Kirjoittaja Aihe: BBC!Sherlock - Kummisedäksi?, oneshot, S  (Luettu 1161 kertaa)

Arion

  • Kelmi
  • ***
  • Viestejä: 627
  • Huffleclaw
BBC!Sherlock - Kummisedäksi?, oneshot, S
« : 20.07.2015 23:12:42 »
Otsikko: Kummisedäksi?
Kirjoittaja: AraSebe
Beta: Mustekehrääjä
Fandom: BBC Sherlock
Ikäraja: S
Tyylilajit: draama, bromance
Henkilöt: Sherlock, John (Mary)
Varoitukset: rivien välistä Johnlockia
Disclaimer: En omista hahmoja, leikin vain niillä.

"Kuukausi", Sherlock totesi kuullessaan Johnin tulevan asuntoon. Hän istui keittiön pöydän ääressä silmä kiinni mikroskoopissa. Etsivä ei tehnyt elettäkään tervehtiäkseen ystäväänsä paremmin.
"Mitä?" John kysyi.
"Maryn laskettu aika, siihen on kuukausi", Sherlock sanoi.
"Aivan, se", John sanoi. "Mitä tänne kuuluu?"
"Tarkemmin sanottuna vauva syntyy vajaan viikon aikaisemmin", Sherlock sanoi.
"Okei. Parempi kertoa Marylle, että osaa varautua. Saanko häiritä?" John kysyi.
"Odota hetki", Sherlock pyysi ja tutki vähän aikaa näytettään ennen kuin kirjoitti tekstiviestin.
"Mikä sai sinut tulemaan Marya hemmottelemasta?" Sherlock kysyi.
"Eräs”, John aloitti. ”... asia. Mitä tarkoitat?" Hän jäi seisomaan Sherlockin viereen.
"Hymysi kertoo, että kaikki on hyvin ja haluat jo takaisin. Kehosi kertoo kumminkin, että kaipaat omaa aikaa Marysta", Sherlock huomioi ystäväänsä ja katsoi tekstiviestin, joka oli tullut Lestradelta. Hän vastasi nopeasti siihen ennen kuin työnsi puhelimensa takaisin taskuunsa.
John hymyili. Sherlock oli oikeassa, hän tosiaan kaipasi omaa aikaa. Maryn salaisuudet olivat edelleen liikaa Johnille, mutta hän silti rakasti vaimoaan.
"Miten kolmikolla menee?” Sherlock kysyi.
"Kolmikolla?" John kysyi.
"Niin, sinä, Mary ja vauva. Te olette kolmikko", Sherlock hymähti.
"Meitähän on neljä", John huomautti hymähtäen ja sai Sherlockin katsomaan häntä hieman ihmeissään.
"Ei Mary kaksosia ole saamassa. Se ei ole vain mah-", Sherlock aloitti.
"Ei, Sherlock. En tarkoita sitä, tarkoitan sinua", John hymyili.
"John, olen pahoillani, jos olen antanut sinun ymmärtää väärin, mutta ei teidän tarvitse huolehtia minusta", Sherlock sanoi nopeasti.
"Me huolehdimme aina sinusta, Sherlock", John huokaisi ja huokaisi. "Mutta tarkoitan vain, että vaikken ole päässyt vierailemaan kovinkaan usein viime aikoina, en anna sinun silti kävellä elämästäni uudestaan."
"Ei minulla ole siihen mitään aikomusta", Sherlock huomautti ja katsoi hieman viattomana Johnia. Hän oli todella tarkoittanut sanojaan häissä lupautuessaan auttamaan kaksikkoa. Hän oli pari kertaa käynyt heidän luonaan jommankumman soittaessa hänelle, että tarvitsivat pientä apua tai seuraa. John tuli välillä mukaan tapauksiinkin.
"Tiedän, ettei ole, mutten halua, että siihen tulee mahdollisuuttakaan. Sen takia tulin nyt kysymään yhtä asiaa", John sanoi. Sherlock katsoi ystäväänsä uteliaana tietämättä juurikaan, mitä asiaa tuolla oli.
