Kirjoittaja Aihe: Hobitti: Matka jatkua saa, S  (Luettu 2417 kertaa)

Dobby.

  • EXTERMINATEE
  • ***
  • Viestejä: 14
Hobitti: Matka jatkua saa, S
« : 25.01.2013 20:04:56 »
Kirjoittaja: Dobby.
Ikäraja: S
Tyylilaji: Draama, lievä angst
Fandom: The Hobbit
Paritus/Hahmot: Bofur/Bilbo/Thorin
Vastuuvapaus - Hahmot ovat herra Tolkienin kädenjälkeä - minä vain leikin niillä. En hyödy tästä mitenkään rahallisesti yms.
Varoitukset - Saattaa spoilata hieman elokuvan toista/kolmatta osaa.
Tiivistelmä - Kääpiöseurueen matka kohti Yksinäistä Vuorta - matkan varrella sattuu ja tapahtuu.
A/N - Ensimmäinen ficcini! Haluaisin saada tästä jotain rakentavaa palautetta, ja kritiikkiä saa esittää ihan vapaasti.


------------------------------------MATKA JATKUA SAA------------------------------------

He olivat taivaltaneet tähän mennessä pitkän matkan. Virstoja oli enemmän takana kuin edessä, mutta silti miltei kaikkien mielialat olivat maassa. Syynä tähän oli se, että kääpiöistä ja hobitista koostuva seurue oli matkannut jo kauan aikaa kuuluisan Synkmetsän uumenissa, josta huhun mukaan harvalla oli poispääsyä.
Mielialoja laski vielä sekin, että (melko ikävän, varsinkin hobitin mielestä) välikohtauksen jälkeen jokaisen oli vuorollaan kannettava sikeästi nukkuvaa Bomburia omien kantamustensa lisäksi. Kukaan ei ollut mitenkään erityisen iloinen tästä asiasta, sillä pulskaa kääpiötä piti kantaa kerralla neljä muuta kääpiötä. Ikävä velvollisuushan se tietenkin oli, mutta minkä he mahtoivat. Bombur oli aikaisemmin vahingossa juonut joesta, jonka vesi oli lumottua, ja joka vaivutti juojansa syvään uneen. Muut kääpiöt olivat turhaan yrittäneet saada Bomburia hereille, joten ei auttanut muu kuin jatkaa matkaa lisänä kantamuksiin yksi erityisen kookas kääpiö. Tätä ennen heille oli sattunut monia vaaroja ja vastoinkäymisiä, ja kun siihen lisätään vielä onneton Bombur-parka, ei kenenkään mielialassa ollut juurikaan kehumista.
   
Matkanteko oli tämän jälkeen hyvin hidasta ja uuvuttavaa, vaikka seurue taivalsi päivän toisensa jälkeen. Synkmetsä oli kuitenkin heitä ovelampi, vaikka seurue ei sitä tiedostanutkaan. Gandalfin käskyä noudattaen he pysyivät polulla, sillä pimeässä heidän olisi ollut mahdotonta löytää takaisin polulle, jos olisivat ottaneet yhdenkin harha-askeleen. Kääpiöt olivat sopineet vahtivuorojensa lisäksi myös kolme muuta vuoroa, jolloin kukin heistä kolmen muun kääpiön kanssa kantaisivat Bomburia. Monet nurkuivat vastaan, mutta Thorinin käskyä oli noudatettava. Hobitti pääsi kuitenkin vähemmällä, sillä hän ei ollut yhtä vahva ja vanttera kuin muut seurueen jäsenet, eikä hänestä näin ollen olisi ollut juurikaan hyötyä asiassa.
   Eräänä iltana, kuten lukemattomina aikaisempinakin, seurue pysähtyi lepäämään seuraavan päivän uutta ponnistusta varten. Nori, Gloin, Dwalin ja Bofur laskivat Bomburin hartioiltaan alas maahan. He olivat kantaneet häntä melkein koko päivän, ja jokainen heistä oli tavattoman väsynyt.
”Gloin, sytytä nuotio, Bofur, jää vahtivuoroon. Te muut voitte mennä purkamaan tavaroita ja lepäämään”, kuului käskevä ääni heidän takaansa. Kaikki huokaisivat. He olivat uuvuksissa, mutta Thorinin käskyjä ei käynyt kyseenalaistaminen. Gloin lähti murahtaen etsimään polttopuita, samalla kun Bofur jäi istumaan läheiselle puunjuurelle, ja antoi katseensa kiertää kaikissa matkakumppaneissaan. Kaikki olivat väsyneitä, siitä ei ollut epäilystäkään. Tämän lisäksi moni näytti melko happamalta, mutta ei se nyt mikään ihmekään, olivathan he matkanneet monta päivää vähällä levolla ja ravinnolla. Kukaan ei jaksanut juurikaan puhua mitään, vaan kaikki levittivät huopiaan vaitonaisina. Poissa oli se tunnelma, mikä oli ollut kotoisessa herra Reppulin hobitinkolossa, missä kukin oli saanut syödäkseen ja juodakseen. Siitä tuntui olevan todella pitkä aika.
   
