Musiikki #2

[Talviomena]

Joskus taas on sellaisia päiviä, jolloin soi pelkästään Aurelio Voltaire, koska niin hyvää mustaa huumoria ja kristinuskon kritisointia.

Tämä on rehellisesti sanoen ensimmäinen kerta, kun olen kuullut jonkun muunkin pitävän Voltairesta. Tykkään myös siitä huumorista paljon. Olen muuten autuaasti missannut senkin, että Voltaire on ollut vissiin jossain vaiheessa Suomen-keikallakin. En ole mikään hc-fani, mutta onhan kyseessä sen verran jännä tapaus, että olisi pitänyt nähdä livenä! Mutta niin, jos Voltaire puhuttelee, Creature Featurella (Such Horrible Things) vähän samanlaista läppää. ^^

Hahaa, olet toinen Voltaire-fani, jonka olen bongannut finistä. : D Ja joo, ainakin 2014 kävi marraskuussa Helsingissä ja Tampereella. Olisi ollut vielä ilmainen pääsy konsertteihin, mutta koska ne olivat baareja, niin en olisi päässyt sisälle muuten kuin vasta nyt tuoreena täysi-ikäisenä. D: Muutenkin ketutti, kun sekä Voltaire, Lord of the Lost että London After Midnight kävivät 2014 Suomessa, en uskonut kenenkään heistä edes tietävän Suomi-nimisen takapajulan olemassaolosta - enkä päässyt yhdellekään keikalle. xD *katkera kyynel*
Täytynee pistää korvan taakse tuo Creature Feature. : D

[flawless]

Black Veil Brides on ainoa uusi bändi, josta olen kuullut viimeisen viiden vuoden aikana, eikä sekään nyt pikaisen googlettamisen perusteella niin hiljattain perustettu bändi ole.

Oi hei mä kuuntelin Black Veil Bridesia joskus teiniangstini syvimmissä syövereissä, vitsit siitä tulee aina todella nostalginen olo Ja sama on kanssa Escape The Faten ja Papa Roachin kanssa, oivoi. Noista jälkimmäistä kuuntelen kyllä vieläkin jonkin verran, ensimmäistä vähän vähemmän mutta niiltäkin lempparibiisejäni tasaisin väliajoin. Mulla ei oikeastaan musiikkimaku ole kovinkaan paljoa muuttunut sitten yläasteen, samanlaista rokkirääkymistä ja kitaranrämpytystä tykkään yhä kuunnella, bändit tosin ovat vähän vaihtuneet. On jotenkin tosi jännä miten tietyillä teini-iän tärkeillä bändeillä on aina sellainen special place jossain tuolla syvällä, vaikka sen tiedostaakin ettei enää ko. bändistä pahemmin perusta niin välillä itse ainakin tykkään myhäillä nostalgiavyöryissäni ja luukuttaa noita teiniangstisen minun suosikkeja.

Kai se on sitten totta, mitä ne keittiöpsykologit sanovat, että tietyt teini-iän musiikkimieltymykset kulkevat aina mukana koska ne ovat olleet siinä elämänvaiheessa niin tärkeitä. Oletteko muut todennut saman ilmiön?

[nami]

Kai se on sitten totta, mitä ne keittiöpsykologit sanovat, että tietyt teini-iän musiikkimieltymykset kulkevat aina mukana koska ne ovat olleet siinä elämänvaiheessa niin tärkeitä. Oletteko muut todennut saman ilmiön?

En..... :--D Teininä kuuntelin tosi paljon rokkia ja pop-punk varsinkin oli tosi kova juttu, mutta sitten taas suunnilleen lukioiässä maku lipsui lopullisesti popin puolelle (vaikka joitain popstaroja onkin aina enemmän tai vähemmän kaappifanittanut). Kyllä mä periaatteessa edelleen tykkään paljon monista teininä kuuntelemistani bändeistä, mutta se on enemmän sellasta nostalgiafiilistelyä, vähän kuin lapsuuden suosikkileffoja tai tv-sarjoja katsellessa. Tietty jotkin noista bändirakkauksista on jääneet aktiivisempaan kuunteluun (esim. Disco Ensemble, PMMP), mutta hyvin monet on unohtuneet ja niihin tulee palattua ainoastaan nostalgianälän iskiessä.

