Ficin nimi: Vie minut turvaan
Kirjoittaja: Rin
Tyylilaji: Drama, Angst
Ikäraja: S
A/N: Osallistuupi haasteeseen nimeltä Biisihaaste, kappaleella Tinakentätyttö by: Kaija Koo. Tämmönen räpellys tuli sitten tehtyä ja laitettua tänne. Betaa ei ole joten kirjoitusvirheet ovat sitten yksin omaa minun käsialaani. Kommentit on kivoja!
Vie minut turvaan
Käveleminen sattui niin paljon, että lopulta vain seisoin paikallani ja odotin, josko saisin jostain apua. Idässä aurinko nousi hiljalleen ylöspäin. Ketään ei tuntunut tulevan, joten istuin alas hetkiseksi.
En pystynyt keskittymään opettajan puheeseen. Viime välitunti oli ollut yhtä piina. Koskaan en saanut viettää välituntia rauhassa, aina joku tuli haukkumaan ja kiusaamaan. Sitä tapahtui koko ajan, jopa opettajan nenän edessä. Kukaan ei tehnyt asialle mitään. Olin kertonut siitä aikuisille, mutta mikään ei auttanut. Kaikki olivat luovuttaneet ja sanoneet ”kyllä se siitä”.
Vanhojen muisteleminen tekee vieläkin kipeää. Siitä on jo kauan, ei sen pitäisi tuntua enää, mutta haavani taisivat olla syvemmät kuin luulinkaan.
~*~
Aurinko paistaa jo korkealta taivaalla ja saa asfaltin pinnan väreilemään. Jalkani eivät ole enää niin kipeät kuin aikaisemmin ja kannankin kenkiäni kädessä. Tie polttelee jalkapohjia ja pitää jalat liikkeessä. Joku päivä löydän vielä paikan, jossa on viileämpää. Niin viileää, että voin kävellä rauhassa ilman kiirehtimistä.
Haluaisin olla lintu. Lintuna voisin vain lentää, eikä tie sulattaisi minua loppuun.
Kaukana näyttäisi kävelevän joku. Pysähdyn hetkeksi ja totean, että hän kävelee minua kohti. Hän voisi olla kangastus, voisin nähdä harhoja ja kuvitella koko ihmisen, mutta silti tiedän, että hän on totta. En kuvittele häntä. Jatkan matkaani, koska jalkapohjissa olevat rakkulat alkavat kipeytyä taas.
~*~
Tullessamme viimein toistemme kohdalle pysähdyt eteeni ja estät eteenpäin pääsemisen. Lasket pääsi ja katsot palaneita jalkojani. Katsot kuinka roikutan painavia kenkiäni käsissäni. Katsot minua silmiini. Lasken katseeni ja huomaan sinunkin kantavan kenkiäsi kädessäsi. Vilkaisen jalkojasi ja nekin punoittavat kivuliaan näköisesti.
Seisomme pitkään hiljaa ja katselemme toisiamme. En voi olla ajattelematta, että löysin jonkun kaltaiseni.
Ei kukaan susta tykkää, eikä tuu tykkäämäänkään!Menneisyyden möröt hiipivät sisälle päähäni ja täyttävät koko pään kivuliailla muistoilla. Hän lähtisi kuitenkin pois. Ei kukaan täysjärkinen minua halua. Karkotan muistot pois päästäni. Olen jo jatkamassa matkaani kun hän tarttuu kädestäni ja lähtee taluttamaan minua pois täältä. Kauas pois.