Kääpiö havahtui ajatuksistaan, kun näki hobitin tulevan häntä kohti kädessään puinen kippo, missä oli todennäköisesti tämän illan ateria. Kiittäen Bofur otti ruoan vastaan ja kulautti melko laihan sisällön kerralla alas. Vaikka keitto ei ollut kummoinen, hänelle tuli heti vähän parempi olo.
”Saanko istua tähän?” hobitti kysyi osoittaen paikkaa kääpiön vierestä. ”Kaikin mokomin”, toinen vastasi. Hiljaisuuden edelleen vallitessa Bilbo istuutui Bofurin viereen ja joi pari kulausta omasta keitostaan. He olivat pitkän aikaa hiljaa, kunnes hobitti rikkoi hiljaisuuden ”Kaikki näyttävät niin uupuneilta ja väsyneiltä”, hän mutisi. Kääpiö huokasi. Hän huomasi sen itsekin. Aikaisemmin kaikki olivat syöneet iloisesti ruokansa, ja ennen nukkumaanmenoa istuneet nuotion ääressä laulaen ja kertoillen tarinoita. Nauraneet ja vitsailleet. Mutta nyt se kaikki oli poissa, nyt kaikki olivat synkkiä, ja kysyessä jotakin he saattoivat urahtaa vastaukseksi. Kukaan ei jaksanut tehdä mitään sen enempää kuin oli pakollista. Jopa Bofur itse ja nuori Ori, jotka olivat seurueen optimistisimpia jäseniä, olivat nyt melko allapäin.
”Olet oikeassa”, kääpiö vastasi. ”Tämä metsä ei ole hyväksi meille kenellekään.”
   He molemmat istuivat vaitonaisina omiin ajatuksiinsa uppoutuneina (jotka olivat melko synkkiä) samalla kun katselivat muiden touhuja. Pian kääpiöitä alkoi nukahdella sitä mukaa kun he saivat ruokansa syödyksi. Eipä aikaakaan, kun he kaikki olivat sikeässä unessa, paitsi vahtivuorossa oleva Bofur ja Bilbo tämän seurana. Sekä seurueen johtaja Thorin Tammikilpi.
   ”Minusta tuntuu, etten saa tänä yönä unta. Pääni on niin täynnä sekavia ja synkkiä ajatuksia”, Bilbo sanoi.
”Niin on minunkin ajatukseni synkkiä. Mutta kyllä sinun kannattaisi levätä ainakin hetki ennen aamunkoittoa”, Bofur murahti. Häntä ei juuri huvittanut jutustella muiden kanssa juuri nyt. Hän kuitenkin aliarvioi hobitin, sillä tämä arvasi heti, että jotain oli tekeillä. ”Onko jotain vialla? Olet ollut viime aikoina niin kovin poissaoleva ja vaitonainen”, kysyi Bilbo varovasti, katsoen kysyvästi kääpiöön. Bofur huokasi jälleen. Viime aikoina hän oli tosiaan saattanut käyttäytyä hieman töykeästi muita kohtaan, mutta ei se heidän vikansa ollut. Parempi se kai oli kertoa totuus kuin yrittää peitellä sitä. Samaan aikaan muutaman metrin päästä heistä makasi valveilla myös Thorin, joka kuunteli hiljaa kaksikon keskustelua.
”Olen pahoillani.” Hän piti pienen tauon ennen kuin jatkoi. Bilbo (sekä myös Thorin, tosin heidän tietämättään) kuunteli häntä tarkkaavaisena. ”Viime aikoina on tapahtunut niin paljon kaikkea... varsinkin tämä viimeinen tapaus”, Bofur nyökkäsi Bomburin suuntaan. ”Vaikka meillä ei olekaan oikeastaan koskaan olleet oikein hyvät välit keskenämme, on hän kuitenkin veljeni.” Bofurin ääni sortui, ja tämä käänsi katseensa pois. Hobitti ehti kuitenkin nähdä nuotion hiilloksen valossa kääpiön kosteat silmäkulmat ja kuulla lähes äänettömän niiskauksen.
”Ymmärrän”, Bilbo sai vastatuksi hämmentyneenä mutta myötätuntoisena.
”Olen aina kiusoitellut häntä hänen lihavuudestaan, ja pitänyt sitä niin hauskana. Mutta nyt... minua hävettää. Nyt vasta ymmärrän, mitä veljeni todella merkitsee minulle, vaikka sitä en ole aikaisemmin ymmärtänyt”, kääpiö mutisi hiljaa. Muutaman metrin päässä makaava Thorin kuunteli keskustelua ja huokasi hiljaa. Olihan hän ymmärtänyt, että Bofurilla oli hieman vaikeaa, kun Bombur oli tuossa oudossa tilassa, mutta oliko hän osoittanut tälle mitään myötätuntoa? Thorin ajatteli hiljaa mielessään. Hetken mietittyään hän sai idean.
   