Toisaalta sitten taas nää myöhäisempien teinivuosien aikana ja täysi-ikäisyyden kynnyksellä löytyneet suosikit on sellaisia, joita uskon kantavan mukanani vielä vuosikausia (krhm, Lady Gagan Born This Way -albumi ja mun ihmeellinen tarve kuunnella sitä aina humalassa......) ja jotka on ehkä sellaisia, mihin on tarttunut identiteetin muovautuessa siihen lopullisempaan suuntaan. Ehkä siinä on enemmän kyse siitä, et ylipäänsä sellainen musiikki kulkee mukana johon on jonkinlainen emotionaalinen side, en mä tbh usko et elämänvaihe on just se mikä ratkaisee. Monilla teini-ikä varmaan vaan sattuu olemaan sellaista aikaa.

[Haruka]

Kai se on sitten totta, mitä ne keittiöpsykologit sanovat, että tietyt teini-iän musiikkimieltymykset kulkevat aina mukana koska ne ovat olleet siinä elämänvaiheessa niin tärkeitä. Oletteko muut todennut saman ilmiön?

Mä ainakin olen, sillä vielä nykyäänkin kuuntelen toisinaan yhä Apocalypticaa ja Placeboa, joista molempia luukutin 15-19-vuotiaana. Näiden bändien lisäksi olen luukuttanut Depeche Modea ja rakastanut Dave Gahanin matalaa, pehmeää baritonisoundia jo useamman vuoden. Mun nykyinen musamaku on sekoitus sekä exieni, ystävieni ja nykyisen avopuolisoni suosikeista. Kuuntelen aika vähän radiota, joten siksi en ole niin perillä uusista bändeistä/artisteista, mutta silloin, kun kuuntelen radiota saatan myöhemmin avata omalla koneellani Spotifyn ja etsiä sieltä kyseisen artistin biisejä.

[Beyond]

Kai se on sitten totta, mitä ne keittiöpsykologit sanovat, että tietyt teini-iän musiikkimieltymykset kulkevat aina mukana koska ne ovat olleet siinä elämänvaiheessa niin tärkeitä. Oletteko muut todennut saman ilmiön?

Ehkä hieman. Tavallaan musiikkimakuni on laajentunut siinä mielessä, ettei se ole enää niin genresidonnaista kuin aiemmin, mutta toisaalta myös supistunut siinä mielessä, etten tykästy uusiin biiseihin tai bändeihin laisinkaan yhtä helposti. Toisaalta musiikkimaun perusolemus ei ole muuttunut hetkeen miksikään, sillä pidän yhä kohtalaisen mahtipontisesta musiikista, enkä voi vieläkään sietää biisejä, joihin aivoni lätkäisevät pliisu viisu -leiman. Jos nyt vietäisiin tätä spekulointia pidemmälle, niin kaiketi teini-iässä luodaan musiikin kautta itselle identiteettiä, joka on suhteellisen pysyvä rakenne, minkä takia hieman vanhempanakin on jo totuttu, että jonkinlainen musiikki on minuuden pysyvä osa.

Minulle noihin nuoruudessa kuunneltuihin biiseihin liittyy myös paljon nostalgisointia. Semisti aikuistuneena superangstiset "Poltetaan kirkko ja vedetään ranteet auki!!!1" -lyriikat eivät tunnu enää niin puhuttelevilta kuin jokunen vuosi takaperin, mutta nostalgian takia mokomat armahtaa. Jos kuulee jotain uutta vastaavanlaista, sille korkeintaan hymähtelee. Yleensä ei kiinnitä edes huomiota. Oikeastaan sääli, miten onkaan jo onnistunut kyynistymään musiikin suhteen pienessä ajassa niin valtavasti. Kaipaan välillä sitä fiilistä, että jokin täysin random biisi on niin hieno, että sitä pysähtyy kuuntelemaan kerta toisensa jälkeen.

