Musiikki #2

[repa]

Onko Atomirotta Notkean Rotan bändi vai onko Atomirotta Notkea Rotta eri nimellä? Siis, ymmärtääkö kukaan, mitä meinaan. Tiedän, että ne on sama artisti, mutta onko tuo Atomirotta kokonaan uusi projekti (on siis havaittava tyyliero) vai onko Notkea Rotta vaan vaihtanut nimeä? Mä kuuntelin Notkeeta Rottaa jo joskus teininä. On monia biisejä, jotka on jäänyt mieleen. Atomirotta juttuja en oo hirveesti kuunnellut. Muutamia biisejä kylläkin, mutta en oo kuluttanut varsinaisesti.

Mä olen siis näitä tyyppejä, jotka on kuunnellu räppiä jo yli 10 vuotta. Musta on vähän hassua joskus sattua radion ääreen, jos sieltä tulee jotain räppiä. En suoraan sanottuna oikeestaan tykkää radiosoittoräppäreistä pahemmin, mitä nyt joskus jostain satunnaisista. Toisaalta en kuuntele pahemmin radiota, eli en tiedä ihan tarkkaan, mitä kaikkea sieltä soi. Mutta veikkaan, ettei kuitenkaan ihan sitä, mitä mä yleensä kuuntelen. Mä olen siis näitä, jotka tykkää kuosiräpistä ja suomalaisesta gangsta-rapista. Mä selitin tätä tänään Emanuelille sillä, että koska mä oon joutunu hylkäämään oman "perheeni" eli sen ihmisryhmän, jonka kanssa tuun yleensä parhaiten juttuun, niin mulla on sellainen jännä koti-ikävä. Tuollainen tietyntyylinen räppi lievittää sitä, koska ei mulla ole noista kuvioista jäljellä enää mitään muuta ku muistot, pari kaveria ja toi musiikki. Ja siis tykkään ihan aidosti muutenkin tuollaisesta kuosiräpistä, jossa räpätään lähinnä päihteistä tai ganstaräpistä, jossa taas mennään sitten ihan överijuttujen pariin aiheissa... Se vaan iskee niin eipä siinä kai muuta voi ku sitten kuunnella sitä. : D

Mä tykkään kyllä aika paljon myös punkista ja vanhasta rockista. Sellaisesta letkeestä ja hyväntuulisesta, ahh <3 Mulla on noita punk- ja rock-vinyyleitä jonkinmoinen rivi olkkarissa ja aina välillä iskee fiilis pistää sieltä lättyä pyörimään. Etin rock-vinyylit yleensä kirppiksiltä halvalla. Esim. kivan kannen takia ostan usein ihan tuntemattomankin artistin levyn. Ja punkkia ostin aikoinaan yleensä suoraan  bändeiltä keikkojen jälkeen tai sitten käytettynä jostain levykirppiksiltä.

Ootteko muut löytäny viime aikoina uusia suosikkibändejä/-artisteja?
Mä löydän jatkuvasti uusia biisejä, koska aktiivisesti etsin netin syövereistä uutta kuunneltavaa. En nyt viiti alkaa listaamaan, kun tulis niin pitkä lista. Mutta joo, koko ajan löytyy kaikkea uutta kivaa kuunneltavaa. Se on tosi hauskaa.

Mä teen ehkä henkisen itsemurhan, mutta mä laitan nyt tänkin myös tänne: mä oon nyt innostunut tekemään itse räppiä. Se ei mene kuosiräpin eikä todellakaan ganstarapin genreihiin, koska en halua esittää mitään. Mutta se on sellaista nopeeta tykitystä tällein vähän huono-osaisemman vinkkelistä katseltuna ja paljon pilkettä silmäkulmassa. En todellakaan ota tota projektia vakavasti vaan kaverin kanssa pidetään hauskaa tän kanssa. Me oikeestaan vaan alettiin tästä puhumaan ja eilen sitten oli sellanen 10 tunnin alkoholinhuuruinen räppisessio läpi yön. Hauskaahan tässä on se, että kamulla on muusikkoystäviä, joiden kautta saattais päästä niiden kotistudioille äänittään. Eli jos hyvin käy, niin tästä saattais tulla oikeestikin jotain vakavasti otettavan harrastuksen tapaista. Mutta vielä ollaan ihan alussa tämän projektin kanssa, joten eipä tässä muuta ku ihmetellään vasta. Hauskaa toi kyllä on, jopa yllätyin siitä, miten kivaa. Oon aina aatellukin, ettäö se ois mahtavaa, mutta että noin kivaa. Huhhuh : DD

