Musiikki #2

[Odo]

Onko teillä vastaavia yksittäisiä kappaleita, joihin palaatte vuosi vuodelta? En ole koskaan ollut sellainen suuri musiikin kuluttaja ja oikeastaan kuunteluni rajoittuvat yleensä "aina samaan vanhaan", joten periaatteessa jo artisteista lähtien monestikin samat naamat pyörineet iät kaiket ja uutta musiikkia tulee "löydettyä" harvoin. Näitä artisteja, jotka ovat olleet lapsuudesta asti messissä ovat mm. suomalaisen musiikin saralta Anssi Kela, Leevi and the Leavings, Nightwish, Sonata Arctica... Lapsuuden ulkomaalaisia suosikkeja ei tule niin usein kuunneltua, mutta aina silloin tällöin palaan Dir en Greyn ja Miyavin pariin, jotka vaikuttivat minuun suuresti teinivuosina. Yksittäisiä kappaleita en osaa oikein luetella, mutta eräs tulee mieleen, jota kuuntelen nimenmaan yksittäin enkä albumilta: Olavi Uusivirran Tuu mun vaimoksen.

Vanhemmalla iällä yksittäisiksi kappaleiksi ovat nousseet lempiartistieni Ramoneksen Pet semetary ja Machinae Supremacyltä mm. Remember me, Skin ja Space Boat. Ei sillä, ettenkö suurkuluttaisi MaSun koko tuotantoa muutenkin jatkuvasti, mutta nuo sellaisina yksittäisinä biiseinä. On varmaan muitakin, mutta enemmän kuuntelen albumeittain tosiaan ja sellaisena taustamusiikkina kuin fiilistelisin silleen yksittäistä biisiä.

En oikeastaan odota mitään levyjä, kun en seuraa musiikkirintamaa oikeastaan ollenkaan. Sen sijaan odotan Machinae Supramacyn keikkaa kyllä ihan valtavasti!! Ja vasta kuulin, että Dir en Grey esiintyy Helsingissä lokakuussa (?), joten se kiinnostaisi todella paljon, jos olisi rahaa keikkalippuun. Dirut oli jotain, mihin uppouduin teinivuosinani ihan täysin, palasin sen pariin myöhemminkin ja yhä edelleen. Uudempaa tuotantoa tai tulevia levyjä en ole seurannut, joten uteliaana kuulisi sitten, millaista musiikkia ne nykyäään soittavat, kun itse painottanut vanhempaan tuotantoon. Odotatteko te jotain keikkoja?

[Vlad]

Onko teillä vastaavia yksittäisiä kappaleita, joihin palaatte vuosi vuodelta?
Mulla ei varsinaisesti ole mitään yksittäistä kappaletta tai kappaleita, joihin palaan. Ehkä kesäisin Mamban Vielä on kesää jäljellä, koska siihen liittyy paljon hyviä muistoja, mm. kyseinen kappale on mun yksiä lempparikappaleista foxiin. Nykyäänkin sen kappaleen kuuleminen saa tanssijalan vipattamaan. On myös muutamia muita tanssibiisejä, joihin palaan aina kesäisin (mm. A. Aallon Rytmiorkesterin Saattue Murmanskiin, joka on kuin myös ihan mahtava foxibiisi). Monet myös mun lapsuuden lemppareista on jääneet pitkälti pois, niistä oikeastaan ainoa, jota rakastan ja kuuntelen edelleen on Nightwish, johon en vaan voi kyllästyä. Noin muuten mulla tosi vähän on mitään "palaan tähän vuosi vuodelta"-biisejä, koska mun musamakuni on varmaan muuttunut sen verran paljon, että en enää välttämättä edes tykkää niistä biiseistä, joihin oisin aikasemmin palannut. Tanssibiisit on ehkä ainoita - ja paljon on sellasia kappaleita, jotka kuullessa tulee niin nostalginen olo, vaikka en niiden pariin noin muuten palaakaan. Esim. teininä enemmän kuuntelemani Berryz Koubou on yks semmonen, että joistain niiden etenkin vanhemmista biiseistä tulee nykyään tosi nostalginen olo.