Nyt kun noista nuoruuden suosikeista on tullut puhetta, omina yläasteaikoinani skeittihevi taisi olla päivän sana. Slipknot, Korn ja muut nu metal -bändit olivat musiikkia, jota kaikki itseään kunnioittavat vaihtoehtonuoret kuuntelivat. Itsekin pidin niistä kovasti, mutta tätä nykyään niitä jaksaa kuunnella vain tietyssä mielentilassa: lähinnä iloisella, hyperaktiivisella tuulella, eli ei melkein koskaan, koska olen vissiin saavuttanut viimein henkisellä tasolla sen apatian määrän, jota ihannoitiin tr00 gooteilla silloin vuonna nakki. Oikeastaan kun vertailee hieman alle kymmenen vuoden takaisia vaihtoehtonuoria nykypäivän nuoriin (aivan kuin olisin hurjankin wanha... :"D), meno on muuttunut todella paljon: silloin minun villissä nuoruudessani korostettiin hirveästi sitä, ettei missään tapauksessa lokeroiduta musiikkimaun perusteella miksikään, vaikka toisaalta silloin nuorisokulttuurissa oli paljon tiukemmat rajat taviksille, hoppareille, hevareille jne. Itsekin olin kovaan ääneen sitä mieltä, ettei minua saisi lokeroida musiikillisten saati sitten ulkomusiikillisten puitteiden takia, vaikka todellisuudessa taisin ihan pitää siitä goottiweirdoleimasta, joka minulla oli. Tavallaan valtavirtaa vastustava musiikkimaku antoi kivan tekosyyn olla hiljainen friikki, jollainen olisin joka tapauksessa ollut - ainakin friikin leimalle oli helposti pureskeltava selitys, kun ulkoisti syyn musiikille.

Kirjoitin vissiin elämäkerran.

[Vostok]

Hey, guys, Lana Del Rey'n faneja täällä? No tietysti. 

Kunhan vain satunnainen ilmoitus artistin suhteen...

Ihme, ettei täällä ole vielä nostettu esille hänen uusimpia kappaleitaan Big Eyes ja I Can Fly. Wow. Ne ovat näköjään soundtrackeja Tim Burtonin leffaan. Pidän Lanan äänestä ja uskon, että hänellä on kykyjä. Ne vain ovat menneet minun kohdallani useammin varjoon, sillä hänen melankolismelodramaattiseitsemurhaisrakastajatarlaulunsa eivät iske. Niissä on yleensä kuunneltavaa, mutta en siedä hänen antamaansa kuvaa yleisesti. Mutta nyt, holy something. Big Eyes menee soittolistan kärkeen.

Mitäs te muut mietitte Lanan uusimmista?

[Haruka]

Vostok: Tunnustaudun Lanan faniksi ja olen heti ensimmäisestä biisistä lähtien pitänyt hänen äänestään, samoin 50-luvun mustavalko-filmien tyyliin tehdystä musiikista. Ja uskallanpa nimetä neiti Del Rey'n yhdeksi mun tämänhetkisistä esikuvistani ainakin mitä tulee laulamiseen. "Ultraviolence" -albumi ei tosin sytyttänyt mua samalla tavalla kuin "Born To Die".

Kuuntelin juuri äskettäin nuo uudet biisit ja tykkäsin "Big Eyes:ista" huomattavasti enemmän sen dramaattisuuden ja surumielisen melodian vuoksi. Ja tietyllä tapaa myös niiden haikeiden lyriikoiden, kun niitä lueskelin netin kautta. Joskus toivoisin, että mulla olisi yhtä tumma ääni kuin Lanalla tai Adelella, josta myös pidän paljon.

[Ansa]

Joskus taas on sellaisia päiviä, jolloin soi pelkästään Aurelio Voltaire, koska niin hyvää mustaa huumoria ja kristinuskon kritisointia.

