Kirjoittaja Aihe: Kuroko no Basket: Yksinäisyyden saa karkoitettua lupauksella | S | AoKise  (Luettu 1069 kertaa)

Ana-chan

  • merirosvo
  • ***
  • Viestejä: 20
Otsikko: Yksinäisyyden saa karkoitettua lupauksella
Kirjoittaja: Ana-chan
Fandom: Kuroko no Basket
Ikäraja: S, sanoisin
Genre: Draama (?)
Paritus/Päähenkilöt: Aomine/Kise
Disclaimer: En omista sarjaa tai hahmoa vaikka kuinka haluaisin, lainaan vain vähän ilman mitään korvausta.

A/N: Lopultakin uskallan julkaista täällä jotain ja enkä tietenkään aloita sillä omasta mielestäni parhaalla. Vaikka kaveri kyllä kehui maasta taivaaseen.
Ihan aluksi, tuosta nimestä en tiedä yhtään miten se liittyy koko ficciin – se tuli ensimmäisenä mieleen.
Ensimmäinen ficcini tällä parituksella ja tässä fandomissa, enkä todellakaan tiedä mistä idea tuli tai millainen lopputulos on :D Mutta halusin kirjoittaa jotain tästä parituksesta ja koska Aomine on melko hankala hahmo PoV on Kisen. Ja se tuli muutenkin luonnollisemmin, en tiedä miksi.

******

Yksinäisyyden saa karkoitettua lupauksella

Kise PoV

Olit aina hereillä ennen minua, olit keittänyt kahvia niin että siitä riitti myös minullekin. Sain herätä joka aamu tuntien kahvin tuoksun nenässäni ja tullessani keittiöön pöydällä odotti päivän lehti ja kahvinkeittimessä kahvi. Sinä istuit pöydän ääressä syöden aamupalaasi ja kun huomasit minut, hymyilit sanoen:
”Heräsit siis lopulta, unikeko”. Vaikka kello ei edes ollut paljon, ehkä sinä heräsit liian aikaisin. En ikinä sanonut mitään takaisin, hymyilin vain ja istuin sinua vastapäätä.

Aluksi jäit meille monta kertaa yöksi ja kohta tuntui siltä kuin sinulla olisi ollut kaksi kotia. Joskus kysyin miksi olet niin usein luonani, aluksi kysyit haittaisiko se muka minua. Mutta sitten jatkoit kertoen, että minun luonani on kotoisampaa ja viihtyisämpi olla, sanoit sen vakavana ja saatoin huomata silmissäsi pientä haikeutta.
Lopulta muutin luoksesi, se oli ensimmäisiä kertoja kun näin asuntosi, mutta pidin siitä heti enkä uskonut sinua, kun sanoit sen olevan aivan normaali ja tylsä. Se oli kuitenkin juuri sellainen kuin sinulta odotti, yksinkertaisesti sisustettu.

Nukuin ensimmäisen yöni siinä asunnossa vieressäsi, aivan kuten nykyäänkin. Tosin silloin sänky oli kapeampi ja sinä vedit minut aivan itseesi kiinni.
”Et sinä voi tippua. Mitä jos saisit mustelman ja sinulla olisi kuvaukset?”, niin sinä sanoit ja minua nauratti. Tietenkin sanoit niin, koska tiesit että kärsisit itsekin siitä – valittaisin kuitenkin, kuinka en voi mennä tällaisen jäljen kanssa.

”Aominecchi…”, muistan kun kysyin sinulta syytä siihen hieman surulliseen ilmeeseen joka sinulla joskus oli.
”Mitä nyt?” sinä ihmettelit heti, ilmeisesti ilmeeni ei ollut kovin normaali. Ehkä vähän huolestunut.
”Oletko sinä yksinäinen?”
”En, koska minulla on sinut.” Sinulla meni hetki vastata ja ymmärsin jättää kyselemättä enempää. Et olisi kuitenkaan vastannut mitään.
Kyllä minä tiesin miksi olit yksinäinen. Se johtui koripallosta, jossa sinulla oli lahjoja joita muilla ei ollut. Olit liian hyvä, etkä siksi ikinä jaksanut mennä harjoituksiin ja vain harvoin peleihin – eivätkä joukkuelaisesi tykänneet siitä ollenkaan. Heidän mielestä voisit lopettaa saman tien, kun et kerran osallistunut mihinkään.