Thorin nousi istumaan ja venytteli puutuneita jäseniään. Hän nousi seisomaan ja käveli kaksikon luo. ”Mitä nyt?” Bofur kysyi väsyneesti. ”Auringon nousuun on enää muutama tunti, ja teidän pitää levätä. Minä voin ottaa vahtivuoron loppuyöksi, niin te voitte mennä nukkumaan.” Hölmistyneinä Bilbo ja Bofur nousivat seisomaan ja kulkivat omien petiensä luo. Hobitti vilkaisi kysyvästi Thoriniin, mutta tämä vain hymyili vastaukseksi. ”Luota minuun”, hän mutisi Bilbolle. Niine hyvineen hän meni vartiopaikalle ja istuutui alas. Loppuyön kaikki nukkuivat rauhallisesti, paitsi Thorin, joka oli päättänyt hyvittää tekojansa hobitille ja helpottaa Bofurin oloa ja auttaa häntä. Se oli vähintä, mitä hän saattoi Vuorenalaisena Kuninkaana tehdä.
« Viimeksi muokattu: 12.11.2014 21:22:07 kirjoittanut Beyond »

Steffi

  • ***
  • Viestejä: 224
  • You made promise, together till end of time<3
Vs: Hobitti: Matka jatkua saa, K-7
« Vastaus #1 : 25.01.2013 22:36:11 »
Jos mä nyt tästä jotain kommentoisin, koska hobitti˂3

Varotan nyt jo aluksi kuitenkin, että suurin osa kommenteista on kyllä enemmän turhaa hihkutusta, kuin kunnon asiaa, mutta yritän :)

Ensinnäkin, on aina hienoa, kun saadaan uusia ihmisiä kirjoittamaan, ficcareita ei koskaan voi olla liikaa, joten on kiva, että säkin olet tiesi kirjoittamaan löytänyt :)

Ficin ulkonäkö on ihan kiva, mutta mä suosittelisin kuitenkin jättämään yksi rivi ihan vaan tyhjää tuohon kappaleiden väliin, koska niin teksti näyttäisi pidemmältä ja ei niin kauhean… paksulta ööh tiiviiltä…raskaalta, en nyt keksi sille oikeata sanaa :D Mutta kuitenkin kevyemmältä ja pidemmältä :)Toki kukin kirjoittaa tyylillään ja mulle ainakin tekstin jako on aina ollut kauhean vaikeata.

Lainaus
jokaisen oli vuorollaan kannettava sikeästi nukkuvaa Bomburia omien kantamustensa lisäksi
On kyllä kauhean raskas taakka :’D Toivottavasti pikku Bilbo ei joudu kantajaksi, koska se varmaan liiskaantuisi ;D Okei ei ollut hauskaa :D

Lainaus
eikä kukaan ei ollut mitenkään erityisen iloinen tästä asiasta
Jos alkaisin vähän äikänopettajaksi, )älä ota mitään vakavasti, koska mä olen näissä ihan surkea :D) Mutta mä aloittaisin tosta ehkä uuden lauseen, ettei olisi sellainen "venytetty" lause mistä mun äikänope valittaa. Ja sitten tuossa on varmaan ylimääräinen tuo ei? :)

Lainaus
mutta Thorinin käskyä oli noudatettava.