Tämä on rehellisesti sanoen ensimmäinen kerta, kun olen kuullut jonkun muunkin pitävän Voltairesta. Tykkään myös siitä huumorista paljon. Olen muuten autuaasti missannut senkin, että Voltaire on ollut vissiin jossain vaiheessa Suomen-keikallakin. En ole mikään hc-fani, mutta onhan kyseessä sen verran jännä tapaus, että olisi pitänyt nähdä livenä! Mutta niin, jos Voltaire puhuttelee, Creature Featurella (Such Horrible Things) vähän samanlaista läppää. ^^

Hahaa, olet toinen Voltaire-fani, jonka olen bongannut finistä. : D Ja joo, ainakin 2014 kävi marraskuussa Helsingissä ja Tampereella. Olisi ollut vielä ilmainen pääsy konsertteihin, mutta koska ne olivat baareja, niin en olisi päässyt sisälle muuten kuin vasta nyt tuoreena täysi-ikäisenä. D: Muutenkin ketutti, kun sekä Voltaire, Lord of the Lost että London After Midnight kävivät 2014 Suomessa, en uskonut kenenkään heistä edes tietävän Suomi-nimisen takapajulan olemassaolosta - enkä päässyt yhdellekään keikalle. xD *katkera kyynel*
Täytynee pistää korvan taakse tuo Creature Feature. : D

Hih, minusta tuntuu että olen se toinen jonka olet bongannut, koska muistan kun avauduit aviksessa aiheesta! :,) Kategorioitteko Aurelio Voltairen muuten steampunkiksi, vai miksi? On ollut pientä keskusteluja kavereiden kanssa tästä, ja vaikka periaatteessa mitkään lajittelut ei niin edes kiinnosta, niin väitän vain että tyyli on steampunkia. (:

Mitäs te muut mietitte Lanan uusimmista?

Tykkään, niin kuin olen tykännyt Lanan kaikista biiseistä. En ehkäkään itse biisien takia, vaan siksi että laulajan ääni iskee kuin kuuma veitsi voihin. Kauniin sumuinen ja klassinen. :3

Kai se on sitten totta, mitä ne keittiöpsykologit sanovat, että tietyt teini-iän musiikkimieltymykset kulkevat aina mukana koska ne ovat olleet siinä elämänvaiheessa niin tärkeitä. Oletteko muut todennut saman ilmiön?

Teininä kuuntelin paljon 'emoa', punkia ja metallia (My Chemical Romancea, Ramonesia, Sex Pistolsia, Metallicaa, HIMiä, Nightwishiä ja Children of Bodomia yms,) ja vaikka nykyään kuuntelenkin enemmän vanhaa rokkia ja poppia, steampunkia, jazzia sekä klassista, niin edellä mainitut bändit on vielä erittäin lähellä sydäntäni, luultavasti ovat vielä pitkään. En unohda ikinä My Chemical Romancen (varsinkin kun kys. bändi on hajonnut) HIMin, Nightwishin, Metallican ja Mötley Cruen keikkoja, joissa olen ollut. Koko fanitukseen on kulunut nuoruudestani niin paljon aikaa ja rahaa ja ajatuksia, että kyllä ne aina muistaa. (:

-Ansa

[Talviomena]

Joskus taas on sellaisia päiviä, jolloin soi pelkästään Aurelio Voltaire, koska niin hyvää mustaa huumoria ja kristinuskon kritisointia.

Tämä on rehellisesti sanoen ensimmäinen kerta, kun olen kuullut jonkun muunkin pitävän Voltairesta. Tykkään myös siitä huumorista paljon. Olen muuten autuaasti missannut senkin, että Voltaire on ollut vissiin jossain vaiheessa Suomen-keikallakin. En ole mikään hc-fani, mutta onhan kyseessä sen verran jännä tapaus, että olisi pitänyt nähdä livenä! Mutta niin, jos Voltaire puhuttelee, Creature Featurella (Such Horrible Things) vähän samanlaista läppää. ^^