[Eririn]

Ootteko muut löytäny viime aikoina uusia suosikkibändejä/-artisteja?

Biisejä enemmän, mutta rakkauteni japanilaiseen BABYMETALiin uusiutui tässä joku aika sitte kun kuuntelin yhtyeen biisiä KARATE. Ihan helvetin hyvä biisi! Siitä päädyin sitte kuuntelemaan bändin muitakin biisejä, Megitsune, Give Me Chocolate, Doki Doki Morning, mitä näitä on. Siis BABYMETAL on aivan loistava, suosittelen!

Uusia biisejä, joihin olen ihastunut, on esim. Hayley Kiyokon Girls Like Girls ja Icona Popin Girlfriend. Nämä löysin kun pyysin Tumblrissa suosituksia tyttörakkausbiiseistä (mun soittolistat on hävyttömän heteroseksuaalisia). Erityisesti Hayley Kiyokoa aion kuunnella lisää, ihana ääni <3

[kiilibiili]

repa, mun käsittääkseni Atomirotta on Notkean Rotan samannimisen keulahahmon kokonaan erillinen projekti, eikä siinä oo mukana Notkean Rotan muita jäseniä. Atomit kyllä esittää keikoilla myös Notkean biisejä, mutta ihan eri bändi muuten.

Olin katsomassa Provinssissa Atomeja livenä ja ai että mä tykkäsin! Tuli suunnilleen kaikki lempparibiisit ja eturivissä tietty oltiin Tekis kauheesti mieli mennä sunnuntaina kattomaan Atomeja (ja on siellä myös Tiisu ja Sima!) Pitkään kuumaan kesään.

Mulla on hyvä musiikillinen putki menossa, kun oon taas löytäny uuden suosikkibändin ja taas ihan eri genrestä! Normaalisti kuuntelen aika lailla yksipuolisesti suomenkielistä indiepoppia, mutta ihan yllättäen löysin saksankielisen metallimusiikin, minkäs muunkaan ku Rammsteinin muodossa. Tottakai sitä piti käydä Provinssissa kattomassa, vaikka biiseistä tiesin tasan Du Hastin ja Amerikan. Kun ne alotti keikan, mä lumouduin aivan täysin. Till Lindemannin ääni on jotakin niin vaikuttavaa! Olin tyyliin suu auki koko keikan kun ne vaan oli niin hyviä, ja vieläkin kuuntelen välillä Spotifyta suu auki kun en pysty käsittämään miten kovia nää biisit voikaan olla Koska mä nyt kuitenkin oon tämmönen hempeilijä, mun lempibiiseiksi valikoitui hyvin nopeasti Früchling in Paris ja Ohne Dich. Mutta eipä oo tullu vastaan semmosta biisiä joka ei olis hyvä.

Tää oli nyt ihan pointless hehkutus mut ei voi mitään

[Felia]

Nyt on taas rokki rokkailtu, ja omia suosikkeja ja uusia tuttavuuksia livenä nähty. Kyllä livekeikat on vaan jotain niin parasta. ♥

Ootteko muut löytäny viime aikoina uusia suosikkibändejä/-artisteja?

