Kirjoittaja Aihe: Iron man: Hetkiä ikuisuuden edessä, K11, Tony/Pepper, 2/2  (Luettu 3501 kertaa)

Frederica

  • ***
  • Viestejä: 1 148
Kirjoittaja: Frederica
Ikäraja: K-11
Genre: söpöily, romance
Fandom: Iron man (elokuvat ja sarjakuvat)
Paritus/Hahmot: Tony Stark / Pepper Potts
Vastuuvapaus: En saa rahaa, enkä omista mitään. Iron man kuuluu Marvelille ja monille muille.
A/N: Katsoin jokin aika sitten ensimmäisen Iron man elokuvan ja teki mieli kirjoittaa näistä kahdesta. :D


Hetkiä ikuisuuden edessä


1.

He istuivat terassilla katselemassa tähtiä. Pepper ei kysynyt mitä hittoa oli tekeillä, istui vain tuolillaan ja katseli Tonyn surullisia silmiä. Miehestä oli hakattu ovela hymy ja nokkelat vastaukset ulos, ja Pepper olisi halunnut kietoa kätensä pomonsa ympärille ja sanoa, ettei maailma ollut niin julma kuin miltä nyt näytti.

Samaan hengenvetoon hän tosin olisi halunnut vaatia Tonya lopettamaan, mutta se olisi ollut turha pyyntö. Tony halusi setviä luomansa sotkun, ja sen Pepper ymmärsi. Maailman sekopäät pitivät Stark Industriesin aseista ja Tony oli luonut heille täydellisen lelusarjan.

Syyllisyys ja omien tekojen kohtaaminen olivat kieltämättä tehneet Tonysta paremman ihmisen, mutta tällaisina hetkinä, kun he istuivat hiljaa kuuntelemassa yötuulta ja katselemassa tähtiä ja Tonyn haarniska oli lommoilla ja säröillä, Pepperin oli myönnettävä, että häikäilemättömässä Tonyssa oli ollut puolensa.

Tämä uusi tilanne oli pelottava.

Pelottava, koska Pepper halusi enemmän kuin koskaan ennen ottaa sydämen rintakehästään ja ojentaa sen Tonylle. Mutta järki kielsi. Heidän suhteensa olisi ikuisesti mahdollisuuksien kiertämistä, koska Tony vääjäämättä särkisi jokaisen hänelle ojennetun sydämen. Pepper halusi pitää kiinni siitä mitä heillä oli.

Ja nyt heillä oli hiljaisuus ja tähdet, ja Tony nojasi Pepperiä vasten.

– Olet kaikki mitä minulla on, Tony sanoi hiljaa.
– Nyt sinä hempeilet, Pepper sanoi ja taputti Tonyn mustia hiuksia. – Mutta saat sen anteeksi. Tämän kerran.
– Vain tämän kerran, Tony toisti ja hänen huulilleen eksyi aavistus siitä kierosta, tutusta hymystä. – Entä jos määrään, että sinun pitää aina antaa minulle anteeksi?
– Haluan lisää palkkaa, Pepper sanoi.
– Sopii, Tony sanoi. – Jarvis, laita muistiin, että Pepperin, siis neiti Pottsin, palkkaa pitää nostaa.
– Hyvä on, Jarvis ilmoitti. – Mutta sallinette, että huomautan, että tämä on jo kolmas kerta kahden kuukauden sisällä, kun neiti Pottsin palkkaa nostetaan.
– Saat huomauttaa, mutta minua ei kiinnosta, Tony sanoi.
– Selvä, Jarvis sanoi.
– Mihin me jäimmekään? Tony kysyi ja hänen silmissään tuikkivat kirkkaammat valot kuin tähdissä.
– Hempeilemään, Pepper sanoi. – Ja katselemaan tähtiä.

Tony virnisti ja kääntyi katsomaan tähtiä. Pepper katseli tähtiä, niiden kaunista hehkua, jonka Tony oli kerran sanonut olevan kuolleiden aurinkojen loistetta. Jotenkin se teki niistä entistä kauniimpia ja hauraampia.

Pepperin miettiessä kuinka moni aurinko oli elänyt ja sammunut ihmisten koskaan näkemättä sen loistoa, Tonyn käsi eksyi hänen käteensä. Hän ei sanonut mitään, puristi vain kevyesti kättä. Tony vastasi puristukseen ja he olivat kuin kaksi lasta leikkimässä morsetusta.