Yksittäisiä kappaleita en osaa oikein luetella, mutta eräs tulee mieleen, jota kuuntelen nimenmaan yksittäin enkä albumilta: Olavi Uusivirran Tuu mun vaimoksen.

Mä tykkäsin tästä kappaleesta joskus ihan älyttömästi! Osaan varmaan edelleen soittaa sen pianolla (enää en ulkoa, mutta kyllä se varmaan sieltäkin lähtis), mutta nykyään mulla on lieviä antipatioita siihen kappaleeseen, koska liittyy mulla niin vahvasti ripareihin - ja osa niistä muistoista on traumaattisia. Muistan kyllä, kuinka tota laulettiin vuorolauluna ja "tuu mun vaimoksen"-kohta yritettiin aina huutaa mahdollisimman kovaa  

[Okakettu]

Nevilla, kylläpä kuvauksesi tuosta musikaali-matkasta oli ihana (ja onnea kihlauksen johdosta!). <3 Olen tosin myös vähän kateellinen, heh, olisi todella hienoa nähdä Hadestown. Onneksi levytyksiä kuitenkin tehdään musikaaleista nykyisin, ja kuuntelen niitä aina tosi mielelläni, vaikka varsinainen musikaalikokemus jääkin puuttumaan (Wait for me on ollut tuolta uudelta Hadestown-levytykseltä paljon kuuntelussa, samoin kuin Flowers). Musikaalilevyihin minut tutustutti alun perin Hamilton, kun hype sen ympärillä oli kiivaimmillaan, ja kyllä se on vain edelleen ihan mahtava kokonaisuus niin musiikin kuin lyriikoittensa puolesta. 

Minä olen menossa heinäkuussa ensimmäistä kertaa Qstockiin, mutta muuten keikkoja ei oikeastaan ole luvassa - lähinnä siksi, että kaikki tällä hetkellä keikkailevat suosikkini (Hozier ja Of Monster and Men ainakin) vaikuttavat haluavan kiertää Suomen mahdollisimman kaukaa. Vähän meinaa itkettää kun katson Hozierin keikkavideoita, huokaus. Olafur Arnalds puolestaan keikkaili alkuvuodesta Helsingissä, mutta asia oli mennyt minulta aivan ohi, ja sitten kun sen huomasin, oli konsertti jo loppuunmyyty...

[Simma]

Odotatteko te jotain keikkoja?
Tällä hetkellä ainoa varma keikka on elokuussa Rammstein, mitä odotan kyllä suurella innolla, vaikka uuteen albumiin en olekaan vielä jaksanut perehtyä. Oon sen pari kertaa kuunnellut läpi, mutta en tosiaankaan ajatuksen kanssa. Mutta onhan tässä vielä aikaa. En vaan hirveästi pidä tuollaisista isoista keikoista, missä on niin kovin paljon ihmisiä, mutta pakko se muu yleisö on kai kestää jos haluaa bändin nähdä. :-D Mua myös kutittelisi vähän tuo Dirujen keikka, kun viime vuonna en sinne päässyt. Eikä äiti päästänyt miua kattomaan bändiä yksin Helsinkiin silloin kun olin ööö... 14-vuotias? Joten nyt olisi ehkä korkea aika nähdä ne livenä. Ja Odo miulla on kans sama ongelma, etten ole uutta materiaalia juurikaan kuunnellut, The Marrow of a Bone on miulle edelleen se "uusin" albumi. :-D Ja on tuo Miyavikin vissiin tulossa käymään syksyllä Suomessa, et en tiiä pitäisikö sitäkin koettaa käydä katsomassa.

Onko teillä vastaavia yksittäisiä kappaleita, joihin palaatte vuosi vuodelta?
Ei ehkä niinkään yksittäisiä kappaleita, vaan enemmänkin bändejä/artisteja tai sitten genrejä, joihin tykkään palata aina vuosien jälkeen. Saatan aina välillä muistaa jonkun artistin jota kuuntelin joskus kauan aikaa sitten ja tavallaan löydän sen uudelleen kun muistan miten hyvältä se kuulostikaan. Tai sitten kokonaisen genren, kuten nyt oon tän vuoden kuunnellut lähinnä jrockia, joka on ollut kunnon aikamatka takaisin kymmenen vuoden takaiseen.