Hahaa, olet toinen Voltaire-fani, jonka olen bongannut finistä. : D Ja joo, ainakin 2014 kävi marraskuussa Helsingissä ja Tampereella. Olisi ollut vielä ilmainen pääsy konsertteihin, mutta koska ne olivat baareja, niin en olisi päässyt sisälle muuten kuin vasta nyt tuoreena täysi-ikäisenä. D: Muutenkin ketutti, kun sekä Voltaire, Lord of the Lost että London After Midnight kävivät 2014 Suomessa, en uskonut kenenkään heistä edes tietävän Suomi-nimisen takapajulan olemassaolosta - enkä päässyt yhdellekään keikalle. xD *katkera kyynel*
Täytynee pistää korvan taakse tuo Creature Feature. : D

Hih, minusta tuntuu että olen se toinen jonka olet bongannut, koska muistan kun avauduit aviksessa aiheesta! :,) Kategorioitteko Aurelio Voltairen muuten steampunkiksi, vai miksi? On ollut pientä keskusteluja kavereiden kanssa tästä, ja vaikka periaatteessa mitkään lajittelut ei niin edes kiinnosta, niin väitän vain että tyyli on steampunkia. (:

Haha, joo, niin avauduin. :"D Hmm, minulla ei kyllä ole mitään aavistusta millaista steampunk olisi musiikkilajina, mutta nyt kun mietin, niin ainakin To the Bottom of the Sea-levyn sisällön voisin ehkä jonkinlaiseksi steampunkiksi laskea. Wikipedia luokittelee Voltairen dark cabaret -muusikoksi ja minusta se genren nimi onkin aika kuvaava monellekin hänen albumeistaan. Voltairea on kyllä hankala luokitella mihinkään genreen, kun jokaisella levyllä tuntuu olevan eri "teema", vertailun vuoksi heitän tähän nyt vaikka The Devil's Bris- ja Hate Lives in a Small Town-albumit, joista ensiksi mainitty on juurikin sitä dark cabaretia/darkwavea, ja jälkimmäinen ihan selvää countrya. xD

[Bloody]

Itse tutustuin vähän aikaa sitten U.D.O:n musiikkiin, ja voisin kyllä sanoa, että iski melko napakasti lekalla pärstäkertoimeen. Taidan olla melko pahasti kallellani Roc, ja heavy musiikkiin, kun tämän tyyliset bändit iskevät meikäläiseen tällätavalla. Varsinkin tämän mainitun bändin biisi cry soldier cry, teki muhun ison vaikutuksen. Osa siitä vaikutuksesta taisi myös olla onnistuneen musiikkivideon ansiota.

En ole vielä kuunnellut U.D.O:a niin paljon, että voisin päättää, pääsisikö tämä levyhyllylleni. Toki kuuntelen hyvin laajalti musiikkia, mutta vain harva on mielestäni niin hyvää, että se ansaitsisi paikan hyllystäni. Yleensäkkin pidä melko raaka-äänisistä laulajista,  vaikka poikkeuksiakin tietnkin on. Esim Birdy, on yksi suosikeistani, vaikka häneen äänensä on hyvinkin hempeä.  mutta kai tälläisen paatuneen rokkarihevarinkin täytyy aina välillä hempeillä. 

- Bloody

[Orenji]

Tämä on mahtava topic, kun saa bongailla suosikkejaan! :'D

Hauskaa kuinka moni oikeastaan kuuntelee raskasta musiikkia, liian moni ikäluokastani ei nimittäin ole lainkaan innostunut kyseisestä genrestä. Yläasteikäiset tuntuvat nykyään juoksevan jokaikinen vain radiohittien perässä, oletteko havainneet samaa ilmiötä? Tai sitten kyse on vain mun omasta puolueellisuudestani, eh... Mutta kieltämättä olen tässä viimeisen puolituntisen van koittanut epätoivoisesti metsästää mainintoja omista suosikeistani ja niitähän löytyy!

My Chemical Romancea tuntuu kuuntelevan entistä harvempi bändin hajottua ja Black Veil Brides mielletään sekin lähinnä teinimusiikiksi mitä olen havainnut. Avenged Sevenfold ja Bullet for My Valentine ovat taasen löytäneet tiensä mun sydämeeni vasta viimekuukausina. Asiasta kolmanteen, onko teille sanottu, ettette näytä lainkaan siltä, mitä musiikkimakunne antaisi odottaa? Asiasta lienee keskusteltu aikaisemminkin, mutta uusintakierros ei ole toivottavasti haitaksi kellekään!