Eikä kumpikaan heistä sanonut mitään, mutta kummankin kasvoilla oli aavistus kirkkaasta valosta, ja valo Tonyn rintakehässä hehkui hiukan kirkkaammin.
« Viimeksi muokattu: 17.02.2015 06:45:50 kirjoittanut Kaapo »
wooooop
Ava: Ingrid

tirsu

  • BubblegumKnight
  • ***
  • Viestejä: 1 998
  • Clara, my Clara
Aawws. Voi että, tämä oli niin älyttömän ihanaa ja söpöä vaikka mukana tuntui olevan ripaus angstiakin:P
Virheitä ei osunut silmiin ja molemmat hahmot olivat ihan omanlaisiaan - jopa Jarvis. :D
Voih. Pitäisi sanoa jotain muutakin, mutta mieleen ei kyllä tule muuta kuin aawws. Näin käy aina, kun luen jotain superihanaa. Jotenkin Tony ja Pepper ovat vaan niin ihana pari. Ja Tony on muutenkin paras supersankari ikinä.
Pahoittelen lyhyttä kommenttia. Halusin vain ilmoittaa lukeneeni tämän ekan osan ja pitäneeni siitä. Vikaa osaa jään odottelemaan.  :)
-tirsu joka hymyilee ylileveästi tämän ficin lukemisen vuoksi
>> Don't give up. Not ever. Not for one single day. >> Clara Oswald

 >> How do sharks make babies? >> The 11th Doctor 
 >> Carefully? >> Clara Oswald
>> No, no, no - happily. >> The 11th Doctor

>> I don’t think I could ever forget you. >> The 12th Doctor

Solembum

  • ***
  • Viestejä: 1 847
Hei!

Hihitin innoissani, kun avasin tämän topicin, koska Tony/Pepper on rakkaus! Tämä oli ensimmäinen ficci, jonka olen lukenut pelkästään tällä parituksella, koska en ole löytänyt yhtäkään sellaista (enkä kyllä kovin ahkerasti etsinytkään) josta olisin voinut pitää. Minun fanonissa Tony/Pepperillä on ihan oma paikka, se on siinä Stonyn vieressä, mutta sen täytyy olla tietynlaista, että se tuntuu oikealta. Ja tämä ficci tuntui. Tunnelma oli oikea, dialogissa oli paljon sellaista, joka sopi minusta hyvin Tonyn ja Pepperin suuhun. Ja Jarvis oli mahtava, rakastuin!

Ehdoton suosikki:
Lainaus
– Hempeilemään, Pepper sanoi. – Ja katselemaan tähtiä.

Pidin tavasta, jolla teksti oli kirjoitettu, siitä kuinka kuvailu ja dialogi oli erotettu selkeästi toisistaan, mutta muodostivat yhtenäisen kokonaisuuden. Sanavalinnat olivat suurimmaksi osaksi oikein sopivia, suomenkielisestä 'pomosta' en ihan kamalasti välittänyt.
Ainoastaan tässä:
Lainaus
Tony virnisti ja kääntyi katsomaan tähtiä. Pepper katseli niitä, niiden kaunista hehkua, jonka Tony oli kerran sanonut olevan kuolleiden aurinkojen loistetta.
jäin hieman miettimään lauseiden loogisuutta. Toisessa on tekijänä Tony, toisessa Pepper, mutta tähdet ovat samat. Ne mainitaan vain ensimmäisessä lauseessa tähtinä, toisessa ne ovat 'ne'. Se saa lauseet kuulostamaan peräkkäin vähän hassulta. Mutta tämä on tietenkin ihan vain minun mielipide.

Hihitellen, Sole

Frederica

  • ***
  • Viestejä: 1 148
tirsu: Kiitos todella paljon kommentistasi! :-* Ihana tietää, että onnistuin mielestäsi hahmoissa, ja Tony kuuluu ehdottomasti supersankarien top listalle. ;) Minä hymyilen ylileveästi, kun sain näin ihanan kommentin!