Oon nyt viime aikoina viettänyt enemmän aikaa discordissa, kun sitä kautta löysin omaan musiikkimakuun mätsääviä keskusteluryhmiä, joissa on kiva höpistä lempibändeistä. :3 (Ja ehkä osasyy myös siihen, etten ole ollut täällä niin aktiivinen.) Tuntuu ettei kehtaa aina ihan kelle tahansa hehkuttaa jotain biisiä/bändiä/ym. jos sillä kyseillä henkilöllä on taas ihan erilainen musiikkimaku. Ei oikein löydy sitä yhteistä juttua, niin vaikea jutella mitään järkevää.

[Arte]

Dido, Mikko Harju, Álvaro Soler, Cecilia Cheung... Onpas mulla kirjava musiikkimaku nykyään! Japanilainen ja korealainen pop on tuttua mutta:
S. H.E-nimisen ryhmän musiikki on koukuttavaa. (Mandopop)
Löytämäni artisti on Cecilia Cheung. Lajityyppi Cantopop. Oon ihan hurahtanut kiinalaiseen musiikkiin. YouTubessa on laulujen käännöksiä.

Kiitos näistä suosituksista! Oon kiinnostunut kiinalaisesta musiikista, mutta yllätys yllätys sitä on tosi vaikea löytää, koska eihän sitä soiteta yhtään missään.

Itse tykkään tästä biisistä. Se kertoo eräästä kiinalaisesta tarusta, jota en kyllä enää muista, koska kiinan oppitunneistani on jo vuosia aikaa. Mutta kuten kuvituksesta näkyy, liittyy kuuhun. Muistaakseni liittyy kiinalaiseen Kuu-festivaaliin ja tähän legendaan.

[Odo]

Ja Odo miulla on kans sama ongelma, etten ole uutta materiaalia juurikaan kuunnellut, The Marrow of a Bone on miulle edelleen se "uusin" albumi. :-D Ja on tuo Miyavikin vissiin tulossa käymään syksyllä Suomessa, et en tiiä pitäisikö sitäkin koettaa käydä katsomassa.

Sama levy juuri itsellänikin viimeisimpänä. Vähän näyttää oma talouteni sille, etten lähde Diruja katsomaan. Tuota en tiennytkään ennen viestiäsi, että Miyavikin tulee ja noista kahdesta nykypäivänä valitsisin varmaan Miyavin. Sisko saattaisi innostua mukaan, kun pari vuotta sitten suunnittelimme matkaa Moskovaan katsomaan tuota herraa esiintymässä, mutta se tyssäsi sitten viisumeiden hintaan (ilmeisesti niin lyhyen visiitin olisi saanut tehdä ilman viisuamiakin?). Miyavi voisi siis olla jees, oletuksella, että lippujakaan on enää jäljellä. Molemmat olen kertaalleen nähnyt, Miyavin itseasiassa juuri tsunamin jälkeen ja mietin silloin, että englannin taitoni puute harmitti ihan suunnattomasti, kun Miyavi puhui aiheesta ja siitä, mikä suru Japanissa on menetettyjen ym. puolesta. Paraskaverini kertoi, mistä se puhui myöhemmin, mutta olisihan se ollut kivaa ymmärtää. Se oli koskettava puhe, vaikka ymmärsin vähän vain sieltä täältä.

Itse haluaisin hölistä Nekoconin musiikkiohjelmasta! Ohjelmassa on paljon anime- ja peliaiheista musiikkia, josta oon niin innoissani. <3 Siellä on kolme konserttia, joista kaikki aion käydä katsomassa. Koko Kuopion kaupungin orkesteri soittaa loppuillan kohokohdan animebiiseineen ja olen nähnyt sen esityksen kolmesti. Aivan mahtava esitys, jonka takia pelkästään voisi conilipun hinnan maksaa, koska on se niin mahtavaa. Illan tullen pääsen myös reivaamaan ja kuuntelemaan konemusiikkia, jolla on oma paikkansa sydämessäni, että Nekocon oikeasti tarjoaa musiikkielämyksiä, joita odotan innolla. <3

