Kirjoittaja Aihe: Yksin pimeydessä // One shot, K-11  (Luettu 1646 kertaa)

Nenzie

  • ***
  • Viestejä: 24
Yksin pimeydessä // One shot, K-11
« : 03.01.2008 15:25:32 »
Title: Yksin Pimeydessä
Author: Nenzie
Beta: Enkeliprinsessa ainakin silloin kauan aikaa korjaili virheitä ja luetutin tämän uudestaan ystävälläni Pinjalla.
Aihe: Pelko
Genre: fantasy, thriller (?)
Rating: PG-11
Pairing: Ei ole
Teaser: Talossa oli nyt aivan hiljaista. Liiankin hiljaista. 'Kuoleman hiljaista' Gina tajusi äkkiä ja tunsi kuinka hänen sydämensä löi hetki hetkeltä kiivaammin. Hän nousi aivan varovasti pikkuhiljaa ylös, mutta jähmettyi niille sijoilleen. Kuvitteliko hän vain vai oliko hän kuullut portaan narahtavan? Gina kuulosteli hiljaisuutta pelosta suunniltaan. Joku todellakin nousi portaita ylös... Hän kuuli kuinka askeleet tömähtelivät pehmeästi yläkerran puulattiaa vasten kaikuen käytävässä ja ne askeleet lähestyivät hänen huonettaan. Pian se hirveä otus tulisi tänne, löytäisi hänet ja...

---------------------------------------------------------------------

Hiljaisuus. Se täytti koko korttelin yön hiipiessä hiljaa kattojen ylle. Yhdessä talossa ei kuitenkaan ollut lainkaan hiljaista yhdessä talossa ei kuitenkaan ollut lainkaan hiljaista, yhtä huonetta lukuunottamatta. 'Olkaa kiltit ja lopettakaa...' rukoili Gina hiljaa mielessään,kyyhöttäessään yksinään huoneensa nurkassa. Hän painoi kädet lujaa korvilleen, niin kovaa että se teki kipeää,muttei tukahduttanut huutoa alakerrasta kuuluvaa meteliä. Kyyneleet vaanivat silmäkulmissa,eikä Gina edes yrittänyt räpytellä niitä pois. Kyynel vierähti hiljaa tytön hennolle poskelle, sitten toinen. Gina kohotti katseensa ylös; suoraan tähtiin. Hän huomasi tähdenlennon kiitävän kauniina ja salaperäisenä hänen ohitseen, samalla tavalla kuin hänen onnensakin teki. "Tähdenlento, esitän sinulle yhden toiveen" Gina kuiskasi, eikä vieläkään pyyhkinyt kyyneliä kauniilta kasvoiltaan. "Lopeta tämä, en jaksa..." Gina ei saanut sanottavaansa loppuun, sillä hänet keskeytti korvia raastava tuskanhuuto. Huutoa seurasi tömähdys...sitten rikkoutuneen lasin heleä helähdys...ja lopulta hiljaisuus. Gina ei noussut vieläkään ylös. Hän kyyhötti edelleen nurkassa ja värisi. Hetken,ihan pienen hetken hän mietti uskaltaisiko nousta ylös vai jäisikö siihen. Talossa oli nyt aivan hiljaista. Liiankin hiljaista. 'Kuoleman hiljaista' Gina tajusi äkkiä ja tunsi kuinka hänen sydämensä löi hetki hetkeltä kiivaammin. Hän nousi aivan varovasti pikkuhiljaa ylös,mutta jähmettyi niille sijoilleen. Kuvitteliko hän vain vai oliko hän kuullut portaan narahtavan? Gina kuulosteli hiljaisuutta pelosta suunniltaan.Joku todellakin nousi portaita ylös... hän kuuli kuinka askeleet tömähtelivät pehmeästi yläkerran puulattiaa vasten kaikuen käytävässä ja ne askeleet lähestyivät hänen huonettaan. Pian se hirveä otus tulisi tänne, löytäisi hänet ja... Gina ei edes uskaltanut kuvitella mitä hirviö sitten tekisi. Gina katseli ympärilleen ja yritti kuumeisesti keksiä piilopaikkaa; ihan mitä tahansa, kunhan hän vain voisi piiloutua jonnekin. Ginan ajatukset vain eivät tuntuneet toimivan; ikäänkuin hänen aivotoimintansa olisi pysähtynyt. Gina ei pystynyt ajattelemaan. 'Komero!' hän tajusi yhtäkkiä ja sipsutti nopeasti vaatekomeroaan kohti ja avasi sen oven hiljaa. Hän hyppäsi sisään ja käänsi säpin varuillaan kiinni. Silloin hänen mahansa puristui kippuralle. Hänen huoneensa ovi oli avattu! Se hirviö oli Ginan huoneessa! 'Rauhoitu, rauhoitu nyt', Gina komensi itseään ja yritti saada hengityksensä tasaantumaan, vaikka pelkäsi sydänjuuriaan myöten. 'Se on vain isä. Vaatekomeron säppi kalahti ja alkoi kääntyä pikkuhiljaa. Ovi aukeni ja kuunvalo valaisi huoneen loisteellaan. Gina haukkoi henkeään; hänen edessään seisoi ihmissusi.

// Scarlett muokkasi ikärajan otsikkoon
« Viimeksi muokattu: 14.06.2011 13:22:55 kirjoittanut Vanilje »
Forever in my heart <3