Mie palasin tuossa jokunen aika sitten takaisin muutaman jo ennestään tutun bändin pariin. Kyseessä ovat siis Escape the Fate ja Skillet, ja niitä onkin tullut kuunneltua ihan urakalla. Molemmat bändit oli jääneet vähän unholaan, ja sillä välin ETF:ltä olikin tullu kaksi uutta levyä. Niitä aloin sitten luukuttaa ja ai että, kun osui ja upposi. ♥ Tämän hetkisiä ehdottomia suosikkibiisejäni on mm. Just A Memory, Remember Every Scar, Chemical Love ja Picture Perfect. Skilletiltä on nyt elokuussa tulossa uusi levy, jota ootan kyllä innolla. Ne kolme biisiä, jotka on jo julkaistu (eli Feel Invincible, Back From the Dead & Stars) lupailevat hienoa matskua.

Täysin uutena tuttavuutena on sitten tullut mukaan Disturbed, johon törmäsin sattumalta YouTubessa. Päätin sitten YT:n ehdottamana kuunnella yhden biisin, The Sound of Silence (joka on ilmeisesti cover). Lopulta se ei sitten siihen yhteen biisiin jäänytkään. En ole sitä niin aktiivisesti kuunnellu kuin ETF:iä ja Skilletiä, mutta tykkään silti paljon. Mukavan raskasta ja synkkää musaa.

Sitten uutukaisista jo vanhaan tuttuun Amorphikseen. Mulla on jo pitkään ollu tavoitteena tutustua bändin vanhempaan tuotantoon, mutta en vain oikein ole saanut sitä tutustumista aloitettua. Oon mie jokusen biisin niistä ihan vanhoista kuunnellu, mutta ne ei oikein ole uponnu. :/ Noh, jospa sitä saisi itsensä potkittua vielä kuuntelemaan niitäkin... Uudempi tuotanto uppoaa puolestaan ihan täysillä, varsinkin Under the Red Cloudin biisit. Sitä levyä onkin tullut kuunneltua eniten, ja eritoten biisit Bad Blood, Dark Path, Death of A King, Sacrifice ja Under the Red Cloud on olleet kovassa luukutuksessa. Ja sitten mun on vielä aivan pakko hehkuttaa Tomi Joutsenen ääntä. Se murina on kyllä jotain aivan upeeta, ja oi että sitä puhdasta. Rakastan. ♥

[flawless]

Felia, oi vitsi miten nostalgiatripit sain kun mainitsit Escape The Faten! Kyseinen bändi oli siis mun lempparini ja henkireikäni joskus yläasteella vuosia sitten, voi niitä aikoja. Niiltä tulee kyllä vieläkin ihan kelpo musiikkia ulos, mä tykkään kanssa Picture Perfect- biisistä tosi paljon! Siinä on niin nätti sanoma. Ja Let Me Be on kanssa niiden uudesta tuotannosta varsin ihanaa hempeilyä, sanat on niin osuvat ja suloiset. Mä niin haluan tuon biisin soimaan sitten joskus mun häissäni.


Mutta se mitä tulin hypettämään on että aaaa Avenged Sevenfold tulee maaliskuussa Hartwallille Disturbedin kanssa! Oon ollut niin pärinöissäni eilisestä asti näiden uutisten kanssa. Avenged siis on mun all time lempparibändini, ja oon odottanut kuin kuuta nousevaa että milloin uutta levyä pukkaisi ulos ja ukot tulisivat tänne pohjoiseen soittelemaan, ja nyt vihdoin keikkauutisia tuli! Ja vielä noin loistavan lämppärin kera, oi euforiaa. Viime Suomen keikka muutama vuosi takaperin oli niin eeppinen ja mahtava, että odotukset ovat korkealla tälläkin kertaa. Viimeksi tosin lämppäri oli vielä loistavampi, Five Finger Death Punch, mutta eipä Disturbedkaan ole ollenkaan huonompi, olen niidenkin musaa luukuttanut aika tavalla. Odotan nyt sitten ihan henkeä pidätellen, että milloin tulee uutisia uudesta levystä! Oletan, että levy tulee ennen tuota Euroopan kiertuetta, joten tässä ollaan jännän äärellä... Hädin tuskin pysyn housuissani!