[Nevilla]

Pakko kyllä nyt tänne sanomaan, että kun Okakettu aiemmin puhui tuosta Hadestownista ja kaikki sen uudemman musikaalilevyn kappaleet alkavat olla jo Spotifyssa, niin minulla onkin nyt sitten hirveä tunnekynnys kuunnella niitä! Se levy on vain kokonaisuutena niin pakahduttavan kaunis ja surullinen, että en oikein pysty kuuntelemaan sitä edes paloissa, ja kylläpä kismittää! On jotenkin pöljää, ettei lempilevyään voi kuunnella, koska se on niin onnistunut. Vaikka musiikki (ja erityisesti lyriikat ja lauluäänet) koskettavat minua muutenkin paljon, en kyllä ole aiemmin törmännyt ihan näin pahaan ongelmaan.

Onko teillä koskaan käynyt niin, että joku levy koskettaa niin syvästi, että sen kuunteleminen on tosi vaikeaa?

[Odo]

Nekoconin musiikkiohjelma on nyt tsekattu! Pääsin katsomaan Antti Pylsyn pianokonsertin, joka oli aivan ihana. Kannattaa käyä tsekkaamassa hänen Youtube -kanavansa täältä. Myös mainitsemani kaupungin orkesterin animekonsertti oli täyttä kultaa, ei sitä voi kuin ylistää vuosi toisensa jälkeen. Parasta, että sinfoniaa omasta kiinnostuksesta pääsee kuulemaan myös marraskuussa, samaisella Musiikkikeskuksella Kuopiossa. Jos pelimusiikki, klassinen ja näiden yhdistelmä korkea- ja populaarikulttuuria kiinnostaa, tsekatkaa tämä. Itse intoilen tuonne pääsemisestä niin paljon.  <3 <3

Musaohjelmasta jäi näkemättä sunnuntain Sinfinian, johon pitää kyllä paremmalla aikaa perehtyä, kun kiinnostaa aika kovasti. Illan reivit vetivät veronsa, mutta kunnon konejytä pistää kyllä tanssijalan vipattamaan, jos ei muuta. Onko täällä muita elektronisen musiikinfaneja?

[Odo]

Aaa, pakko hehkuttaa, että Machinae Supremacyn keikka oli ihan huisi. ♥♥ Se oli perjantaina, mistä taisinkin puhua jossain Finissäkin ja olin niin täpinöissäni, että ei tosikaan! Kaikenlisäksi saatan päätyä hyvällä tuurilla musavideolle, kun  ne kuvaa keikoilta musavideo -matskut ja olin suoraan kameran edessä jollain kuvaushetkellä. Machinae Supremacy on ehdottomasti lempibändini, josta olen nauttinut jo viisi kertaa livenä!

Onko muut päässeet musa-, festari-, tms. videoihin? Välillä törmää, että tuttu on päässyt! Sitten se, onko teillä ollut kivoja festareita, keikkoja tai muita musiikkihommia kesällä?

[Natura Morta]

Odotatteko te jotain keikkoja?

Ihanaa, et pääsen hypettää jollekin
Syyskuussa, Hatarin keikka. Tätä oon jo maaliskuussa haavellut, haave toteutui kesäkuussa, kun keikka julkasiin ja siitä lähtien oon tätä odottanut. Saatan kuulostaa oudolta, mutta en oo koskaan nähny itselle rakasta bändiä livenä ja nyt se vihdoin toteutuu. Oon niin onnellinen, et joka kerta, kun kuuntelen Hatarin musiikkia, tajuan uudelleen, et tuun kuulemaan sen biisin livenä.


Onko muut päässeet musa-, festari-, tms. videoihin? Välillä törmää, että tuttu on päässyt! Sitten se, onko teillä ollut kivoja festareita, keikkoja tai muita musiikkihommia kesällä?