Sole: Kiitos tositositosi paljon kommentistasi ja virhe bongauksesta! :-* Korjailin ajatusmokani. :D Tony/Pepper lukeutuu oman fanonini suosikkeihini, ja olin todella onnellinen siitä, että tämä tuntui oikealta, koska tätä oli haastava kirjoittaa. Ihan punaistuin kehuista, kiitos. :-*



Ikäraja: K-13
Genre: söpöily, romance
Fandom: Iron man (elokuvat ja sarjakuvat)
Paritus/Hahmot: Tony Stark / Pepper Potts
Vastuuvapaus: En saa rahaa, enkä omista mitään. Iron man kuuluu Marvelille ja monille muille.
A/N: Tästä toisesta osasta tuli pidempi kuin mitä alun perin aioin, mutta ajattelin, että menköön. :P Nauttikaa! :D


Hetkiä ikuisuuden edessä

2.

Jarvis soitti työskentelymusiikkia. Metallin raskaat sävelet värähtelivät talon rakenteissa. Pepper irvisti kävellessään portaat kellariin. Musiikista päätellen Tony oli sillä tuulella, ettei halunnut keskustella kenenkään kanssa.

Pepper pysähtyi kellarin läpikuultavan oven eteen. Tonyn hahmo puuhasteli auton moottorin kimpussa, luodinkestävän lasinkin läpi erotti selvästi, ettei hänellä ollut kuin housut ja hihaton paita. Pepper vilkaisi vaistomaisesti kuvajaistaan; hiukset olivat asiallisella poninhännällä, puku oli rypytön, pisamat täplittivät nenää ja poskia.

Jarvis avasi oven ja Pepper kopisi koroissaan öljyn ja työkalujen sekaan. Tonyn paja oli kummallinen sekoitus modernia ja muinaista tekniikkaa. Auton moottori, jota Tony korjasi, kuului keräilyharvinaisuuteen. Pepper oli joutunut istumaan kuusi tuntia lentokoneessa päästäkseen huutokauppaan, jossa se oli ollut myynnissä.

– Ulkona on kesä, Pepper sanoi musiikin yli.
Tony kääntyi ympäri ja kohautti olkapäitään. Valkoista, likaista hihatonta paitaa vasten hänen rintakehänsä sininen hehku näytti lumoavalta, kirkkaalta ja puhtaalta.
– Yleensä ihmiset käyvät kesäisin ulkona, uimassa ja syömässä jäätelöä, Pepper sanoi.
– Ja yleensä ihmiset käyvät myös kokouksissa, niinhän, Tony sanoi.
– Se on varsin yleinen käytäntö, Pepper sanoi.
Tony heilautti öljyistä kättään. – Saarnaa jo niin päästään sitten siitäkin. Sitä vartenhan sinä tulit, sanomaan taas kerran, että olen lyönyt kaiken leikiksi.
– En koskaan sano, että lyöt leikiksi, Pepper sanoi.
– Ei, et taida sanoa niin, Tony sanoi ja raapi leukaansa. – Saarnata sinä kuitenkin tahdot.
– Niin tahdon, Pepper sanoi. – Jarvis, laita musiikki pois.
– Tehty, kaiutin parkani inhoavat tuota särinää, kiitos neiti Potts, Jarvis sanoi.
– Kaiuttimillasi on huono maku, Tony mutisi.
– Tony, yhtiöitä ei johdeta kellarista, Pepper sanoi.
– Minulla oli maailmanpelastushätätilanne, Tony sanoi.
Pepper kohotti kulmiaan.
– Ja tuo kaunis auto sanoi, että haluaa päästä liikenteeseen, Tony jatkoi.
Pepper huokasi ja ravisteli päätään.
– Sitä paitsi, ei minun tarvitse olla kokouksissa, koska sinä olet täydellinen minä, Tony sanoi.
– Onko minulla parta? Pepper kysyi.
– Ei, Tony sanoi.
– Sitten en ole täydellinen sinä, Pepper sanoi. – Usko pois, Tony, ihmiset huomaavat tällaiset pikku jutut.
Tony irvisti. – Tuo loukkaa minua syvästi. Olen aina ajatellut olevani vetävän näköinen nainen. Mutta pääasiana on se, että luotan sinuun täydellisesti.

Pepper tuhahti, Tonyn katse hakeutui työkaluihin, ja Pepper totesi keskustelun jatkamisen turhaksi. Nainen kääntyi ympäri ja käveli ovelle. Ovelta hän kääntyi katsomaan Tonya, joka oli kumartunut takaisin moottorin puoleen.