Muutamia viikkoja myöhemmin annoit sen minulle, lupauksen jotta et jäisi enää yksin. Muistan kuinka ihmettelin sitä, vaikka olinkin kiitollinen ja onnellinen. Todella onnellinen, sormuskin oli kaunis ja yksinkertainen hopeasormus.
”Mitä, etkö tykkää siitä?” kysyit hieman pettyneenä, kuulin sen äänestäsi vaikka kasvoillasi ei näkynyt mitään. Olin ilmeisesti näyttänyt hölmistyneeltä ja ollut liian pitkään hiljaa.
”Eh, ei, ei. Se on ihana! Kiitos!” halasin sinua ja itkin, ehkä onnesta ja mielessäni lupasin pysyä kanssasi aina. Sinäkin halasit minua ja sanoit:
”Rakastan sua.”

Enkä ole rikkonut lupaustani, sen jälkeen et ole ollut yksinäinen enkä ole nähnyt sitä surullista ilmettä pitkään aikaan. Pelaamme nykyään koripalloa melkein joka päivä, aina kun kerkeämme, sillä samalla kentällä missä tapasimme ensimmäisen kerran.
Ja sinä hymyilet, naurat, nautit siitä vaikka tiedät voittavasi minut. Se hymy on aito hymy, juuri sellainen jonka haluan. Juuri se ilme joka on kaikkein kaunein ja sopii sinulle parhaiten.

”Kise, mennään. Kohta tulee pimeetä!”
« Viimeksi muokattu: 21.06.2015 23:05:06 kirjoittanut Beyond »
We can't pretend
We must run
We must run
It's time to run
Take us away from here

Mightyena

  • ***
  • Viestejä: 437
  • ヨホホホ♪
Voi hyvä luoja.

Nyt osuit niin syvälle tunteisiin jo otsikolla, että heitin nyrkkiä ilmaan, juoksin huoneen ympäri, hengitin pussiin ja tuo ei ole edes liioiteltua. Kovin paljon. Voi hyvä luoja, miten ihana fandom.

No niin, toivottavasti et säikähtänyt jo. Kaikki kuitenkin tietävät, että Mightyena on outo, joten yrittäkää ymmärtää. Nyt yritän kommentoida jotenkin varteenotettavasti, jos yhtään onnistun. :'D

Taustatietona: tämä tulee nyt hienoon aikaan, koska juuri tuossa toissapäivänä huomasin, että jee, minähän tykkään AoKisestä oikeasti. Kurobasu on jännä, mitään paritusta en oikein vihaa, suurin osa on jopa kivoja. Tästä tosiaan tykkään, tai tykkäsin varmaan jo silloin, kun kirjoitin itse, mutta vielä enemmän nyt. tämä selitys, jotta voin fanityttöillä myöhemmin

Hmm, jos kommentoisin vaikka ihan tekstiä ensin.

yksinkertaisesti sisutettu.
Sisustettu.

Todella onnellinen, sormuskin oli kaunis ja yksinkertainen hopea sormus.
Hopeasormus yhteen. Tässä vähän töksähti, kun toistit tuon sormuksen kahteen kertaan, mutta varsinainen virhe se ei tietty ole. Ja pidin muuten juuri tästä kohdasta, varsinkin tuo todella onnellinen, aaws. (:

Sitten joissain kohdissa olisin ehkä lisännyt pilkkuja, esimerkiksi:
Muistan, kun kysyin sinulta syytä siihen hieman surulliseen ilmeeseen, joka sinulla joskus oli.
- - -
Kyllä minä tiesin, miksi olit yksinäinen.

