Mitä jäljelle jää (K-11, angst, drama, (Severus/Lily))

[Sirina Black]

Nimi: Mitä jäljelle jää
Kirjoittaja: Sirina Black
Ikäraja: K-11
Genret: angst, draama
Paritukset: tahtoisin ajatella Severus/Lilyna
Varoitukset: Jaa, Severus ei välttämättä ole aivan oma itsensä.
Vastuuvapautus: En ole JKR, joten en myöskään omista hahmoja tai paikkoja.
Yhteenveto: Hänen sydämensä oli jäätä.
A/N: Osallistuu 12+ virkettä haasteeseen Severus Kalkaroksella sekä FF50, Severus Kalkaroksella, sanana 003. Loppu.
A/N2: Okei, ei ehkä ole kaikkein selvin ficcini, mutta sanotaanko näin, että joskus pitää kirjoittaa myös hieman abstraktinpaakin tekstiä, joten tämä on sellainen nyt.


Mitä jäljelle jää


Severus pystyi seuraamaan nuoren naisen kulkua nurmikon huurteiseen pintaan painuneiden jalanjälkien avulla. Hän värähti pienesti huomatessaan veripisaroita siellä täällä tytön kulkureitin varrella. Välillä mies kadotti tytön jäljet ja saattoi kulkea vain kuunsirpin kapeassa valossa pitkin villiintynyttä puutarhaa.

Severuksen korviin kantautui jostain kaukaa vaimeaa huilumusiikkia, mutta hän ei välittänyt sen kutsuvasta soinnista, hänen piti löytää kadottamansa. Miehen katse harhaili vinosta puutarhavajasta kaukana siintävään metsään, jonka puut loivat varjojaan hänen ympärilleen.

Mies muisti kuinka hän oli antanut naiselle lupauksen puutarhavajan takana ja sinetöinyt heidän sopimuksensa suudelmalla. Severus oli silloin ollut kunnianhimoinen ja varma onnistumisestaan. Hän ei ollut edes kuunnellut tytön isää, joka oli piippu huulipielestään roikkuen väittänyt, ettei Severus koskaan voisi onnistua suunnitelmissaan.

Hän oli herännyt liian myöhään todellisuuteen, elämä ei ollut niin mustavalkoista mitä hän oli kuvitellut. Hän oli ollut silloin nuori, rohkea ja itsevarma eikä hän ollut ollut varautunut siihen sukellukseen, jonka hänen maailmansa oli tehnyt vain viikkoja sen jälkeen kun oli kosinut rakastettuaan. Severuksen elämä oli täynnä kylmää pimeyttä eikä valon pilkahduksia ollut olemassakaan.

Severus potkaisi hylättyä kenkää raivoissaan ja kirosi maailman epäreiluutta, vihasi sitä mikä hänestä oli tullut vuosien saatossa. Hänen sydämensä oli täynnä jäätä eikä oikeutta onneen ollut. Hänen katseensa pysähtyi jälleen etsimään tuttuja maamerkkejä, taloa jonka katto oli kalteva ja päästi vedet sisään sateella kymmenistä pienistä rei'istä, joita kukaan ei ollut paikannut.

Ilma helmeili syksyä, talvi saapuisi pian niin kuin joka vuosi. Mies ei pitänyt puiden punaisia lehtiä arvossaan, ne muistuttivat liikaa menneisyydestä, joka oli ohitse. Hänen ei olisi koskaan pitänyt myötäillä ystäviään, ei koskaan tehdä niin kuin he tekivät. Silloin vain taivas oli ollut rajana, mutta huipulta oli tipahtanut nopeammin kuin mies oli uskonutkaan.

Severus katui paljon, hän katui monia sanottuja ja sanomattomia sanoja. Etenkin sitä hirvittävintä, jonka koskaan saattoi sanoa rakastetulleen. Se muisto oli kirkkaana hänen mielessään eikä sitä saanut koskaan pois aivojen muistikeskuksesta. Ei vaikka olisi yrittänyt upottaa itsensä Mustaan järveen alkoholin turruttaessa hänen mieltään.

Mies värisi, johtuiko se kylmästä tai pelosta, sitä hän ei itsekään tiennyt. Hän olisi tahtonut toivottaa itsensä sinne missä pippuri kasvaa, mutta sekään ei olisi auttanut. Hän valutti ensimmäiset kyyneleensä kahteenkymmeneen vuoteen löytäessään etsimänsä, liian myöhään.



Sanalista
1. huurteinen
2. pisara
3. puutarha
4. huilu
5. vino
6. suudelma
7. kunnianhimoinen
8. piippu
9. herätä
10. sukeltaa
11. kylmä
12. kenkä
13. jää
14. kalteva
15. helmeilevä
16. punainen
17. myötäillä
18. taivas
19. sana
20. hirvittävä
21. kirkas
22. upota
23. värinä
24. pippuri
25. kyynel

[Merrrí]

Voihan kökkö, pitäisikö osata sanoa jotain? Muuta kuin että tämä oli tavallaan... hieno. Ja tosiaan, kommenttikampanjasta heis (:

Kuten sanoit jo alkutiedoissa ettei Severus ole oma itsensä, olit hivenen oikeassa, koska sieltä kuitenkin löytyi pieni hiukkanen sitä "oikeaa" Severusta. Mutta tämän lajin Severusta näkyy niin monessa paikassa, että siihen alkaa turtua, alkaa olla ikävä jopa kirjoja joissa hahmo oli just sellanen nams ♥
Ja eksyin aiheesta hienosti. Itse ficissä oli sellainen haikea ja masentavahko tunnelma. Etsintä vaikutti hetken aikaa toivottomalta, ja sai loppujen lopuksi surullisen päätöksen, josta pidän ja en pidä. Katkeruus omaa tietään kohti näkyi melkein liiankin hyvin; siihen pystyi tavallaan uppoamaan ja sen takia melkein viskaamaan koko hahmon sinne Mustaan järveen selvittämään päätään. Jäin miettimään, mitä tuo huilumusiikki oli, ja mistä se tuli. Kuitenkaan en valita, koska tuollaiset pienet yksityiskohdat ovat sellaisia, joista pidän tekstissä ihan liikaa. Tuosta kosintakohdasta: halusin vain hyppiä kattoon kohdan vuoksi. Kuitenkin vain petyin liikaa tämän

Etenkin sitä hirvittävintä, jonka koskaan saattoi sanoa rakastetulleen.

takia. Jotenkin tuntuu, että tällä viitattiin siihen, mitä Tylypahkassa tapahtui.
Loppu oli riipaiseva ja jättää sellaisen riipaisevan tunteen jälkeensä. Tavallaan sitä toivoo, että Severus ei saavu liian myöhään, mutta tekstin takia sain upottaa tuon toiveen jonnekin syvälle. Yksinkertaisesti kaunista ja myös hienosti hajanaista. Onkohan edes mahdollista?
Kiitos tästä. ♥ Ja anteeksi kommentin kökkömäisyys.
~Merrrí

[Carolynne]

Kommentinkerjäyshaasteesta heipä hei

Haasteen tarkoitus on löytää itselleen uudenlaista luettavaa, ja se toimi ainakin minun kohdallani: Severus/Lily on nimittäin yksi niistä todella harvoista parituksista, joita en ole koskaan uskaltautunut edes kokeilemaan. Liiemmälti valittamatta voin vain todeta, etten pidä siitä kovinkaan paljon, en kirjassa enkä ajatuksena muutenkaan Siitä huolimatta tämä ficci oli todella hyvä ja olen tyytyväinen siihen, miten onnetar minua kohteli tässä haasteessa

Olet oikeassa siinä, että tämä oli hieman abstraktihko, olisin kaivannut hieman vihiä siitä, mitä tekstissä tapahtui, kun tämä kuitenkin ilmeisesti rikkoi canonia. Toisaalta tämä oli kirjoitettu niin kauniisti, että teksti otti otteeseensa ja piti siinä loppuun asti. Ficci oli kauniin haikea ja katkera alusta loppuun, ja siihen myös sopi unenomainen tunnelma huilumusiikkeineen, huurteisine nurmikkoineen ja toivottomine etsintöineen, samoin juuri tiettyine abstraktisuuksineen.

Severus ei yleensä ole niitä hahmoja, jotka saisivat minun sympatiani (paitsi ehkä joskus Snarryssa), mutta tässä olin oikeasti surullinen hänen puolestaan, ja jännitin myös, löytääkö hän rakkaansa ajoissa. Miljöön kuvailu oli kauttaaltaan todella vahvaa, upposin kuvailuihin ja näin ne kirjaimellisesti edessäni, samoin kuin Severuksen hahmon seuraamassa verijälkiä. Toivoin myös miehen lailla, että tämä olisi valinnut toisin, lakannut ajoissa myötäilemästä ystäviään. Ylipäätään minusta Severuksen suurin tragedia oli tässä kirjoitettu hienosti esiin.

Haasten sanat oli minusta saatu uppoamaan tekstiin todella luonnollisesti ja hyvin, ne eivät pomppineet silmille lainkaan.

Kaiken kaikkiaan kauniin utuinen teksti, pidin! Kiitoksia tästä ♥

[Sirina Black]

Merrri, kiitos paljon kommentistasi. Mitä tähän nyt sanoisi... Itsekin kyllä tykkään enemmän kirjojen Severuksesta kuin tästä, mutta joskus teksteistä vaan tulee, hmmmm sellaisia, että hahmot muuttuvat toisenlaisiksi. Kiitos vielä kertaalleen, että kommentoit. 

Carolynne, Severus/Lily ei ole minullekaan kovin lähellä sydäntä, tämä taisi olla toinen ficci jonka kyseisellä parituksella kirjoitin.
Tästä voisi sanoa, että tämä on kirjoitettu kokonaan tyylillä "kirjoita sanoja toistensa perään ja muista pakolliset sanat oikeilla paikoillaan". Tavallaan tykkään tästä itse paljonkin, mutta on myös hetkiä jolloin mietin, että jos olisin voinut lisätä vielä lisää selityksiä joukkoon, mutta tosiaankin..  Ehkä jonain päivänä voisin kirjoittaa spin-offin tapaisen ficin tälle ja selittää enemmän asioita.

Kiitos paljon ihanasta kommentistasi. 

[FractaAnima]

12+ virkettä-haasteen tuotokset menee helposti abstraktimmaksi jutuksi, mutta minusta tämä ei ollut kovinkaan abstrakti, ehkä vain enemmän Severuksen pään sisäinen (onko se nyt sitten sama asia? ). Tästä jäi hajanainen olo, mutta tässä kohtaa se on plussaa, koska hajanainen on Severuskin. Tunnelma oli huurteinen kuten ilmakin ficissä. Hyvää kuvailua!

- Frac