Nimi: Kirje ystävälle
Kirjoittaja: Affu
Ikäraja: S
Genre: fluffy?
Varoitukset: ^Genre-ehdotukset tervetulleita..
//Inspiraatiomusana: http://www.youtube.com/watch?v=M2933uG2GGA, kuunnelkaa kerran, lukekaa sitten musiikin kanssa. Jos moderaattorit iskevät (kun en ole ihan linkittelystä perillä), biisi on siis Complainte du la butte, esittäjänä Rufus Wainwright.--
Peltikatto kolisi ikävästi, onneksi ikkunaltasi ei ollut pitkä matka katolle.
Sinne tykkäsimme hiipiä, niin monet kesäyöt siellä oltiin valvottu ja mietitty maailman menoja.
Lähes seitsemän metrin pudotus ei kahta merirosvoa pelottanut, seilatessaan kohti hiljaista merta, joka aukeni edessään.
Filosofointi onnistuu parhaiten sinisen kesätaivaan alla, tähtien katsoessa ja tuulen hiljaa laulaessa.
Varsinkin kun mukana oli kaveri.
Tähdet oli joku suurempi voima maalannut taivaalle, tai ehkä ne olivat kuunmuruja.
Sitäkin mietittiin, muistatko vielä?
Muistatko ne illat viltit allamme, niiden peittäessä peltikaton teräviä kulmia.
Silti jaloissa oli pieniä naarmuja, mutta niinhän lapsilla
kuuluu ollakin.
Välillä veimme taskuissamme niitä kanelipipareita joita mummo leipoi.
Ne piti aina kuljettaa talouspaperin sisällä, ettei äiti huomannut että olimme niitä salaa syöneet.
Mutta mummoa ei asia ikinä haitannut, meille ne keksit olivatkin tarkoitettu.
Muistan myös kuinka hienoa Michael Jackson -paitaasi piti salaa korjata kun heti sen saatuasi menit siihen raapaisemaan kolon.
Kun hiivittiin siihen vaahteraan, joka talon päädyssä kasvoi, pystyttiin silloin katsomaan niitä siskosi lainaamia kauhuelokuvia.
Yksinään ne olisi olleet liian jänniä katsottavaksi, mutta kaverin kanssa pystyttiin nauramaan typerille tekoverille ja pienille virheille, jotka vain lapsen silmät erottivat.
Oi muistatko, kuinka vietiin lasisia limupulloja katolle, siinä savupiipun juurella niitä juotiin, miten makealta ne maistuivat kun salaa piti ne juoda?
Taivaslaivaltamme näimme kauas kirkolle asti, joka metsän keskellä seisoi sillä nummella, sen valot näyttivät niin hämyisiltä.
"Maata näkyvissä!"
Mutta eivät kiireiset merirosvot ehtineet pysähtyä maihin, he löytäisivät jotain jännittävämpää.
Tähtien karttaa luimme kuin avointa kirjaa, ne johdattivat meidät perille.
Ovatko vuodet kohdelleet sinua hyvin, muistatko minua vielä?
Ajan sormet meidät harhauttivat reitiltämme, palataanko matkalle, jatketaan vielä vähän.
Kaikkea hyvää, ja vastausta toivoen;
Nuttu Pelkäämätön, Alle Rohkuisen kaveri.
