Ficin nimi: Todellista
Kirjoittaja: Nahme
Ikäraja: S
Varoitukset: Kipua ja kuolemaa
A/N: Katastrofihaasteeseen osallistuu Halifaxin räjähdyksenä
Todellista
Viisivuotias tyttö istui huoneensa ikkunan ääressä ja katseli ulos. Lastenhoitaja leikki tytön nuoremman veljen kanssa, eikä edes huomannut lapsista vanhempaa. Vaikka tuon olisi pitänyt huolehtia siitä, että molemmat viihtyivät. Kyllä Evelyn sen tiesi, vaikka olikin vain tyttö. Evelyn huokaisi, saaden hoitajan nostamaan katseensa veljestä. ”Mitä pikkuneiti huokailee?” nainen kysyi, saaden tytön uduntäyteiset silmät siirtymään ikkunasta itseensä. Ei ääntäkään, ei sanaakaan. Ei tyttö niitä ääneen kyennyt lausumaan. Mutta kyllä hän ymmärsi asioita, paremmin kuin lastenhoitaja. Katse kääntyi jälleen ikkunaan. Hän ei kumminkaan nähnyt kuin puoliksi tuon ikkunan takaisen maailman. Hänen silmänsä näkivät tuhoutuneita taloja. Hän tunsi maan liikahdukset allaan. Hän tunsi, kuinka lensi. Ja hän tiesi, että se tulisi vielä tapahtumaan. Suuri savupilvi herätti hänet todelliseen aikaan, todelliseen paikkaan. Evelyn nousi paikaltaan, saaden sekä lastenhoitajan, että veljensä katsomaan itseään. Luonnotonta, heidän katseensa kertoi. Tyttö osoitti ikkunasta näkyvään pilveen ja puristi vaaleahiuksista ja punamekkoista nukkea rintaansa vasten. Lastenhoitaja asteli ikkunan ääreen ja katsoi kulmat kurtussa tuota pilveä. ”Typerä. Typerä. Typerä”, tyttö toisti mielessään, kun katsoi hoitajansa liikkeitä. Tulevaisuus oli silloin alkanut ja Evelyn tiesi sen, toisin kuin muut. Maa ehti tuskin tärähtämään, kun Evelyn oli ilmassa. Ja Evelyn oli tuskin ilmassa, kun jo paiskautui vastapäistä seinää vasten. Päällä toinen seinä. Kipua. Pahempaa kuin koskaan unissa. Todellista. Aika kului. Kipua. Ei enää unia. Vain todellista. Ja lopulta ei edes sitä.