[Wisteria]

Abarat, kirjastosta löytymisestä en kanssa tiedä, mutta haluaisin suositella Chambre 12 -albumia Louanelta. Mun mielestä hänellä on hirmu nätti ääni <3

[Parris]

Abarat, kirjastosta löytymisestä en kanssa tiedä, mutta haluaisin suositella Chambre 12 -albumia Louanelta. Mun mielestä hänellä on hirmu nätti ääni <3

Oi, komppaan tätä ehdotusta täysillä - en muista missä törmäsin kyseiseen nuoreen naisartistiin ekan kerran, mutta keväällä kyllä soi aika usein meidän huushollissa. Ja joo, laulaa kauniisti. Louane myös ääntää mielestäni suhteellisen selkeästi useissa kappaleissa, mikä on tosi kiva. Joskus kun ranska voi olla melkoista puuroa artikulaatioltaan.

[repa]

Abarat: Käykö ranskalainen räppi? Tulee heti ranskalaisesta musiikista mieleen Keny Arkana. Se on sen verran suuri tekijä, että saattaisi hyvällä tuurilla löytyä kirjastosta, mutta takuuseen en mene, koska ei se ihan valtavirtaa edusta. : D Hauskan kuulosta on El Matador (jonka lyriikoita en tosin tajua, koska en osaa ranskaa). Sniper -niminen kerää ainaki youtubekatsojia (Brule on kiva biisi, muut tuntemattomia).

Blackon reggaeta oon kuunnellu aina välillä, hauskan kuulosta sekin. Uusin löydös on ranskalaisista on Loo Ranks. Aivan mahtavaa settiä ainaki ne riddimit mitä oon kuunnellu, tosin en usko kirjaston tarjoavan tätä sulle, mutta ansaitsee tulla mainituks. XD

Ei kyllä niin mitään hajua, että löytyykö näistä mitään kirjastosta, mutta kun puheeksi tuli ranskankielinen musiikki, niin... : D

- repa

[Kosmik]

Ei hemmetti, tuo Linkin Parkin uusin kappale (Heavy) on aika pettymys. En ole bändin tekemisiä kauhean tiiviisti seuraillut enää moneen vuoteen, mutta olen kaikki albumit kuunnellut kyllä useampaan otteeseen, kun ne on julkaistu ja tuota... muistan kun olin ihan pettynyt A Thousand Suns -albumiin, mutta on siellä joitain kappaleita, jotka menee edelleenkin silloin tällöin. Muistan, kun olin kauhean pettynyt siihen The Catalyst -kappaleeseen silloin kun se tuli, mutta kun sitä ja muita albumin kappaleita tuli kuunneltua enemmän, niin sitten se albumi alkoi tuntua ihan ok:lta. Living Things ja The Hunting Party oli ihan kelpo albumeja ja niitä tuli kuunneltua sitten enemmän... Mutta tuo uusin kappale. Mitä siitä nyt voi sanoa? Silkkaa poppia, eikä pop-kappaleenakaan ole kovin kummoinen, kuulostaa aika vanhanaikaiselta ja mitäänsanomattomalta. LP:lla on monia hyviä rauhallisempia kappaleita, mutta tää uusin ei iske sitten yhtään. Ja vaikka yritän tuota kuunnella uudestaan ja uudestaan ja yritän tykätä siitä, niin en silti tykkää. En kyllä kovin innoissani odota sitä uusinta albumia, jos ensimmäinen singlekin kuulostaa jo tuolta... Tokihan artisti saa tehdä, mitä ikinä haluaa ja LP on ennenkin suututtanut fanejaan kokeiluillaan, mut silti... Ekaa kertaa ikinä tuntuu, ettei tuolla bändillä ole enää mulle mitään tarjottavaa. Kyllä mä varmasti aion kuunnella sen uudenkin albumin sitten kun se julkaistaan, mut en odota siltä liikoja.