Heti kun ovi sulkeutui Pepperin takana, musiikki alkoi taas väreillä rakenteisiin. Pepper käveli portaat ylös, ulos talosta. Ulko-ovella Jarvis toivotti vaisusti hyvää päivänjatkoa. Pepper nousi autoon ja kuljettaja ajoi hänet takaisin toimistolle.

Hänellä olisi edessä pitkä päivä, koska miljoona asiaa vaati Tonyn huomiota ja koska Tony ei ollut paikalla, ne asiat lankesivat Pepperille. Nainen istui Tonyn tuolille, Tonyn ison pöydän taakse, ja tunsi itsensä pieneksi. Hän oli näytellyt tämän roolin monta kertaa, mutta se tuntui aina yhtä väärältä.

Kello oli melkein kahdeksan, kun Pepper vihdoin sammutti työhuoneen valot. Hän käveli haukotellen hissille ja laskeutui katutasoon. Hän oli lähettänyt kuljettajan viideltä kotiin, ja mietti aulan poikki kävellessään taksin ottamista. Kun hän pääsi toimiston ulko-ovista, kadun toisella puolella parkissa olleeseen autoon syttyivät valot ja auto kurvasi Pepperin eteen.

Pepper sujautti kätensä mahdollisimman rennosti taskuihinsa. Hänellä oli taskuissaan kaksi hälytintä ja yksi etälamautin. Toinen hälyttimistä ottaisi yhteyden Jarvisiin, toinen SHIELDiin. Tony ei pitänyt siitä, että Pepperillä oli kaksi hälytintä, mutta oli pitkin hampain myöntänyt, että molemmista voisi olla hyötyä.

– Sanoinhan, että tämä kaunokainen tahtoi liikenteeseen, Tony huikkasi laskettuaan ikkunan.
Pepperin kädet rentoutuivat ja hän hengitti syvään mahdollisimman huomaamattomasti.
– Tule kyytiin, Tony sanoi, ja Pepper nousi pelkääjän paikalle.
Tony kurvasi muun liikenteen joukkoon tavalliseen hengenvaaralliseen tapaansa, vaikka hänellä ei ollut nyt käytössään urheiluauto. Hän vilkuili paljon Pepperiä ja vähän tietä ja virnuili.
– Aioitko iskeä minua lamauttimella?
– Pitäisikö? Pepper kysyi.
– Taisin pelästyttää sinut, Tony sanoi ja kuulosti melkein katuvalta.
– Olen tottunut siihen, että kaiken maailman hörhöt ovat kiinnostuneet pomostani, Pepper sanoi.
Tonyn sormet rummuttivat rattia. – Mitä jos leikittäisiin yhden illan ajan, etteivät kaiken maailman hörhöt vainoa minua?
– Kuulostaa hauskalta, Pepper sanoi.
– Hyvä, Tony sanoi ilme kirkastuen. – Minulla on sinulle lahja.
– Ei ole syntymäpäiväni, Pepper sanoi.
– Tiedän, Tony sanoi.
– Arvasit, Pepper sanoi. – Koska on minun syntymäpäiväni?
– Kerran vuodessa, Tony sanoi, ja Pepper hymyili.
Kaiken liikenneturvallisuuden vaarantaen Tony kurkotti takapenkiltä ruskean paperikassin. – Ole hyvä.
Pepper otti paketin ja yritti olla ajattelematta miten läheltä he olivat ohittaneet rekan. Kassissa oli kaksi mustaa laatikkoa. Toisessa oli kauniit kengät ja toisessa upea mekko.
– Nämähän ovat hienot, Pepper sanoi.
– Ajattelin, että voisimme mennä tanssimaan, Tony sanoi.
Pepper katsoi tarkemmin Tonyn asua. Nahkatakin alta näkyi aavistus puvusta ja tummat housut olivat tarkemmin katsottuna puvun housut.
– Muistit tämän iltaisen hyväntekeväisyysgaalan, Pepper sanoi.
– Niissä juhlissa on yhä minun nimeni, vai mitä?
– On, Pepper sanoi.
– Mutta sinä et ollut menossa, Tony sanoi.
– Niissä juhlissa on sinun nimesi, Pepper sanoi.
– Niin.