"John, en usko, että Mary haluaisi minua asumaan teidän kanssa -" Sherlock aloitti taas ja yrittäen keksiä, mikä Johnin asia oli.
"Voi ei. Sherlock, suu kiinni nyt", John käski ja huokaisi ennen kuin aloitti uudestaan. "Sherlock, en oleta sinun myöntyvän tähän, mutta olet ensimmäinen henkilö, jolta haluan kysyä tätä."
Sherlock oli sanomassa jotain, mutta John kohotti sormensa hiljentääkseen tämän.
"Kuten sanoit, vauva syntyy noin kuukauden päästä", John jatkoi. "'Koska olet paras ystäväni, haluaisin kysyä, haluaisitko olla hänen kummisetänsä."
Sherlock räpäytti silmiään. "Kummisetä?"
"Niin, kummisetä. Kuin toinen isä, joku, joka -" John alkoi määritellä sanaa epävarmana siitä, tiesikö Sherlock, mikä kummisetä oli.
"Kiitos, John, tiedän kyllä, mikä kummisetä on", Sherlock sanoi hieman koppavasti. Hetken aikaa oli hiljaista, ennen kuin Sherlock tajusi sanoneen jotain väärää jo ennen kuin John sanoi mitään.
"Anteeksi."
"Ei haittaa", John huokaisi. "Haluaisitko?"
Sherlock oli hetken hiljaa.
"Jos sinusta tuntuu, ettet halua, niin meillä on mielessä muutama muukin", John sanoi.
"Ei - se ei ole sitä", Sherlock sanoi.
"Mitä se sitten on?" John kysyi.
"No", Sherlock aloitti. "Olet tavannut minut. Tunnet minut paremmin kuin muut. Oletko varma, että minusta on siihen?"
"Epäiletkö sinä itseäsi?" John nauroi hieman.
"Ei, en epäile. Haluan vain mielipiteesi", Sherlock kiirehti sanomaan.
"Jos sinä vain haluat ja yrität, niin miksi et? Se, miten käyttäydyit Archya kohtaan - hämmästytit minut ja Maryn", John ehdotti. ”Enkä itsekään tiedä vielä, onko minusta isäksi.”
Sherlock naurahti hieman.
"Olet edelleen paras ystäväni, Sherlock. En anna sinun kadota elämästäni", John sanoi hieman hymyillen. Sherlock hymyili takaisin hämillään sanomatta mitään.
"Olen menettänyt jo tarpeeksi ystäviäni, mutta sinun - se oli aika vaikeaa aikaa", John sanoi vielä ja nielaisi. Hänen pitäisi ajatella vähemmän sitä asiaa.
"Et sinä ole minua menettänyt", Sherlock sai sanottua viimein jotain.
"Luulin menettäneeni", John huomautti, "mutta tarkoitan, että uskallakin kadota uudestaan."
"John -", Sherlock aloitti, mutta ei kyennyt heti jatkamaan. John ei pitänyt narahduksesta, joka kuului lattiaa vasten, kun Sherlock työnsi tuolia taaksepäin. Ystävä ei kumminkaan vaikuttanut suuttuneelta, pikemminkin hieman kärsivältä sisältä päin, mistä John oli hieman huolissaan. Sherlock huokaisi ja kääntyi katsomaan tohtoria suoraan silmiin. 
"Uskoisit, mitä lupasin häissäsi. Minä en ole katoamassa minnekään”, Sherlock sanoi ja hymyili. ”Älä huoli, John. Totta kai minä ryhdyn kummisedäksi."
John naurahti, ja Sherlock hymyili nyt epävaremmin. "Mutta, älä oleta, että osaisin käsitellä – umh - vauvoja kovinkaan hyvin."
John naurahti huvittuneena tähän. ”Kuule, ei minullakaan ole kokemusta lapsista – ainakaan vielä.”
"I think kids will read more good books than we can possibly produce " - Rick Riordan