[Waulish]

Oho, enpä ees tiennyt että Linkin Parkilta on tullut uusi biisi! Ja ilmeisesti levykin tulossa? Mulla oli muutama vuosi sitten kova Linkin Park -kausi, mutta se on hiipunut jo aikaa sitten enkä nykyään enää ees muista seurata, mitä yhtyeelle kuuluu. Oli nyt kuitenkin pakko mennä kuuntelemaan tuo kappale, kun kävi kiinnostamaan. Olen kyllä samoilla linjoilla, Kosmik, ei pure minuunkaan tämä. Perustylsä poppibiisi, jossa Chesterin äänikään ei oikein pääse oikeuksiinsa. Sinänsä arvostan Linkin Parkissa tosi paljon sitä, että ne muuttuu ja kehittyy jatkuvasti eikä jumahda mihinkään tiettyyn juttuun ees fanien painostuksesta ja niillä on ihan hirveästi erilaisia biisejä, mutta tämä kappale ei kyllä kolahda minuun oikein millään tasolla. Peruspoppi ei oo se juttu, josta eniten LP:ssä pidän ja jota toivoisin kuulevani.

Minusta A Thousand Suns on muuten LP:n paras albumi! Jos miettii pelkästään biisejä, niin niiden puolesta ei, mutta kokonaisuutena kyllä. Pidän albumin tematiikasta ja konseptista ja siitä, miten biisit muodostavat yhdessä suuren kokonaisuuden. ATS on sen takia edelleen yksi kaikkien aikojen lempparilevyistäni. Sen kuunteleminen on sykähdyttävä ja ajatuksia herättävä matka. Se levy kyllä jakaa hirveästi mielipiteitä, toiset jumaloi ja toiset ei tykkää ollenkaan.

[Kosmik]

Waulish, mäkin pidän ATS-albumista noin kokonaisuutena. Että kuuntelee koko albumin kerralla alusta loppuun. Yksittäiset kappaleet ei niinkään iske samalla tavalla kuin muissa albumeissa, mutta kokonaisuutena se toimii. Mäkin arvostan Linkin Parkissa sitä, että ne tekee asiat omalla tavallaan ja uskaltaa kokeilla uusia asioita, eikä mene ns. fanien ehdoilla, mutta munkin pitää tosiaan valitettavasti todeta, ettei tuo uusin kappale liikuta mua millään tavalla, ja se on harmi, koska lasken LP:n mun yhdeksi suosikkibändeistä kautta aikain.

Lukioiässä ja siinä parinkymmenen ikävuoden hujakoilla toi bändi oli mulle kaikki kaikessa. Julkaisin joskus finissäkin jotain LP-jatkisfikkiä ihan "finiurani" alkupuolella, vaikka lukijoita sille ei ollut nimeksikään. Ja ihmekös tuo, kun kirjoitustaidotkin oli silloin mitä oli ja "fandom" muutenkin on ainakin finissä aika rare. :'D Pitääkin joskus katsoa löytyykö se fikki multa vielä koneelta. :'D Olen LP:n livenäkin nähnyt parisen vuotta sitten ja oli ihan mahtava kokemus ja olen iloinen, että edes kerran elämässäni olen päässyt katsomaan niiden keikkaa. ^^

[Lunalotta]

Pöö! Mitä nyt viime viestejä lueskelin niin Skillet, Babymetal ja Sanni on mun suosikkeja. Tai no siis, mun musiikkimaku on niin laaja, että se yltää iskelmästä rockiin ja metalliin saakka. Myös unkarilainen ja japanilainen musiikki ovat rakkautta mulle!

Siiis mun ehdoton ykkönen suosikkibändeissä on Haloo Helsinki! Oon niin super innoissani, ku heidän keikkansa alkavat taas. Oon jo kolmella keikalla käynyt elämäni aikana, koska fanitus alkoi ehkä siinä 2014 aikaan, eikä niitä keikkoja lähellä ollut kovinkaan usein tai ajankohta ei muuten aina sopinut mun aikatauluihin. Onko täällä jollakulla lempibiisejä HH:lta tai kuunteleeko joku edes sitä?