Tähän voidaan varmaan laskee, et olin oikee linssilude Ruississa 2015. Ensin näyn hyppimässä aivan keskellä kuvaa, yleisn joukossa Studio Killersin aikana, Sannin kohdalla, aina kun kuvattiin yleisöä takaapäin, siin oli mun selkä. Ja paras oli Apulannan päätteeksi. Olin eturivissä kaverini kanssa ja keikan päätteeksi Sipe Santapukki tulee alas lavalta, mä kurkotan sen aidan yli (en tiedä, mitä ajattelin tapahtuvaksi, mutta tein sen) ja Sipe halaa mua. Sen jälkeen oltiin kaverin vaa sillee "That just happened" ja halattiin toisiamme. Ja tää koko hali-episodi meni Yle areenaan joksikin aikaa

[LillaMyy]

Onko muut päässeet musa-, festari-, tms. videoihin?
Valitettavasti joo. En aio linkittää, mutta bändillä White Flame on nimeltämainitsematon musiikkivideo, joka on kuvattu Tampereen Kukkaisrockissa vuonna 2012 muistaakseni. Tällä kyseisellä videolla näyn myös minä siellä eturivissä tosi kiinnostuneena ja muuta... Muutenkin olen päässyt ehkä vähän liiankin moneen fanin kuvaamaan videoon keikalta x ja y, kun se on kuvattu taaempaa ja itse riehun eturivissä. Sitten on tietysti aivan asia erikseen Provinssi, etenkin tämän kesän Provinssi, jossa aika varmasti päädyin kerran jos toisenkin videoitavaksi Beast in Blackin keikan aikana, koska eturivi paras rivi!

Sitten se, onko teillä ollut kivoja festareita, keikkoja tai muita musiikkihommia kesällä?
Provinssi!!!! Kolme päivää putkeen alkaa olla vähän liian rankkaa vanhalle, mutta ai että, en silti olisi jäänyt sieltä kyllä pois, vaikka olisi maksettu! Oli kyllä niin huippua siellä, ettei mitään rajaa, vaikkakin parina päivänä ne parhaat artistit oli aivan väärillä lavoilla vääriin aikoihin. Mutta oli siitä huolimatta kyllä ihan paras Provinssi varmaan ikinä, mitä olen siellä käynyt! (Eikä tämä johdu ainakaan kokonaan edes siitä, että olin puoliskoni kanssa siellä. xD)

Odotatteko te jotain keikkoja?
Beast in Black Jäähallissa joulukuussa!!! Lippuja ei vielä ole, kun en tiedä, että pitääkö mun olla työjutuissa seuraavana päivänä vai ei, mutta kunhan sen saan tietää, niin sitten on kyllä hommattava liput keikalle ja joku yöpaikkakin vielä. Mutta siitä tulee sitten kyllä niin hauskaa taas, ettei mitään rajaa! ((:

[Lunalotta]

Oi, sopivasti avasin tämän topan - rakastan siis Indicaa! Itse kuuntelen spotifysta, mutta ne levyt olisi kyllä kiva saada fyysisenä myös itselle (vähän samoin ajattelen toisen suosikkibändini Within Temptationin levvyistä, ne on pakko saada kerättyä kaikki myös fyysisinä hyllyyn!). Suosikkilevyä ei ole, en osaa ikinä valita kokonaista suosikkilevyä, vaan aina valitsen lempi kappaleet. Rannalla, Pidä kädestä, Ikuinen virta... Siinä muutamia mainitakseni. Aivan ja Lapsuuden metsä! Englanniksi ei toimi mielestäni yhtä hyvin, usein ohitan englanninkieliset versiot. Jos olisi tehty aivan uusia kappaleita englanniksi eikä versioita suomenkielisistä, voisin olla eri mieltä. Jonsun ura ei ehkä vielä oo huipussaan, eihän häneltä ole muistaakseni tullut kuin pari kappaletta vasta (ja jos on tullut albumi, niin kiroan itseni etten oo huomannut). Muistaakseni Jonsu on saanut/saamassa lapsen, mikä voi osittain olla ehkä syynä hiljaisuuteen musiikkiuralla.