Tästä topasta on kyllä saanut hyviä uusia artisteja ja bändejä kokeiltaviksi~

[Bloody]

Onko teille sanottu, ettette näytä lainkaan siltä, mitä musiikkimakunne antaisi odottaa?

Joskus on tullut mainintaa, sillä en näytä yhtään rokkarihevarilta (toki mukavan usein kyllä pukeudun mustaan). Ja niistähän musiikkimakuni lähinnä koostuu. Black Veil Brides on muuten ihan hyvä bändi, enkä ole mitenkään kokenut, että kukaan olisi mulle sen kuuntelemisesta irvaillut. Vaikka tokkopa edes siitä piittaisin, sillä minähän kuuntelen juurikin sitä musiikkia, joka mielestäni hyvältä tuntuu.

Täytyy kyllä myöntää, että esimerkiksi Justin Bieber ei iske itseeni millään tavalla, eikä kukaan tuttavapiiristänikään ole tunnustautunut kuuntelevansa herran musiikkia. Asiasta kolmanteen: Onko kukaan kuunnellut Tokio Hotel:in uusinta levyä? Itse tykästyin ainoastaan kahteen biisiin, Kings of suburbia, ja Girl got a gun. En häpeä myöntää, että itselläni on kolme edeltävää levyä, mutta tuo uusin oli shokeeraava pettymys. Oikeesti, todelliset fanit (itse en lue itseäni niihin mukaan) odottivat uutta levyä, mitä viisi vuotta? Ja saavat tälläistä ylituotettua teknopaskaa?  (Sori, jos jotakuta loukkasin.)

Ja onko niillä muilla bändin jäsenillä oikeasti ollut mitään sananvaltaa sewn levyn tekemisessä? Lun tuntuu vähän siltä, että kaksoset olisivat vähänniinku päällepäsmäreitä siinä. 

- Bloody

[Eririn]

Onko teille sanottu, ettette näytä lainkaan siltä, mitä musiikkimakunne antaisi odottaa?

Hah, on! Kuuntelen lähinnä japanilaista ja korealaista poppia sekä Nightwishia, ja monta kertaa on sanottu, että mä en yhtään näytä j-popparilta tai Nightwish-fanilta. Tyylini on kai niin tavis, siksi näin. Ei kukaan mulle ole mitään irvaillu, todennut vain ettei musta päälle päin näe, että näitä kuuntelen. Yleensä on sitten jälkeenpäin tullut kysymyksiä, että mikä/kuka mun suosikkibiisi/jäsen on tms.

Odotan muuten innolla Nightwishin uutta albumia! Mitä olen YouTube-taltioinneista saanut kuvaa, Floor Jansen istuu bändiin tosi hyvin ja hänellä on aivan mieletön ääni. (Olen myös menossa 31.7. Tampereelle katsomaan Nightwishia livenä ja olen siitä jo nyt täpinöissäni, koska se olisi eka kerta.)

[Larjus]

^^ Mä en oo tainnut kuulla Tokio Hotelilta mitään 1000 Meereä uudempaa... Jotenkin tympäännyin jo siihen, että ne sit käsitykseni mukaan vaihtoi kielenkin enkuksi. Mä aina niin tykkäsin niiden saksankielisestä musiikista. En mä niiltä muita ees kuuntele. Schrei ja Zimmer 483 on hyviä, ja sit ne sinkut yms. (Schwarz ♥♥) Mut muuten, nääh.
En varmaan ees uskalla kuunnella niitä uusia (Ja vaikkei nyt niiden musaan liitykään, niin musta on omalla tavallaan kauheeta ku muistelen miltä ne näytti 2007 ja sit miltä ne nykyään näyttää Mun mielikuvissa ne on edelleen sitä ku 07-08)

[Narrinviulu]

Tykkään kuunnella erilaisia musiikkilajeja, pääasiassa poppia ja muuta.