Toinen asia on se, että mä oon rakastunut tässä kuukauden sisällä Indicaan ihan superina! Heidän musiikkinsa on vaan niin ihanaa, on tullu kuunneltua heidän jokainen biisinsä ja levynsä useampaan kertaan, ja osaan laulaa jo tosi montaa biisiä (oon harrastanu laulua siis jo seiskaluokalta asti eli kuus vuotta, käyn laulutunneilla ja silleen). Mua vituttaa kyllä se, että heidän fb-sivullaan on ilmoitettu viime vuonna että pitävät tauon bändin jäsenten ollessa kuka missäkin, minkä ymmärrän - ovathan he suht nuoria, ja varmasti elämässä muutakin tekemistä kuin bändijutut. Ei sillä, etteivätkö he rakastaisi musiikkia ja bändijuttuja, mutta ymmärrän että joskus haluaa vähän taukoa.
Mennäänpä takaisin näihin kappaleisiin. Johanna Kurkelalla, Haloo Helsingillä ja Suvi Teräsniskalla tuntuu olevan biisejä montakin, joihin voin samaitua ja valuttaa omaa elämääni. Mutta Indican biisit ottaa ja iskee suoraan sydämeen! Heiltä löytyy niin paljon biisejä, joihin voin samaistua ja jotka on ihan mun elämästä. Esimerkiksi Pidä kädestä, Linnansa vanki on sellasia, jotka on ihan ku mulle tehtyjä. Pahinta tänään on myös hyvä sellainen pahan olon biisi, ja Ikuinen virta myös sanoitukseltaan sopiva. Viimeinen jyvä on myös tosi sopiva mun ja mun bestiksen tämänhetkiseen tilanteeseen, ja moni muukin biisi on niin osuva! Etsin Indican laulajan facebookista ja olen ihan sekaisin, kun hän hyväksyi kaveripyyntöni! Vielä en ole uskaltanut viestiä laittaa, mutta enköhän mä joku päivä. Palaisivatpa he pian taas musiikinteon ja keikkojen pariin!

[Fiorella]

Nostanpa vähän tätäkin keskustelua kysymällä, katsotaanko nykyään vielä musiikkivideoita? En ole hirveästi seurannut tuoreempaa musiikkia ja kuuntelen radiotakin aika huonosti. Joskus jos johonkin kivaan törmään, niin sitten googlettelen. Tuli vain niin elävästi mieleen, kun aikoinaan katsoimme siskon kanssa tarkkaan top-listat telkkarista (ja oli radiossakin) ja niissä olivat aina ne musiikkivideot. Joitakin lauluja kuunnellessa vieläkin lävähtää silmien taakse ne musiikkivideot, olivatpa sellaisia joista piti tai eivät. Näkyyhän noita Youtubessa olevan kun katsoo, mutta aloin miettiä, onko nykyään edes enää olemassa mitään sellaista ohjelmaa tai vastaavaa, mistä niitä kukaan katsoisi?

Minun musiikkimakuni on aika monipuolinen mutta omanlainen. Tykkään kaikesta mikä kuulostaa kauniilta ja myöskin siitä, jos on tarttuva rytmi. Kuuntelen lähes aina enemmän melodiaa kuin sanoja. (Aika usein tulee pettymys, kun jostain kivasta laulusta katsoo miten ne sanat menevät... Tosin joskus on ollut iloisiakin yllätyksiä.)

[Natura Morta]

Ootteko muut löytäny viime aikoina uusia suosikkibändejä/-artisteja?

