Ficin nimi: Auringon tytär
Kirjoittaja: Nahme
Ikäraja: S
Päähenkilö: Auringon tytär
Varoitukset: Kuolema.. Sekä kykenemättömyys kuolemaan
AURINGON TYTÄR
Joka aamu hän seisoi näkemätön katseensa suunnattuna itään. Jokainen ilta hän seisoi näkemätön katseensa suunnattuna länteen. Sanottiin, että hän seurasi isänsä matkaa taivaan halki. Jokainen tunsi hänet, hänen tarinansa. Hänen tarinansa oli täynnä uhrauksia. Hänen tarinassaan oli puhdasta rakkautta. Hänen tarinassaan oli puhdasta tuskaa. Ja hänen tarinassaan oli loppu, jota saatamme vain arvailla.
Hän syntyi jumalolentona. Kaunis aamun ensisäde ja illan viimeinen valon kajo, Auringon jumalan tytär. Pelkkänä henkiolentona joka kulki isänsä edeltä taivaalle ja isänsä jäljessä sieltä pois. Näin hän vietti tuhansia ja jälleen tuhansia vuosia. Jumalolentona hän ei tuntenut ihmisten tunteita, ei ollut sidottu ihmisten heikkouksiin. Silti hän rakastui ihmiseen.
Hän antoi jumaluutensa pois saadakseen ihmisen ruumiin. Hänen ensimmäinen uhrauksensa. Hänelle muotoiltu ruumis sai vain pienen osan siitä kauneudesta mitä jumalolennoilla oli. Hän sai hiukset, jotka olivat hänen entisestä valostaan kehrätty. Myös kultaiset silmät ja ujo, viaton hymy saivat osan tuosta valosta. Mutta se oli vain murto-osa hänen aikaisemmasta loistostaan, valostaan. Huulet saivat aamuruskon punaisen värin ja iho pilvien viattoman valkeuden. Hän sai kauneimman äänen, jota maailma on kuullut. Hän sai ihmisen, jota rakasti.
Hänen ihmisensä sairastui kuolettavasti. Henget kuiskivat hänelle. Rakastetun aika oli liittyä henkien joukkoon. Hän antoi kykynsä tuottaa ääntä pelastaakseen rakastettunsa. Toinen uhraus. Ihminen parantui. Rakastettu sai osan hänen jumalaisuudestaan osakseen uhrauksesta. Ihminen oli hänen ja hän oli ihmisen.
Hän kaipasi omaa lasta. Hän antoi kuulonsa, saaden vastalahjaksi tyttären. Kolmas uhraus. Tyttären, joka sai osan hänen jumaluudestaan. Tytär sai silmät, joissa oli Auringon tyttären kultainen sävy ja jumalainen loiste. Tytär sai rakastetun yönmustat, paksut hiukset ja tumman ihon. Tytär sai Auringon tyttären ja rakastetun rakkautta enemmän kuin tavallinen ihminen.
Hänen kylänsä ihmiset kärsivät kuivuudesta. Hän antoi näkönsä, jotta kylä saisi vettä. Neljäs uhraus. Kylä sai vettä, eikä kärsinyt enää koskaan kuivuudesta. Auringon tytär oli luopunut yhteydestään ympäröivään maailmaan. Hän kykeni enää tuntemaan rakastetun kosketuksen. Ja hän tunsi.
Hänen kyläänsä uhkasivat pedot. Ne veivät hänen tyttärensä. Hän antoi ihmisruumiin mukana tulleen kuolevaisuutensa pelastaakseen tyttärensä. Viides uhraus. Hän ei kyennyt enää kuolemaan, kun hänen rakastettunsa aika koittaisi. Tämän hän teki pelastaakseen ainoan lapsensa. Pedot poistuivat, tytär selvisi hengissä.
Hänen rakastettunsa kohtasi ihmismiehen, johon rakastui. Auringon tyttären rakastettu lähti ihmismiehen mukana pois, jättäen ihmisruumiiseen vangitun Auringon tyttären yksin vanhenevan tyttären kanssa. Aikaa myöten Auringon tytär menetti tyttärensä, joutuen hautaamaan tuon ihmisten joukkoon.
Auringon tytär istui isänsä patsaan juureen. Kykenemättömänä kuolemaan. Näkemätön katse suurta tuskaa viestien. Kuulemattomat korvat liikkuen, etsimässä rakastetun naurua. Äänetön laulu kaikumassa kylän kaduilla. Joka aamu seisoi auringonnousuun päin ja joka ilta auringonlaskuun. Hän rukoili isältään vapautusta. Vastausta hän ei saanut. Kylä kuoli, Auringon tytär jäi. Lopulta tuokin katosi raunioilta. Minne? Sitä ei kukaan tiedä. Ehkä hän käveli itään. Ehkä länteen. Ehkä pääsi merelle. Ehkä hän jäi matkalleen.