Niitä on kiva kuunnella, varsinkin jos voit miettiä omiin hahmoihisi tai parituksiisi sopiviksi tai itseesi.

Kuuntelin eilen pitkästä aikaa Indican kappaletta: tuuliset tienoot.

Kuuntelin nuorempana enemmän Indicaa.

[Vlad]

(Olen myös menossa 31.7. Tampereelle katsomaan Nightwishia livenä ja olen siitä jo nyt täpinöissäni, koska se olisi eka kerta.)

Huu, mä olen menossa tolle keikalle kanssa! Ja olen myös täpinöissäni, koska eka kerta ja kyseessä on bändi, jota oon kuunnellut varmaan yli 10 vuotta tai sen 10 vuotta vähintään. Tavallaan ton keikan kanssa hermostuttaa, koska en saanut ketään kaveria sinne ja lippuja on kaks, niin äiti on tulossa sinne. Ja tiedän, että sen musamaku on ihan erilainen (mm. Juha Tapio, Mamba) ja mietin vähän, että voi olla vähän jännä kokemus mammalle Toki se on Nightwishia kuunnellut jo aikasemmin, koska se on kuunnellut melko monet mun levyt läpi, mutta ei se oo erityisemmin sanonut pitävänsä. Ja sit se vertailee mun suosikkibändejä joihinkin ihan muihin (mm. Musea se vertasi Queeniin) ja itse oon aina vieressä sillain ilmeellä "öh? ".

Ja liityn minäkin tähän kerhoon, jonka pukeutumistyylistä ei kuulemma pysty päättelemään musiikkimakua. Mie en todellakaan näytä miltään metallimusiikinkuuntelijalta tai siltä, että kuuntelisin japanilaista poppia tai hip hopia. Okei, pukeudun suhteellisen usein mustaan, mutta en menis sanomaan, että se tarkottais automaattisesti että tyyppi kuuntelee heviä tai muuta vastaavaa. Muutenkin kuuntelen ite melkosen paljon raskaampaa musiikkia (Metallica, Rammstein) ja sinfonista metallia ja melko monipuolisesti kyllä muutakin. Ja innolla muuten odotan miekin Nightwishin uutta levyä, Floor Jansenista tykkään laulajana Nightwishissä tosi paljon, istuu hyvin kokoonpanoon ja voi luoja, se ääni♥ YouTuben perusteella ainakin kyseessä on niin huikea vokalisti, että voi luoja. Aika usein käy niin, että joku kappale soi tuntitolkulla nonstoppina taustalla, kun opiskelen tai teen mitä tahansa muuta.

[Puolimieli]

Ei se musiikkimieltymysten mukana kulkeminen ikää katso. Ihminen kasvaa ja kehittyy läpi elämän ja sitä musiikkia tarvitaan ihan joka vaiheessa. Eikä ne musiikin kanssa koetut muistot ja tunnetilat mihinkään häviä vaikkei esiintyjän uudemmasta musiikista enää niin välittäisikään. Minäkin varmaan tulen kantamaan mukanani useampaa bändiä/artistia jota aloin kuunnella vasta näin aikuisiällä. Saatan ehkä sitten nelikymppisenä kelailla että voi jeesus, oikeastiko mä kuuntelin ihan kikseissä jotain Nicki Minajia, mutta ei se poista sitä muistoa että se musiikki auttoi mua senhetkisessä elämäntilanteessa ja että silloin pidin siitä. Vähän sama kuin ihmisissä, vaikka joku rakas ihminen muuttuisikin (tai kasvettaisiin erilleen) niin se ei vie pois yhteisiä muistoja.