Puhekielisyydestä, mielestäni se sopii tähän fandomiin hienosti. Esimerkiksi minä vältän yleensä "tykätä" -verbin käyttöä, mutta kun se vain sopii korispojille niin hyvin niin miksi ei. Ja "rakastan sua" sopii paljon paremmin Aominen suuhun kuin joku ns. virallisempi vaihtoehto.

Mutta siis joo, kirjoitusvirheitä oli tosiaan vähän ja hyvin kirjoitat. Tunnelma syntyi hienosti: minulle tuli jo ensimmäisestä virkkeestä jotenkin katkeransuloinen olo, eikä se nyt voi omasta mielentilastani johtua mitenkään. Tätä toitotan jokaisessa mahdollisessa kommentissani, mutta siis: olen heikkona haikeuteen ja heikkona onnellisiin loppuihin, joten aagh tämä kyllä iskee minuun.

Jos vaikka muutamia lainauksia:

”Eh, ei, ei. Se on ihana! Kiitos!” halasin sinua ja itkin, ehkä onnesta ja mielessäni lupasin pysyä kanssasi aina. Sinäkin halasit minua ja sanoit:
”Rakastan sua.”
Eh on kiva sana/ äännähdys. Ihanaksi teit Kisen, jotenkin todella helppoa uskoa, miten raukka ponnistelee toisen onnen eteen ja on salaa vähän lannistunut, kun ei aina menekään niin putkeen. :<

Muutamia viikkoja myöhemmin annoit sen minulle, lupauksen jotta et jäisi enää yksin.
Sulin lattialle, kun Aomine on niin suloinen. Pelkää jäädä yksin. Onnistuit kyllä hänenkin kanssaan, vaikka et laittanutkaan huutamaan tai mitään (:D), niin kyllä se tietty luonteenlujuus esittäminen näkyy tuolta. En tiedä, oliko se tarkoituksesi, koska Aominen yksinäisyys/"heikkous" on sekin uskottavaa, varsinkin Kisen näkökulmasta. Ja sitähän tässä tietty oli paljon ja onnistui myöskin.

En varmaan voi yhtään sekavammin selittää... Aominecchi on tosiaan tyhmä kun ei tottele hankala niin kuin sanoit, mutta ei siis huolta.

Ja sinä hymyilet, naurat, nautit siitä vaikka tiedät voittavasi minut. Se hymy on aito hymy, juuri sellainen jonka haluan. Juuri se ilme joka on kaikkein kaunein ja sopii sinulle parhaiten.

”Kise, mennään. Kohta tulee pimeetä!”
Aomine parhaimmillaan! Kiitos Kise, kun paransit. <3 Lopusta pidin mielettömän paljon ja otsikko on myöskin kiva.

Unohdin varmasti sanoa jotain todella tärkeää ja pyydän muutenkin anteeksi lainauspainotteista kommenttia (usko pois, kirjoitin tätä kuitenkin aika kauan). :--D Mutta siis pidin tästä. Jos vaan viitsit, niin lisää tätä fandomia olisi tosi kiva lukea (vinkki, vinkki).

Kiitos.  :-*
everybody knows there's a party at the end of the world

Ana-chan

  • merirosvo
  • ***
  • Viestejä: 20
Voi luoja minkä virheen tein lukiessani kommenttisi aamulla ennen kun lähdin kouluun ja se varmaankin selittää miksi en ole voinut keskittyä yhtään mihinkään koko päivän aikana (tai sitten se johtuu väsymyksestä, hmm). Ja kuljen varmasti koko loppu illankin omissa maailmoissani, kiitos paljon kommentistasi! Pelastit päiväni!