Pepper vaihtoi vaatteet auton takapenkillä. Tony nojaili häveliäästi autoon selin ja katseli pikkutien tyhjiä maisemia. Mekko sopi hyvin Pepperille. Kengät puristivat hiukan, mutta hän ei sanonut siitä, hymyili vain Tonyn vislatessa hänet nähdessään.

– Olet eittämättä juhlien kaunein nainen, Tony sanoi.
– Emme ole vielä juhlissa, Pepper sanoi, kun auto hurisi eteenpäin.
– Ei minun tarvitse nähdä muita naisia tietääkseni, että sinä olet kaunis, Tony sanoi.
– Kohteliaisuus Tony Starkilta, Pepper sanoi. – Saisipa tämän nauhalle.
Tony virnisti. – Nauti hetkestä, sillä se ei tule toistumaan. Ja kysyttäessä kiellän kaiken.
Pepper nauroi. – Tietysti sinä kiellät kaiken. Älä huoli, annan tälle hetkelle kaiken sen ansaitseman arvon.

Tonyn huulet mutristuivat hiukan, hän näytti siltä kuin haluaisi kysyä hetken arvosta, mutta ei kysynyt. Pepper oli jo polttanut hetken lähtemättömästi muistiinsa. Sen hetken, kun Tony sanoi häntä kauniiksi. Se oli tallennettu ihan sen hetken viereen, kun Tony oli sanonut, että Pepper oli ainoa perhe, joka hänellä enää oli.

Kesäilta säteili lämpöä, ja nauru ja puhe täyttivät juhlien näyttämönä toimivan puutarhan. Tony keräsi ympärilleen juuri niin paljon huomiota kuin aina. Pepper häilyi hänen vierellään, sillä aina kun hän oli lipumassa kauemmas, Tonyn katse etsi hänet ja pyysi jäämään.

Kun ilotulitus alkoi, kun violetit, vihreät, kultaiset ja punaiset rätisevät valot täyttivät taivaan, orkesteri alkoi soittaa ja Tony tarttui Pepperin käteen ja veti hänet tanssille varatulle kiveykselle. Taivaan loimutessa valoista, sähisevien pisaroiden laskeutuessa maata kohti, Tony ja Pepper kieppuivat hitaasti ympäri, ympäri, ympäri.

Siinä hetkessä ei ollut tilaa hörhöille tai peloille. Oli vain he kaksi ja musiikki ja valot. Kymmenet parit tanssivat heidän ympärillään, tuhannet valot hehkuivat taivaalla, ja he hymyilivät toisilleen.

Mutta kysyttäessä he kumpikin sanoisivat, että sattuivat vain tanssimaan yhdessä. Se oli vain yksi tanssi. Se oli kohteliasta ja merkityksetöntä.

Se oli unta. Yksi kurkotus kohti mahdollisuuksia. Mutta he eivät tarttuneet mahdollisuuteen, joka kiehnäsi heidän ympärillään, rätisi heidän välissään. He sopivat katseilla, että koko ilta laskettaisiin uneksi. Niin kaikki pysyisi ennallaan, eikä mitään vaarannettu.
wooooop
Ava: Ingrid

tirsu

  • BubblegumKnight
  • ***
  • Viestejä: 1 998
  • Clara, my Clara
Aaawws! ^ ^ (Näyttävästi en osaa aloittaa kommenttia mitenkään muuten...) Voi, että kun osasi olla suloista ja ihanaa. Niin ja hauskakin. Hymyilen jälleen ylileveästi. Ei tässä voi muuta tehdä. Loistavaa työtä tämänkin osan kanssa.
Tätä osaa lukiessa tuli olo kuin olisi elokuvien kohtauksia katsonut. Koko pätkä olisi yhtä hyvin voinut olla Iron Man elokuvassa mukana.


Tony irvisti. – Tuo loukkaa minua syvästi. Olen aina ajatellut olevani vetävän näköinen nainen. Mutta pääasiana on se, että luotan sinuun täydellisesti.
Tämä sai purskahtamaan nauruun.  :D Ja oli kyllä juuri niin tonymaista kuin olla ja voi.

