Kirjoittaja Aihe: Aishiteru kara, hajimeyou [S, lievä angst]  (Luettu 934 kertaa)

Prinssisi

  • *
  • Viestejä: 1
Aishiteru kara, hajimeyou [S, lievä angst]
« : 22.01.2013 21:19:59 »
Kirjoittaja: Prinssisi
Ikäraja: S
Genre: Lievä angst(?)
Yhteenveto: Aishiteru kara, hajimeyou
Varoitukset: Umh.. Ei kai mitään..?

A/N: Viimekesän tapahtumia ystäväni näkökulmasta.

”I love you, I love you, I love you,
Soko kara bokura wa hajimaru
I love you, I love you, I love you,Kou da, mata ashita kimi ni tsutaeyou ~”


Nuo sanat karkasivat huuliltasi. Sanat, joiden tarkoitusta moni ei ymmärrä. Sanat, jotka ovat osoitetut eräälle tietylle. Kukaan ei ymmärrä. Kukaan ei ymmärrä sinua. Paitsi minä. Mutta sinä et huomannut minua. Sinä et huomannut, ettet ollut yksin.
Pian kappale loppui.. Nuo sanat... Ne piirtyivät syvälle muistiini. Enää en unohda sinua, ikinä.

Mustat kajalisi leviävät kesän lämpimässä vesisateessa, sinä et välitä. Ruskeankirjavat hiukesesi roikkuvat märkinä ja suorina. Olet läpimärkä, mutta silti niin kaunis. Mustalakatut sormesi jatkavat kitaran rämpyttämistä, äänesi toistaen laulun sanoja. Kauniin laulun. Kauniilla äänelläsi. Sinä et ymmärtänyt silloin. Sinä et ymmärtänyt, että olet kaunis. Ihailin sinua. Uskalsit olla oma itsesi.. Kävelin lähemmäs, sinä vilkaisit minuun, muttet lopettanut soittamista, etkä laulamista. Katseesi, joka minuun kohdistui, oli pelokas. Arka.. Sinä pelkäsit, mutta mitä? Mitä sinä pelkäät? Et ole omassa maassasi, et kotona. Kukaan ei näe, kukaan ei huomaa. Sekö sinua pelottaa? Minä huomaan.

Tajusin vasta nyt, kuinka tyhmä silloin olin. Olin jo kerran jättänyt sinut. Kerran liikaa. Tuhosin ihmisen, mahtavimman ihmisen, kenet tunnen.

Siitä on jo niin kauan. Liian kauan, kun hymysi vielä oli aitoa, vilpitöntä. Siitä on liian kauan, kun olimme lapsellisen onnellisia, suunnittelimme karkaamista. Vain me kaksi.. Mutta sitten se kamala päivä tuli. Se pilasi kaiken. Ei, minä pilasin. Satutin sinua. Kadun sitä aina, joka päivä. Syyllisyys elämäsi suistumiseen raiteiltaan on kokonaan minun. Sinun kuuluisi vihata minua, huutaa minulle, mutta ei. Itsepäiseen tapaasi olet, kuin et huomaisikaan, kuin emme tuntisikaan. Se satuttaa ja tiedät sen. Siksihän sinä sen teet. Et puhu minulle. Et enää puhu lähes kellekkään. Olet syrjäytynyt, viihdyt yksin. Et enää uskalla. Et mitään.

Jos vain antaisit mahdollisuuden.. Korjaisin sen kaiken. Tai yrittäisin ainakin... Joudun katsomaan sinun kehitystäsi kaukaata takaa. Katsomaan kärsimistäsi, mutta olet edellä. Niin paljon edellä, etten enää yletä sinuun.. Olet kaukana. Liian kaukana. Yksin. Väärällä tiellä, antaisit minun auttaa. Ohjaisin sinut oikealle polulle. Auttaisin sinua. Haluan auttaa.

Aishiteru kara hajimeyou , aloitetaan tästä: Rakastan sinua

A/N2: Rehelliset mielipiteet tekstistä kommentin muodossa olisi plussaa..?
« Viimeksi muokattu: 13.11.2014 21:38:23 kirjoittanut flawless »