Title: Jäin katsomaan
Author: Pohjanpoika
Rating: S
Genre: Angst, AU
Pairing: yksipuoleinen Sev/Lily
A/N: Avicii vs. Nicky Romero - I could be the one oli inspiraatio. Kaunis, mutta surullinen. Mietin kesää, syksyä ja rakkautta. Ja tämä biisi tanssitti.
Jäin katsomaan
Kesätanssit – lupiinien tuoksua tuulessa ja keveä kosketus lammen pintaan. Kaihoisana katsoin siluettisi piirtämää varjoa nuotion räiskyvää tulta vasten. Aurinko oli laskenut jo tunteja sitten, eikä musiikki enää pauhannut kovempaa kuin puheensorina. Sudenkorentojen lento oli enää vain häivähdys öisessä kajossa eivätkä perhosten siivet lepattaneet. Yöllä kaikki heräsi eloon uudella tavalla.
Sinun tanssisi kiihtyi ja naurusi kaikui korviini vedenpintaa pitkin. Minä painoin sormeni nurmikkoon ja puristin kovasti. Ruoho irtosi maasta tukkona. Revin, revin kahdesti ja vielä enemmän. Ruoho lensi ympärilläni ja tuntui, että joka kerralla korsien kuollessa tanssisi nopeus vain kasvoi, ilo sisälläsi oli kauniimpaa. Toinen varjo saapui viereesi ottaen kätesi varjosta kiinni – tanssitti sinut nuotion toiselle puolelle, talutti takaisin. Punaiset hiuksesi olivat tulen väriset ja olisit voinut olla salamanteri, joka ilmestyy vain lämmössä, kun sitä todella tarvitsee.
Selkäsi taipui kaarelle, jolloin pääsi melkein hipaisi korkeimpia ruohonkorsia. Sait sen näyttämään helpolta. Kaiken sen. Hymysi tavoitti minutkin ja hetken olin onnellinen.
Jos olisinkin tuo varjo vierelläsi, tuo öinen pelastaja. Päästit minut viereesi vain päivisin ja kauas sinusta. En saanut kättä, en tanssiaskelta. Iltaisin suukotit poskelle hyvää yötä ja karkasit metsään toisen kanssa.
-- mutta
ystävyys, sitähän se oli.
Häivähdys kaipuuta öisessä, kosteassa ilmassa. Se oli kenkäni kuvio märällä sammalmättäällä, joka löydettäisiin aamulla. Ystävyys kanssasi oli minulle ilmaan lennähtävä aamun ensimmäinen lintu ja pohjakosketus metsän lammen kanssa. Se oli puusta roikkuva köysi ja ilmeetön katse silmissä. Suusta kulkematon ilma ja viimeinen hengenveto syksyn viileään syleilyyn. Olin katsonut tanssia liian kauan.
Sinä et huomannut, et nähnyt minua lammen toisella puolella. Olit keskittynyt kämmeneen uumallasi, suudelmaan kaulallasi ja hellään tönäisyyn, joka kaatoi sinut irronneiden ruohonkorsien päälle.
Ennen kuin nuotio aamun tullen alkoi edes kipunoida, nostit keltaisen mekkosi olkaimen säädyllisesti paikoilleen ja työnsit sandaalit paljaisiin jalkoihisi. Ilman toista kättä vierelläsi katsoit orvosti ympäristöön. Viimeinen asia, mitä näin, oli sinun kuvasi aamuauringossa loistavaa metsää vasten. Mutta se oli vain kangastus. Ei metsä loistanut.
Se olit sinä – ja olit tullut noutamaan minut, sillä aikani oli tullut ennen kuin auringon ensimmäinen säde tavoitti hiusteni mustan värin.
Ja silti, vaikka tiesin sinun tappaneen minut, olit minulle feeniks. Punainen, kultainen, hento, siro. Olit minulle rakkaus täynnä toivoa.