Pepper vaihtoi vaatteet auton takapenkillä. Tony nojaili häveliäästi autoon selin ja katseli pikkutien tyhjiä maisemia.
Tässä kohtaa ois hyvin voinut kuvitella Tonyn koettavan vilkuilla takapenkille. No, kai Tonykin osaa olla joskus herrasmies. :)

– Olet eittämättä juhlien kaunein nainen, Tony sanoi.
– Emme ole vielä juhlissa, Pepper sanoi, kun auto hurisi eteenpäin.
– Ei minun tarvitse nähdä muita naisia tietääkseni, että sinä olet kaunis, Tony sanoi.
Oih. Totaalisesti ficin kaunein kohta. ^ ^

Pepper oli jo polttanut hetken lähtemättömästi muistiinsa. Sen hetken, kun Tony sanoi häntä kauniiksi. Se oli tallennettu ihan sen hetken viereen, kun Tony oli sanonut, että Pepper oli ainoa perhe, joka hänellä enää oli.
Tykkäsin tästä kohdasta myös todella paljon. Siinä vain oli sitä jotain.

Tulipas lainaus painotteinen kommentti. No jaa.
Tulen varmasti lukemaan tämän uudestaan. Ja toivottavasti kirjoitat lisää Tony/Pepperiä joskus. :)
-tirsu
« Viimeksi muokattu: 16.12.2012 18:14:46 kirjoittanut tirsu »
>> Don't give up. Not ever. Not for one single day. >> Clara Oswald

 >> How do sharks make babies? >> The 11th Doctor 
 >> Carefully? >> Clara Oswald
>> No, no, no - happily. >> The 11th Doctor

>> I don’t think I could ever forget you. >> The 12th Doctor

Genova

  • ***
  • Viestejä: 132
  • Kaikki hyvä loppuu aikanaan.
Oih, mä luulin kommentoineeni tätä, mutta en ollutkaan. Ihanaa söpöilyä Iron Manin tapaan. Tony ja Pepper ovat ehdottomasti pari.


Lainaus
Miehestä oli hakattu ovela hymy ja nokkelat vastaukset ulos
Mä en tiedä, miksi tämä kuulostaa niin hyvältä.

Lainaus
– Ei ole syntymäpäiväni, Pepper sanoi.
– Tiedän, Tony sanoi.
– Arvasit, Pepper sanoi. – Koska on minun syntymäpäiväni?
– Kerran vuodessa, Tony sanoi, ja Pepper hymyili.
;D

Tulispa näitä lisää.

Frederica

  • ***
  • Viestejä: 1 148
Kiitos lukijoille ja kommentoijille. :-*

tirsu: Hymyilen tositositosi leveästi, kun luen kommenttiasi! Kiitos paljon ihanasta kommentistasi!<3 Olen todella otettu, että olen mielestäsi onnistunut tässä elokuvatason hyvin ja että noin moni kohta oli noussut hyvänä esiin tekstistä. Mietin, että Tony voisi kyllä vilkuilla, kun Pepper vaihtaa vaatteita, mutta sitten ajattelin, että Tony Stark ansaitsee kunniallisen hetken. ;) (Ja kuka tietää, ehkä hän vilkuilikin, mutta ei kertonut minulle). Kiitos kommentistasi vielä kerran. :D

Genova: Kiitos tositositosi paljon kommentoinnista!<3 Ihana kuulla, että onnistuin Tonyn ja Pepperin kanssa ja että tämä söpöily toimii, kirjoittaessa mietin muutamia kohtia useaan otteeseen ja olen todella iloinen, että kokonaisuudesta tuli toimiva. Kiitos kommentoinnista, piristit päivääni! :D
wooooop
Ava: Ingrid

Auringonkukka

  • *
  • Viestejä: 1
Ihanasti tavoitettu näissä noiden välinen lämmin huumori ja flirtti, minkä alla on paljon syvempää. Juuri noin tulkitsen sen  parhaimmilaan olevan. Todella kaunista ja söpöä. Nauroin ääneen tuolle ykkösosan kohdalle, jossa Pepper sanoo haluavansa lisää palkkaa. :D

Diinuli

  • ***
  • Viestejä: 109
 Kaunista, ja hyvin rakennettu. En oikein osaa sanoa mitään kauheen fiksua tähän, mutta tuli vaan hyvä mieli kun luki nää :)
Sorry. Too many paradigm shifts. Nowadays, I just see the matrix.