaan hiihdetty reitti kaartuu nyt vasemmalle, kohti sydäntä – ja vihdoin puiden välistä näkyy alava maa ja valo.

Hän on perillä. Viimeiset hengähdykset sadalla metrillä, sukset vasten seinää odottamaan huomista. Oven hän avaa varovasti, jotta ei herättäisi – mutta kun hän astuu keittiöön riisuttuaan ensin vaatteensa eteisessä, toinen on valveilla tähyillen tähtien valaisemaa hankea ja metsänrajaa.

Katse kohtaa ja jää.

Toinen kääntää päänsä. Hymyilee.

”Sinä tulit.”
”Minä tulen aina.” Kotiin.

Hän tarttuu tasavertaistaan kädestä, suutelee hellästi.

”Älä turhaan valvo tähteni.”
”En. Mutta jäin katsomaan tuota maisemaa, tiedäthän.” Ei tarvitse kysyä.

Niiden pakkasten jälkeen kädet ovat pitäneet toisistaan kiinni.

”Tule. On aika levätä.”

Hän kietoo käsivartensa toisen vyötärölle ollakseen lähempänä. Kaksi sydäntä sykkii hitaasti ja rauhaisana. Yhtäkkiä hän on varma, että kuulee vihdoin kolmannenkin sykkeen, aivan kämmenensä alla.

[Odo]

Oikein kauniin talvinen fic! Piti sinulta kokeilla PotC -ficcejen rinnalle välillä jotain muutakin ja ilokseni löysin originaalia. Tunnelmallinen, talvinen teksti, joka on muuten ensimmäinen lukeminen joka sijoittuu hiihtämiseen! Itse inhoan hiihtämistä, mutta tässä tekstissä se alkoi tuntua pakkasen pistelystä huolimatta tunnelmalliselta. Hassua.

Tarinassa ei paljoa kerrottu hahmoista, eikä heidän tarinastaan. Ajatustenvirtaahan tämä oli, joten ei sellaista voi vaatiakaan ja keskityinkin pääasiassa tunnelmaan. Talvisessa tunnelmassa olit onnsitunut parhaiten, kaksikon välinen dialogi pienine lisineen oli myös mukavaa luettavaa ja olisin mielelläni lukenut hieman enemmänkin kotiin paluusta ja siitä, mistä toinen oli tulossa ja kuinka kaukaa. Toisaalta se jätti lukijalle ajatuksia ja osa siitä, miksi ehkä vähän karsastan pelkkää tunnelmointia johtuu siitä, että olen lukenut paljon tekstejä (ja kirjoittanut) jossa selitellään asioita. Toisaalta taas oli kiva lukea pelkkää tunnelmointiakin välillä.

ja kohta reitti muuttuu tutummaksi – ajatukset vapautuvat kuin muuttolinnut roudasta ja kohoavat korkeuksiin, kun vain kehon tarvitsee enää huolehtia matkanteosta.

Tykkäsin tästä kohdasta paljon. Muuttolinnut olivat ihania ja kuinka niiden nousemista roudasta korkeuksiin oli kuvattu. Ehdottomasti yksittäisistä lauseista tämän tekstin helmi.

”Älä turhaan valvo tähteni.”
”En. Mutta jäin katsomaan tuota maisemaa, tiedäthän.” Ei tarvitse kysyä.

Sanailu oli suloista. Tähteni -sana hieman kuulosti hassulta, koska harvemmin sitä puhekielessä kuulee, mutta toisaalta se oli myös mukava erilainen pilkahdus tavallisesta dialogista. Myös lopun tiedäthän -sana kertoi lukijalle, tai sai ainakin minusta tuntumaan siltä, että kaksikko tunsi toisensa hyvin. Toinen tiesi toisen valvovan, mutta toinen myös tiesi toisen tietävän kiinnostuksen pimeneviin talviöihin.