Yli vuoden vanha kysymys, mutta vastaukseni on ehdottomasti Steve 'n' seagulls
Tutustuin tähän ekan kerran jo keväisellä lapin reissullani ja jo silloin aattelin, et tää on aika siistii. Nyt bändi on tulossa joulukuussa turkuun keikalle ja sinne on ehdottomasti päästävä.
Steve 'n' seagulls on siis coverbändi, mut se tekee siit coveroitavasta biisistä niin omansa, et esimerkiksi kun kuuntelin tätä ekan kerran, en edes meinannut tunnistaa sitä kappaletta, vaikka alkuperäinen kuuluukin omiin lemppareihin.

Pari esimerkkiä mainitakseni
The Trooper (Iron Maiden)  - Steve 'n' seagulls
https://www.youtube.com/watch?v=Li58voy6xXM

Holy Diver (Dio) - Steve 'n' Seagulls
https://www.youtube.com/watch?v=Kzb9IZcPrQE

[Kosmik]

Vittu, Chester Bennington on kuollut. Linkin Park on ollut yks mun lempi bändejä jo monta vuotta ja pari vuotta sitten näin bändin livenä ekaa kertaa. En voi vaan uskoa tätä. Ja että lähti vielä oman käden kautta. Toi bändi on auttanut mut vaikeiden aikojen yli ja nyt tuntuu tyhjältä. Onneks ehdin näkemään ne livenä edes kerran. Oon jotenkin ihan shokissa. Mä joskus jopa kirjoittelin LP:stä fikkejäkin tänne finiin, niin kova fani mä olin nuorempana. Ihan kamalaa.

[Waulish]

Järkyttävä uutinen. Sain tietää tästä vasta nyt aamulla teidän viestit luettuani, ja vieläkin on epätodellinen olo. Aattelin ensteks, että tämän on pakko olla vain jokin villi huhu, mutta kaipa se sitten on totta. Ihan järkyttävää. Justiinsa eilen itse asiassa huomasin, että Linkin Parkin uusi levy on ilmestynyt (sehän ilmestyi näköjään jo toukokuussa, mutta en ole seurannut yhtyeen tekemisiä aktiivisesti enää vuosiin niin en ollut ihan perillä), ja kuuntelin muutaman biisin sen alusta. Ja nyt sitten tällainen uutinen.

Chesterillä on ollut rankka menneisyys, mutta kuvittelin ja toivoin (niin kuin varmaan moni muukin), että rankin osuus olisi ollut jo takana. Luin ja katsoin muutama vuosi sitten Linkin Park -fanituskautenani paljon Chesterin haastatteluita, ja hänen avoimuutensa ja positiivisuutensa ja arvostuksensa muita ihmisiä kohtaan teki minuun vaikutuksen. Minulle tuli sellainen kuva, että hänellä oli elämänasenne ja -arvot kohdillaan, ja ihailin kovasti sitä, miten hän oli selvinnyt niin vaikeista asioista toivoaan menettämättä. Hän oli minulle aikoinaan tosi suuri inspiraatio. On sydäntäsärkevää, että hän kaiken jälkeen päätyi tällaiseen ratkaisuun. Tuntuu pahalta. Maailma on menettänyt hienon ihmisen, ja todella moni varmasti jakaa tämän surun.

[Abarat]

Minäkin kuulin tästä vasta teidän viestien kautta. Surullinen olo. En ole kuunnellu uusinta levyä vielä mutta tarkoitus olisi. Epätodellinen olo, ettei Chesteriä enää ole eikä hän tee enää musiikkia. Stone Temple Pilotsia joskus kuuntelin, niitä biisejä joissa Chester laulaa ja Linkin Parkin levyt löytyy uusinta lukuunottamatta. Muistan kuinka kakarana ihastuin Meteora-albumiin ja bändi on ollut lähellä sydäntä muutenkin vaikka livenä en bändiä koskaan nähnyt. Taas yksi lahjakkuus on joukosta poissa.

