Vampire Knight: Salaisuus | Yuuki/Zero | angst | ficlet | S

[Odo]

Fandom: Vampire Knight
Disclaimer: Hahmot, maailma ja alkuperäistarina kuuluu mangaka Matsuri Hinolle.
En saa kirjoittamisesta taloudellista hyötyä vain hyvänmielen.

Title: Salaisuus
Rating: S /Angelina lisäsi otsikkoonkin
Paring: Yuuki/Zero (Yuuki/Kaname)
Genre: angst ja romantiikka
Summary: Yuuki ei voinut sille mitään. Hän rakasti kumpaakin.
Challanges: Kaikenmaailman ficlettejä 3 (angst + pakolliset sanat) ja Multifandom II

A/N: Pitkän ficcailu tauon jälkeen (vuosi...) päätin lähteä testaamaan uutta fandomia. Aiemmin tullut kirjoitettua tosin yksi AU -crossover Yuukista, mutta sitä nyt ei voi sanoa Vampire Knight -ficiksi. Enemmänkin random vampyyri ficci. Päätin kokeilla lyhyttä ja helppoa kirjoitettavaa näin aluksi, mutta innostusta olisi kirjoittaa enemmänkin fandomista. Pakollisia sanoja tässä tosiaan oli talviyö, särkynyt ja unohdettu tuohon ficlet -haasteeseen. Tosin unohdettu korvattu sanalla unohtunut. Niin ja mitä otsikkoon tulee niin oon todella pahasti ruosteessa tekstien nimeämisen kanssa, mietin vaikka mitä ja kaikki kuulosti tosi tyhmälle, joten päädyin tähän edes "ihan ok" vaihtoehtoon.

Salaisuus

Yuuki ei saanut unta, vaikka oli esittänyt jo pitkään nukkuvaa. Zeron tasainen hengitys kertoi toisen jo nukahtaneen, joten Yuuki tunsi itsensä hieman yksinäiseksi ajatustensa kanssa. Ei hän olisi osannut puhua Zerolle ajatuksistaan, vaikkei hän olisi nukkunutkaan, mutta oli se silti rauhoittavampaa, kun tiesi toisen olevan läsnä. Yuuki oli huomannut, että Zero teki hänen ilmeistä ja eleistä havaintoja enemmän kuin antoi ymmärtää. Se oli rauhoittavaa, kun tiesi toisen olevan tukena – vaikka ei Yuuki sitä myöntänytkään. Ei hän olisi halunnut huolestuttaa Zeroa. Ei enää, kun tiesi Zeron tulevaisuuden olevan särjetty lopullisesti.

Talviyö kymmenen vuotta sitten. Se oli vaivannut Yuukia. Unohtunut menneisyys sai olon tuntumaan epävarmalta ja jopa hieman pelokkaalta. Muistikuvat hyvästä ja pahasta vampyyrista madalsivat mielialaa ja tekivät hänet surulliseksi. Zero mutisi unissaan, joka sai Yuukin havahtumaan. Hyvä ja paha vampyyri. Kaname ja Zero. Molemmat olivat hänelle kilttejä ja rakkaita. Silti jonain päivänä Zerosta tulisi samanlainen kuin se kymmenen vuoden takainen hirviö. Kaname taas olisi aina samanlainen – viileän rauhallinen, kaunis ja suojeleva.

Yuuki ei voinut sille mitään. Hän rakasti kumpaakin. Hän oli ajatellut Zeroa enemmän veljenään siitä lähtien, kun Zerosta oli tullut osa hänne perhettään. Nyt hän tunsi myös jotain muuta – se rakkaus, jota hän tunsi ei ollut enää sellaista, jota kuuluisi olla sisarusten välillä. Ajatteliko Zero samoin hänestä? Yuuki katsoi pojan kasvoja, jotka olivat rauhoittuneet ja mutina loppunut. Huulet olivat raollaan ja rauhallinen hengitys kuului selkeästi hiljaisessa huoneessa.

Zero oli yrittänyt suudella häntä – vain muutama päivä sitten tai niin Yuuki oli ainakin kuvitellut. Yuuki mietti hetken aikaa, mitä hän oikein halusi. Kaname oli tarjonnut hänelle toisenlaista elämää – vampyyrin elämää – pitkää ja yhteistä, jota Yuuki oli salaa toivonut kauan aikaa. Se olisi ikuisuus, johon Zero ei kuuluisi. Ei siihen elämään.

Vielä vähän aikaa Yuuki halusi olla Zeron. Suojella Zeroa ja tulla suojelluksi – sitten ehkä sen jälkeen – hän voisi elää Kanamen kanssa. Hän ei halunnut olla vampyyri ja Zeron vihollinen. Yuuki kumartui nukkuvan Zeron ylle ja painoi huulet vasten toisen huulia antaen kevyen suudelman. Hän ei pitänyt itsestään, ei omasta sydämestään, joka veti häntä kahteen suuntaan. Shakkipeli. Sitä se oli. Hän valitsi siirtonsa, mutta saattaisi hävitä koko pelin, kun ei tiennyt pelasiko hän mustaa vai valkoista. Hän saattaisi menettää kaiken yhdestä siirrosta, siksi tämä oli salaisuus. Edes Zeron ei tarvinnut tietää.

Yuuki nousi sängyltä jättäen nukkuvan Zeron yksin huoneeseen kuulematta miehen hiljaista kuiskausta: ”Yuuki.”

[Sädekehä]

Kommenttikampanjasta heips!