Oi Thorin^^<3 Anteeksi tällänen välillinen fanityttö kuolema ;D

Lainaus
Hobitti pääsi kuitenkin vähemmällä, sillä hän ei ollut yhtä vahva ja vanttera kuin muut seurueen jäsenet, eikä hänestä näin ollen olisi ollut juurikaan hyötyä asiassa.
Huh, onneksi sen Bilbon ei tarvitse olla kantamassa :)

Lainaus
”Kaikin mokomin”,

Tiedä miksi, mutta aina tulee tosta lausahduksesta mieleen muumit :D

Lainaus
Hän huomasi se itsekin.
*sen :)

Lainaus
myös Thorin, joka kuunteli hiljaa kaksikon keskustelua.
Miks musta tuntuu, että Thorin kuuntelee aina kaikkien keskustelut? :D

Lainaus
Hölmistyneinä Bilbo ja Bifur nousivat seisomaan
Tuossa kanssa kirjoitusvirhe.

Mä olen kauhean huono sanomaan kenellekään huonoja puolia, eikä niitä tässä musta edes mitenkään kovin paljon ollut. Ensimmäiseksi ficiksi tää oli tosi mukava ja kun jatkaa kirjottamista, kehittyy ja tulee paremmaksi, joten jatka toki! :)

Hyviä puolia tässä oli musta se, että nuo hahmot vaikutti itseltään, vaikka mä en olekaan koskaan lukenut kirjaa kokonaan(vielä, luen nyt, kun odotan hobitin 2-osaa sivun aina, kun on päivä vähemmän :D), voin kuvitella elokuvan ja muun lukemisen perusteella nuo hahmot tuollaisiksi :) Ja sitten se, että et ole keskittynyt vaan siihen, että kaikilla on hauskaa ja kaikki menee hyvin, vaan myös siihen, että tuo koko pelastetaan Erebor-retki oikeasti varmasti on rankka ja väsyttää.

Mutta juu, toivottavasti onnistuin sulle nyt jotain hyödyllistä kertomaan :)

~Steffie

vaapukka

  • Opetuslapsi
  • ***
  • Viestejä: 222
Vs: Hobitti: Matka jatkua saa, K-7
« Vastaus #2 : 26.01.2013 10:23:44 »
sanoisinko että loistavaa. Tä oli mitä parhain tän fandomin fic! Teksti oli hyvää erityisesti siksi, että se jäljitteli Tolkienin omaa tyyliä! Tästä fandomista ei vaan voi kirjottaa ns. 'tavallisella", nykyaikaisella tyylillä. hahmot oli myös erittäin hyviä, käyttäytyivät realistisesti ja luontevia (: innostuin heti kun näin tuon (kolmio)parituksen, ja vaikka se ei tullutkaan kunnolla ilmi, se oli ihanasti aistittavissa taustalla, ei liian ilmiselvänä! Ja plussaa Bofurista, ihana hahmo joka saa liian vähän huomiota <3 En oikeastaan löydä mitään kritisoitavaa, vaikea uskoa rttä tä on oikeesti sun ensimmäinen! :---)

Dobby.

  • EXTERMINATEE
  • ***
  • Viestejä: 14
Vs: Hobitti: Matka jatkua saa, K-7
« Vastaus #3 : 26.01.2013 11:22:37 »
Hei, mahtavaa että on tullut jo kaksi kommenttia!

Steffi, kiitos rakentavasta ja pitkästä palautteestasi! Täytyykin käydä korjaamassa nuo kirjotusvirheet. Tästä on hyvä jatkaa. :)
Varpu, kiitos myös sinulle positiivisesta palautteestasi, piristi päivää kyllä tosi paljon! Munkin mielestä tarina oli ihan onnistunut, yritin tarkoituksella saada tekstistä ns. Tolkienin tyylistä, koska pidän itse hänen tyylistään kirjoittaa niin paljon. Täytyy kuitenkin myöntää, että ei tää mun ihan eka ficci ole, mutta ensimmäinen valmiiksi saatu kuitenkin. (oon alkanut aikaisemminkin kirjoittamaan jotakin, mutta aina jääneet kesken tai en muuten ollut tyytyväinen lopputulokseen). Mutta tämä oli ensimmäinen jonka uskaltauduin julkaisemaan. :D Mutta ihan mahtavaa, että tykkäät. :)