[Arte]

Liityn kerhoon. En yleensä tunne ketään julkisuuden henkilöitä, mutta Linkin Parkilla oli oma paikkansa teini-iässä. Ei ole tullut kuunneltua uutta tuotantoa, mutta vanhaa on kiva joskus nostalgisoida. Todella surullista, että tyyppi päätyi tällaiseen ratkaisuun. Kirpaisee ajatella lapsia, jotka jäävät isää suremaan.

[Kosmik]

Oon nyt koko päivän itkeskellyt tän tapauksen takia. Tuntuu vaan niin pahalta. Mietin aamulla jopa, otanko töistä palkattoman vapaan, mut en sitten ottanut ja koko työpäivä meni siinä, että kyyneleet vaan nousi jatkuvasti silmiin ja yritin estellä itkua tulemasta. Kuuntelin musiikkia mun vanhasta puhelimesta töitä tehdessäni ja jouduin skippaamaan kaikki sinne tallennetut Linkin Parkin kappaleet, koska en pystynyt kuuntelemaan niitä itkemättä. Ja nytkin itken kun tätä kirjoitan... Ja mua raivostuttaa ne, jotka haukkuu Chesteriä pelkuriksi tai itsekkääksi. Sellaiset ihmiset ei todellakaan tiedä mitään masennuksesta, jos väittävät tuollaista. Masennus on sairaus siinä missä syöpä ja mikä tahansa muu fyysinen tauti. Pahimmassa tapauksessa masennus johtaa ihmisen itsemurhan partaalle ja sitä ei jotkut näytä ymmärtävän. Tuntuu vaan niin hirveen pahalta Chesterin läheisten, bändikavereiden ja fanien puolesta. Ehkä se Chris Cornellin kuolema otti niin koville, että se oli se viimeinen sysäys, joka suisti Chesterin noin pohjalle. Kun eilen oli ilmeisesti Cornellin syntymäpäivä ja Chester sitten tappoi itsensä just tuona kyseisenä päivänä.

Mä oon itse asiassa joskus miettinyt, miten mahtaisin ottaa tällaiset uutiset vastaan mun lempi artisteja koskien. En kyl olis ihan tällaista surua osannut odottaa, joka tuntuu ihan sydämessä asti ja saa mut näin pois tolaltani. Ruokahalukin on kokonaan kadonnut. En voi edes kuvitella, miten paha olo Chesterin läheisillä mahtaa olla.

Oon edelleen tosi kiitollinen siitä, että sain nähdä ton bändin livenä silloin Himoksella. Se oli mun ensimmäinen konsertti ikinä ja nautin siitä koko elämyksestä täysin rinnoin. Ostin kiertuepaidankin sieltä ja nyt se on mulle entistäkin kallisarvoisempi. Pitää nyt ajan kanssa saada käännettyä suru muistoiksi.

Tiedä sitten, miten Linkin Parkin käy. On vaikea kuvitella sitä ilman Chesteriä. Mun on niin vaikea uskoa tätä todeksi...

[ombré]

Ja mua raivostuttaa ne, jotka haukkuu Chesteriä pelkuriksi tai itsekkääksi. Sellaiset ihmiset ei todellakaan tiedä mitään masennuksesta, jos väittävät tuollaista. Masennus on sairaus siinä missä syöpä ja mikä tahansa muu fyysinen tauti.

tämä. varsinkin kun Chesterillä oli takana niin rankka menneisyys. sellasia asioita mitä se oli joutunu kokemaan on varmasti tosi vaikea kestää, ja se, että se pysty elämään sellasten asioiden kanssa ja taistelemaan mielenterveysongelmia vastaan noinkin kauan, on kaikkea muuta kun pelkurimaista ja itsekästä. silti ihan älyttömän surullinen juttu, tuntu kyllä pahalta kuulla.

mä en koskaan innostunu Linkin Parkin uudemmasta tuotannosta, mut niitä vanhoja fiilistelin paljonkin, ja niillä biiseillä oli tosi suuri rooli mun varhaisteinivuosien aikana. otti yllättävä koville kuulla tästä :<