Ensinnäkin, todella mukava huomata täältäkin löytyvän Vampire Knight –ficcejä! Siitä on aikaa, kun olen kyseisen sarjan katsonut tai edes mangaa vilkaissut, mutta fandom on kuitenkin hyvin tuttu (ja vampyyrit nyt ovat tietenkin varsin kiehtovia muutenkin). Yuki/Zero on myös alusta asti ollut oma suosikkini, vaikkei Kanamesta koskaan kokonaan eroon päässyt, ei edes parhaimpina hetkinä – kuten tästäkin hyvin välittyi.

Onnistuit kuvaamaan Yukin tässä kyllä aivan mahtavasti juurikin sellaisena kuin hän on! Erityisesti hienosti toit esiin tuon tietynlaisen naiiviuden sekä mustavalkoisuuden liittyen Zeroon ja Kanameen, jotka rinnastettiin pahaan ja hyvään. Tavallaan olen aina kuvitellut Yukin todellakin olevan hyvin sokea, melko lapsenomainenkin niissä ajatuksissaan ja ratkaisuissaan, vaikka toki hänen tunteensa olivatkin aika pitkälle ”ohjailtuja” johtuen juurikin Kanamesta ja Yukin todellisesta luonnosta. No, joka tapauksessa, sait näinkin lyhyeen tekstiin tuotua hienosti hahmojen piirteitä, ominaisuuksia ja erityisesti tuo Yukin persoona välittyi tekstin läpi hyvin. Itse näen hänet myös hyvin itsekkäänä hahmona – tosin, ehkä enemmänkin nimenomaan naiivina, mutta mielestäni seuraava kohta osui aivan älyttömän hyvin yksiin oman tulkintani kanssa;

Vielä vähän aikaa Yuuki halusi olla Zeron. Suojella Zeroa ja tulla suojelluksi – sitten ehkä sen jälkeen – hän voisi elää Kanamen kanssa.

Ehkä mahtavinta tässä sun ficissä oli nimenomaan tuo Kanamen ja Zeron vastakkainasettelu, joka tulee (ainakin animessa) myös hyvin esiin. Juurikin tuo hyvä vs. paha, ja miten mustavalkoisesti se nimenomaan asettuu. Sinällään musta tässä välittyy hienosti se ironia, miten Kaname nostetaan jalustalle hyvänä, kauniin ja suojelevana, vaikka todellisuudessa Kaname on juuri kaikkea muuta kuin pyyteettömän hyvä. Ja jälleen juuri tämä ajatus kuvastaa mielestäni hyvin tässä Yukin persoonaa. (Voisin luennoida tästä hyvästä/pahasta loputtomiin, mutta jätän nyt suosiolla väliin, mutta halusin vaan sanoa, että tämä oli tosi kiehtova näkökulma ja se tuli tekstissä hyvin esiin!!).

Hyvä ja paha vampyyri. Kaname ja Zero.

ja

Silti jonain päivänä Zerosta tulisi samanlainen kuin se kymmenen vuoden takainen hirviö. Kaname taas olisi aina samanlainen – viileän rauhallinen, kaunis ja suojeleva.

korostavat hyvin tuota vastakkainasettelua. Jälkimmäinen on mun mielestä mainio myös siksi, miten Yuki ajattelee Kanamen olevan aina samanlainen ja vain Zeron muuttuvan. Tässä ei pelkästään ole sitä Yukille ominaista ”sokeutta”, vaan pikemminkin – sori jos kamalasti ylitulkitsen – myös ajatus siitä, miten Kaname on parempi, koska Yuki uskoo hänen olevan aina samanlainen; aina hänen tukenaan ja kanssaan.
Oh, jäin nyt vaan kamalasti tulkitsemaan hahmoja sekä erityisesti Yukia, mutta toivottavasti tuosta nyt välittyi se, että pidin huimasti tekstin ideasta, ajatuksista ja noista pohdinnoista sekä sun rakentamista hahmokuvista. Kielellisesti tämä oli myös varsin miellyttävä; helppoa ja vaivatonta. Hyvin käytit lyhyitä ja pitkiä lauseita, eikä teksti ollut turhan koukeroista, vaan sellaista tyylipuhtaan simppeliä. Yleensä en takerru kirjoitusvirheisiin, mutta poimin nyt yhden virheen, joka sieltä silmään pomppasi;

Zero mutisi unissaan, joka sai Yuukin havahtumaan.

Ensin jäin pohtimaan hieman tuota otsikon osuvuutta, kun kuitenkin Yukin pohdinnat olivat lähinnä Zeron ja Kanamen eroissa ja hänen omissa tunteissaan, mutta loppu punoi kokonaisuuden mukavasti yhteen ja antoi otsikollekin uuden merkityksen. Pidin myös siitä ajatuksesta, miten Yuki halusi olla edes hetken Zeron, vaikka lopulta Kanamen valitsisikin. Tekstisi oli muutenkin paljon ajatuksia herättävä, ja oikein miellyttävä lukukokemus. Kirjoittele ihmeessä lisää tällä fandomilla! (:

Kiitos!

ps. pahoittelen, että kommenttini tuli vähän myöhässä!

[Odo]

Sädekehä, laitoinkin sulle yksityisviestiä, ettei tarvitse kiirettä pitää ja huomasin nyt, että oli noin pitkä kommentti tullut! Ah, kiitokset kamalasti. Aivan ihana kommentti, eikä hahmojen ylitulkinta haitannut, oikeastaan sinä löysit sieltä semmoisia asioita, mitä en ole itse edes ajatellut. Hienoa kuulla, että hahmojen kanssa on tullut onnistuttua, eikä otsikkokaan kuulostanut sitten huonolta tekstin kannalta (minusta tuntui, että otsikko oli tosi tylsä). Kiitos kovasti kommentista vielä kerran!

Niin ja pitää tuo virhe käydä kanssa korjailemassa. :>