Ei, en säikähtänyt, oma reaktioini olisi varmasti ollut sama jos teksti ei olisi omaa käsialaani. :'D Ja todellakin onnistuit, en ole ikinä ennen saanut yhtä hyvää kommenttia - ei sillä että paljoa olisin kirjoittanut tai julkaissut niitä missään. Tuota otsikkoa mietin pitkään ja lopulta tyydyin tuohon, ehkä vähän epävarmasti, mutta hyvä että pidit siitäkin!

Yhydyssanat ovat yhtä hankalia kuin Aomine itselleni ehkä vaikein asia oikeinkirjoituksessa, en todellakaan tiedä muutamissa tapauksissa kuuluvatko ne yhteen, joten kiitos noiden virheiden korjauksesta.
Välillä tuntuu että noita pilkkuja tulee liikaa, joten hyvä ettei niitä tällä kertaa ollut liikaa tai häiritsevästi. ^^

Itse en voisi kuvitella laittavani Aominea puhumaan kirjakielellä, ja minulla on tapana laittaa hahmot puhumaan kirja- tai puhekielellä, riippuen siitä miltä tuntuu - joillekin ei vain yksinkertaisesti sovi kirjakieli, joillekin se sopii taas paremmin - ja ottaen tietysti huomioon hahmon luonteen.

Itsekin olen heikkona haikeuteen ja pieneen toivoon ja onneen siellä välissä, joten kai sejotenkin näkyy tekstissä.
Et voi usko kuinka iloinen olin, kun onnistuin välittämään lukijalle tunnelman jota hain ja kaiken lisäksi juuri ne luonteenpiirteet/tunteet joita toivoin ja ajattelin onnistuivat nekin välittymään. Todellakin ajattelin Aominelle tuota yksinäisyyttä ja tämä onkin yksi syy miksi valitsin Kisen  näkökulman.

Lainaus
Sulin lattialle, kun Aomine on niin suloinen. Pelkää jäädä yksin. Onnistuit kyllä hänenkin kanssaan, vaikka et laittanutkaan huutamaan tai mitään (:D), niin kyllä se tietty luonteenlujuus esittäminen näkyy tuolta.
Aomine on oma suosikkini juuri luonteensa takia ulkonäkö ei ainakaan vaikuta yhtään, joten voit olla varma kuinka tyytyväinen olin huomatessani että onnistuin!

Voisin kirjoittaa vielä lisää ja kiiteellä vielä enemmän, mutta lopetan nyt kun kaikki tärkeä on sanottu ja vähän enemmänkin. Itse asiassa olen juuri kirjoittamassa ficciä samaisesta fandomista ja voin paljastaa sen verran että se tulee olemaan aivan erilainen kuin tämä! c;
« Viimeksi muokattu: 30.01.2013 19:44:39 kirjoittanut Ana-chan »
We can't pretend
We must run
We must run
It's time to run
Take us away from here

hyperventilate

  • ***
  • Viestejä: 10
  • Mustasukkainen fanityttö
    • Runoblogini
Hyppään randomisti puskasta.

Niiiiiin, ja sinä kehtasit siellä junassa väittää, että muka tänkin olet Aominen näkökulmasta kirjottanu. Nytku muistin tän ja halusin muutenkin tarkistaa sen, et tää olis ollu Aominen näkökulmasta. Eikä muuten ollu.
Olet huijannut D;

Ja nyt hiippailen pois paikalta

Ps. Tää oli yhtä söpö, ku ennenkin
"If you oppose me, I will kill you no matter who you are." - Akashi Seijūrō

Ana-chan

  • merirosvo
  • ***
  • Viestejä: 20
Joo, huomasin sen iteki sit ku luin tän kotona D: Anteeks, muistin väärin sillon.
We can't pretend
We must run
We must run
It's time to run
Take us away from here

hyperventilate

  • ***
  • Viestejä: 10
  • Mustasukkainen fanityttö
    • Runoblogini
Ja kehtasit väittää tosi kovaa, et se ois muka ollu :DDDDDDDDddd
"If you oppose me, I will kill you no matter who you are." - Akashi Seijūrō