Kiva tunnelmapätkä, jota on vähän vaikea kommentoida ehkä juuri sen takia, että pääpointti nimenomaan on siinä tunnelmallisuudessa. Ehkä jos tekstiin olisi lisätty enemmän koristeellisuutta tai selityksiä se olisi saattanut olla vielä mielenkiintoisempi, mutta oikein toimiva se oli näinkin. Kiitokset siis.

[yami]

Kiitos kommentistasi! Olen edelleenkin lähestulkoon sanattoman kiitollinen siitä, että joku vaivautuu käymään läpi enemmän tai vähemmän onnistuneita tuotoksiani - jotenkin sana kiitos (kiitos ja kiitos!) kuulostaa hiukan vailinnaiselta näin pitkien kommenttien ja pariin kommenttikampanjaan ujuttamisen ristitulessa. ♥

Lyhyempää tekstiä on ainakin oman kokemukseni perusteella usein hankala kommentoida. Tuo tähteni-sana on ehkä tosiaan vähän turhan juhlallinen, mutta toisaalta tajunnanvirran tuotostahan tämä on. Itse en tiedä hahmoista juuri tätä rääpäisyä enempää, joten sen vuoksi juuri tunnelmointi olikin tärkeintä.

[Hallahäive]

Tervehdys kommenttikampanjasta Olipa suloinen teksti. Oli hieman hassua lukea talvesta ja hiihtelystä samalla, kun joutuu pitämään ikkunoita auki kuumuuden vuoksi, mutta mikäs siinä...

Pidin tämän tekstin nimestä, se oli nätti ja vaikka yleensä en kauheasti tykkää siitä, että nimi alkaa sanalla 'ja', tähän se sopi.

Tämän tekstin tyyli loi jotenkin ilahduttavan vanhahtavan tunnelman, ja voi kuinka romanttista olikaan lukea hiihdosta kotia kohti. Sinun tyylissäsi näkyi tässä tuo ajatuksenvirtamaisuus ja se sopi tähän erittäin hyvin. Tekstin alussa on tietynlaista haikeutta ja kursiivilla oleva pidempi kohta vain korostaa sitä kaikella kauneudellaan. Pidän erityisesti tästä kohdasta:Hetki on. Hetki on, ja sanatta hän pysyy siinä, kunnes vuoteessa silmät sulkeutuvat helmikuun pakkasiin.
Ajatus pakkaseen sulkeutuvista silmistä on jotenkin ihana. Muutenkin käytit mukavia ilmauksia, oli tähtien valaisemia hankia ynnä muita, ja teksti oli jotenkin haaveellinen ja kevyt.

Hiihtely oli kuvattu realistisesti, melkein tunsi itsekin paljaiden käsien pistelyn ja näki hämärän ympärillään.

Kun päähenkilö viimein pääsi kotiin, oli dialogi ihastuttavaa. Hahmojen välisen kemian aistii hyvin. Sitten vielä tämä yksi nerokas kohta:"Katse kohtaa ja jää." ja olen myyty.
 
Loppu oli suloinen, kolmas syke jotenkin ihana lisäys. Olen pahoillani, ettei tästä kommentista tullut mitenkään erityistä, aivot eivät vain enää tällaisen söpöilyn jälkeen näytä toimivan. Kiitos mukavasta lukuelämyksestä!

[yami]

Kiitos suuri kommentistasi, Hallahäive! Talvinenhan tämä on, mutta siitä toisaalta varoitinkin.

Tietynlainen vanhanaikaisuus oli tietoista, joten hyvä, että huomasit sen. Tajunnanvirta on joskus rakkautta.

Pienikin kommentti on suuri kommentti sen saajalle. Kiitos vielä!

[Emmatrix]

Ihanaa!

Hiihtämistä! Rakastan sitä. Oli sen suurempia hienostelematta ilmaistu, että hiihtämisessä jäätyy kädet. Ja se on kyllä totta... Vaikka fluff ei tyylini olekaan niin ficin oli Ookoo

[yami]

Kiitän! Hiihtäminen on ihanaa... ainakin tasamaalla.