Minäkin kuuntelen "lapsellista" musiikkia. Meidän popituslistoiltamme löytyy niin Nicki Minajia, Ariana Grandea, Calvin Harrisia kuin muita teinipopituksiakin. Ei se ole aina vakavaa, ne nyt vaan sattuu kuulostamaan hyvältä etenkin biletysjumputuksena, enkä mä oikeastaan halua edes ajatella niitä "teinimusana". Ne kuulostaa mun mielestä hyvältä, vaikkei niiden kuunteleminen olisikaan "coolia" tai siistiä 25-vuotiaalta. Enhän mä vois mitään kuunnella jos pitäis aina miettiä että onko tää liian teiniä tai tää vanhusten musiikkia... Mä rakastan kunnon bassojumputusta, oli se sitten lapsellista tai ei.
(Eikä konemusiikki/muu jumputus ole aina ollut muotia teinien keskuudessa, melko uusi ilmiökin vielä! Joskus oli aikakausi, kun konemusiikki oli nörteille, ei suinkaan niille koulun cooleimmille tytöille.)

[Isilwen]

Kaikille roolipelaajille :

https://www.youtube.com/watch?v=2oclDVweTR4

[Karvalakkirakastaja]

Mun mukana näyttää nykyään kulkevan se musa, josta en teini-iässä yhtään tykännyt ja toisin päin: en voi tajua sitä musaa, josta teini-iässä tykkäsin.  Ehkä suurin muutos on siinä, että nykyään tykkää vieläkin laajemmasta alasta musiikkia kuin ennen.

[Epona]

Mulla on Spotify Premium ja btw mä en edes huomannut että siinä olis tapahtunut jotain muita muutoksia kuin se että tuo kaveripalkki on hitusen ilmavamman näköinen. Mainoksista en tietysti osaakaan sitten sanoa mitään kun elän tällaista hirveää porvarielämää

Onko finiläisissä vielä niitä, jotka keräävät levyjä tai ehkä jopa LP:itä? Millä perusteella ostatte levyn, jos sen löytää myös esim. Spotifystä? Millä perusteella jätätte hyllyyn?

Tää on itse asiassa erittäin hyvä kysymys. Mun pääasialliset syyt tähän premiumiin on siis ne, että kuuntelen musiikkia tosi paljon ja ne mainokset raastoi mun sielua liikaa ja toisekseen se, että artistit saa premiumilla kuunnelluista kappaleista ihan hurjasti enemmän hiluja. Kolmanneksi on vielä se, että sille on supersuuri todennäköisyys ettei mun levyt enää toimi, ne kun kastuivat talon sammutustöissä ja sen jälkeen ne säilöttiin kylmään konttiin talveksi ilman että ehdin väliin. Oli siis helpompi alkaa maksaa tuosta Premiumista kuin alkaa haalia kokoelmaa takaisin, mulla oli miltei 200 levyä mutta en tosiaan enää tiedä että toimiiko niistä kovinkaan moni.

Aion kyllä nyt tässä pikkuhiljaa alkaa taas keräillä levyjä, ennakkotilasin Nightwishin Endless Forms Most Beautifulin jonkun aikaa sitten ja se onkin nyt sitten (alennuksesta löytyneen) Raskasta Joulua ykkösen jälkeen mun toinen levyni tuon yllämainitun sattumuksen jälkeen. Mun mielestä levyt on kyllä tosi kivoja, tykkään siitä että niitä ostamalla voin tukea artistia enemmän kuin ostamalla ne biisit tyyliin mp3-muodossa suoraan koneelle. Asiassa painaa toki sekin että rakastan sitä kansitaidetta ja ylipäätään niitä lehtisiä, musta on ihan älyttömän kiva saada ne ihan oikeat lyriikat omiin kätösiin ja laulella mukana kun ei tarvitse arvuutella sanoja nopeistakaan kohdista tai katsella netistä jotain sinne päin -arvauksia.

Vielä enemmän tykkäisin ostaa levyt älppäreinä mutta mulla ei oo ikinä ollut soitinta, ja toki tässä vaikuttaa sekin että CD-levyjä voi kuunnella autossa. Mun kotiseudulla, siis Pirkanmaalla, ei sinänsä oo kauheasti alueita joilla radio olis ihan dead mutta opiskelen Pohjanmaalla ja esim just tuo matka on ihan tuskaa kun mikään kanava ei kuulu kunnolla paria minuuttia pidempään ja huoh. Paljon mukavampaa kun on levyjä joita voi vaihdella fiiliksen mukaan, eikä ne edes rätise.