Kirjoittaja Aihe: Murjotuksen loppu (S)  (Luettu 1930 kertaa)

Sinikeiju

  • Mansikan raxu
  • ***
  • Viestejä: 2 534
  • Hannibalin täti
Murjotuksen loppu (S)
« : 13.10.2012 00:26:39 »
Nimi: Murjotuksen loppu
Ikäraja: S
Tyyli: romance
Paritus: Sirius/Remus
Vastuuvapaus: Row omistaa kaiken hänelle kuuluvan.
Yhteenveto: ”Miksi minä muuten käyttäisin sitä?”
KK: Juttelin Herkkuoonen kanssa ja sen keskustelun aikana halusin piristää häntä. Uskoisin onnistuvani siinä tällä tajunnanvirtatekstillä. Ole hyvä, honey, tämä on sulle  :-*
Osallistuu Tajunnanvirtaa-haasteeseen.




Sirius istui oleskeluhuoneen sohvalla ja murjotti. Hän koki jääneensä yksin. James oli Lilyn kanssa, Peter oman tyttöystävänsä kanssa ja Remuskin oli ties missä. Sirius oli hylätty. Miten näin oli oikein päässyt käymään? Poika ei ymmärtänyt lainkaan.
”Mikäs sinut on saanut tuon näköiseksi?”
Sirius nosti katseensa yllättyneenä katseensa takasta ja näki Remuksen. Tämän kasvoilla oli huolestunut ilme. Toisaalta ei se ihme ollut. Harvemmin Siriusta näki alakuloisena.
”Ei mikään.”
”Kerro nyt.”
”En.”
”Kerro”, Remus pyysi vetäen kasvoilleen koiranpentuilmeen.
”En. Äläkä katso minua noin.”
”Keeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeerro.”
”En.”
”Siiiiriuuuus. Ole kiltti. Haluan tietää.”
Sirius voihkaisi, eikä voinut olla nauramatta, kun Remus antoi alahuulensa lerpattaa. Eihän toiselle voinut enempää mököttää.
”Olet mahdoton, tiesitkö?”
”Tiesin ja siksi olenkin niin vastustamaton. Joko kerrot?”
”En pidä tästä, kun saat minut aina tekemään tahtosi mukaan tuolla ilmeellä.”
”Miksi minä muuten käyttäisin sitä?”
Hiljaa Sirius kertoi syyn murjottamiseen ja Remus purskahti nauruun.
”Voi sinua höpsöä. En minä voinut kertoa, mihin menin, koska olin suunnittelemassa sinulle yllätystä.”
”Millainen yllätys?”
”Sinun pitää tulla itse ottamaan selvää”, Remus vastasi salaperäisesti ja Sirius ponkaisi välittömästi sohvalta ylös. Hän halusi saada tietää, mitä hänelle oli järjestetty. Enää hän ei tuntenut olevansa yksin, hänellä oli oma sutensa.
« Viimeksi muokattu: 13.10.2012 00:29:55 kirjoittanut Keiju »

Ava by FractaAnima
Banneri by Claire

Sinisten siipien havinaa

Julma-Nala: "Muutit Turkuun. Ikäkriisi!"

Claire

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 761
  • grafiikka © Ingrid
Vs: Murjotuksen loppu (S)
« Vastaus #1 : 07.12.2012 20:32:12 »
Iltoja Kommenttikampanjasta! Herkkuoone tarjoili tätä yhtenä vaihtoehtona ja mä valkkasin tämän innoissani, nimittäin Sirius/Remus <3 . Ne ovat vain aina niin suloinen pari eikä tämän parituksen ficcejä koskaan voi olla liikaa!

No niin, mun on aina ollut vaikea kommentoida tällaisia suhteellisen lyhyitä tekstejä, mutta yritetään! Ensinnäkin mun mielestä tämä oli ihan hirmuisen söpö pikku ficceröinen, mahtavaa tajunnanvirtaa, ja tämä todella onnistui tavoitteessaan munkin kohdalla, nimittäin piristämään tätä mun yksinäistä perjantai-iltaa. Mä olen viime aikoina lukenut niin paljon kaikenlaisia kuvailevia, pelkkiä kertojan sanelemia tekstejä, että oli vaihteeksi kiva lukea tällainen dialogin täytteinen fic. Tämä olikin ehkä mun lempikohtani koko tekstistä;
Lainaus
”Kerro nyt.”
”En.”
”Kerro”, Remus pyysi vetäen kasvoilleen koiranpentuilmeen.
”En. Äläkä katso minua noin.”
”Keeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeerro.”
Ihan sairaan söpsö kohta, pystyn niin kuvittelemaan Remuksen koiranpentuilmeen ja anovan katseen. Muutenkin tuo väittely oli jotenkin ihanan arkinen! Sellainen, että tuollaisen saman voisi käydä vaikka sisaruksen tai poikakaverin tai ihan kenen kanssa tahansa, eikä sillä ole mitään tekemistä taikuuden tai maailman pelastamisen kanssa. Tässä tekstissä ei ole mitään vakavuutta, ei mitään suuria murheita, hahmot ovat jotenkin aivan ihanan viattomia ja juuri se viattomuus tässä on parasta.

Hassua muuten, mä en yleensä pidä tuosta, että kirjaimia ja tavuja venytellään tuolla lailla noin pitkästi tai ylipäätänsä lainkaan, mutta tässä se ei häirinnyt oikeastaan ollenkaan - pikemminkin se vain täydensi tekstin söpöyttä. Äh, kuinkakohan monta kertaa mä olen maininnut sanan "söpö" tässä kommentissa? No comments, mutta joo.

Kaiken kaikkiaan tämä oli siis tosi tällainen keveä fic ja toi hyvän mielen. Jotenkin ajatus ei nyt kulje (ei johdu mitenkään sun ficistä, mä olen vaan niin rätti tämän päivän jälkeen, blah), että mun on vaikea keksiä muuta sanottavaa, mutta toivottavasti tämä kommentti nyt kelpaa! Mun on vielä pakko lainata tähän loppuun tuo sun ficcisi lopetuslause, niin suloinen se oli!

Lainaus
Enää hän ei tuntenut olevansa yksin, hänellä oli oma sutensa.


Kiitoksia paljon tästä makoisasta iltapalasta!
I threw my hands in the air and said:
Show me something

He said: ”If you dare, come a little closer