[Larjus]

Minä \o Olin ahkera fanittaja etenkin joskus 2008-2010, mutta kuuntelen edelleen. Suurin osa suosikeista on valitettavasti hajonnut... (Ja jos totta puhutaan, ayabien lopettaminen oli ehkä se eka ja isoin "askel" mikä sai mun j-rock-fanituskauden päätökseen, koska aika pian sen jälkeen kaveriporukatki hajos jne. en kyllä syytä itse ayabieta tästä ). Onneksi musiikki on jäljellä. Ja oon iloinen, että osa bändeistä tekee välillä vähän comebackia, kuten vaikka juuri mainitsemani ayabie, ja Psycho le Cému näyttäs puuskuttavan eteenpäin hyvällä tahdilla! (Mikä on kiva, koska kun ehdoton lempparini Mix Speaker's,Inc. lopetti, olo oli tyhjä...)

Myönnän kyllä sen, että uusiin bändeihin en oikeastaan ole tässä myöhemmin noiden kovimpien fanivuosieni jälkeen tutustunut. Ainoaksi poikkeukseksi voisi sanoa Royzin, jota aloin kuunnella 2014, ja One Ok Rockin, joka oli mulla hyvin tiedossa kaaauan ennen kuin aloin kuunnella vähän enemmänkin.

[Vlad]

Kuunteleeko joku j-rockia?

Kai Itse kuuntelen jonkin verran japanilaista musiikkia (esim. Yuya Matsushita ja Perfume), mutta j-rockiin tuli tutustuttua tässä joku aika sitten vähän paremmin. SID on aika usein soitossa, se alun alkaen oli enemmän ehkä visual kei -henkinen bändi, mutta nykyään se on tainnut siirtyä pois siitä skenestä - ja mun mielestä se on kuitenkin rockia (ottamatta sen suuremmin kantaa siihen, onko se kuinka visual/oshare kei). Oon tähän mennessä ollut aika nirso musiikkini suhteen, koitan kyllä suht aktiivisesti etsiä muutakin j-rockia, josta ehkä voisin tykätä. SID kolahti saman tien, muiden kanssa ei ole ollut samanlaista kolahdusta. The Gazettesta tykkään kanssa, mut noin muuten oon lähinnä pitäytyt yhdessä ja samassa

Oon kyllä tosi nirso ihan länsimaisen rockin kanssakin. Montaa toki kuuntelee sillain "ei oo muutakaan kuunneltavaa", mutta semmosia joita jaksais kuunnella pidempiäkin aikoja on aika vähän.

[Simma]

Minä kuuntelen myös. Löysin j-rockin joskus 2007, unohdin sen joskus öö 2011(?) ja sitten löysin sen uudestaan vuosi pari sitten. En tiedä noista genreistä oikein mitään, niin en osaa sanoa millaista kuuntelen, kai noista bändeistä suurin osa menee sen visual kei -kategorian alle, mutta soittolistoilla on myös monia epävisuaalisia helmiä popista metalliin ja teknoon ja punkkiin ja vaikka mihin! Oon jämähtänyt ehkä enemmän vanhaan rokkiin, kun parhaiten uppoaa esim. X, D'erlanger, By-Sexual, Dir en grey, Loudness ym. mut nyt viimeisinpänä oon koittanut löytää enemmän industrial-tyylistä musiikkia. Ja myös vähän uudempaa kuin noita jotka on ollut pinnalla 30 vuotta sitten :'D

Ja en tiiä teistä muista, mut ai vitsi ku välillä kaipaan sitä aikaa kun j-rock oli in, kun en sillon ujona lapsena uskaltanut olla mukana missään eikä ollut samanhenkisiä kevereita tai muuta kivaa. Luin vaan fikkejä kaiket päivät. Oon nyt koittanut uudelleen vähän vanhempana ja rohkeampana päästä juttuihin mukaan paremmin.

Ja harmi kun en ole löytänyt Spotifysta Malice Mizerin musiikkia.

Se on kyl harmi kun itellänikin monet lempparit uupuu Spotifystä. Tosin miusta ollaan menty nyt lyhyen ajan sisällä huimasti eteenpäin, vähän aikaa sitten siellä ei ollut melkein yhtään j-bändiä. Nykyään sieltä löytyy vaikka mitä!

On aina ihana kuulla jos joku muukin kuuntelee vielä näitä, vaikka ne kulta-ajat olivatkin joskus 10 vuotta sitten. : DD