Kirjoittaja Aihe: Twilight: Suudelma silmät raollaan | Carlisle/Edward, K-11  (Luettu 1679 kertaa)

Solembum

  • ***
  • Viestejä: 1 906
Author: Sole
Fandom: Twilight
Genre: yksipuolinen Romance, Angst, Hurt
Rating: K-11
Pairing: Carlisle/Edward
Warnings: insesti
Disclaimer: Hahmot kuuluvat Stephenie Meyerille
Summary: Edward näyttää surullisena vielä tavallistakin kauniimmalta.

Ajattelin, että olisi yleissivistävää kirjoittaa joskus Twilight-ficci, ja löysin tähän inspiraatiota Houkutuksen sarjakuvasovituksesta, jossa Carlisle ja Edward ovat kuin maailman kaunein homopari paitsi Edward (::


Suudelma silmät raollaan

Carlisle katselee Edwardia, joka seisoo keskellä suurta huonetta kuunnellen musiikkia silmät suljettuina. Hän tietää Edwardin tietävän hänen katselevan itseään, mutta Edward ei liikahda tai avaa silmiään, vaan kallistaa vain tietäväisesti päätään. Kupariruskeat hiukset hehkuvat himmeän punertavina ilta-auringossa ja Edwardin huulille kohoaa nopea hymy. Carlislen katse takertuu tämän puoliympyrän muotoiseksi kaartuneeseen suuhun, eikä hän voi liikkua. Hän tahtoisi painaa sormensa Edwardin vasemmalle suupielelle ja kuljettaa sen tämän ylähuulta pitkin oikealle. Suudella hymyn pois Edwardin huulilta ja pujottaa sormensa tämän hiuksiin ja tukistaa niitä hellästi tämän yrittessä vetäytyä pois.

Edwardin lakatessa hymyilemästä Carlisle saa jalkansa toimimaan ja astuu sisään huoneeseen. Edward liikahtaa levottomasti, mutta ei avaa silmiään. Edward ei tahdo katsoa häntä ja nähdä rakkaudesta vääristynyttä ilmettä hänen kasvoillaan. Vääränlaisesta rakkaudesta.

Carlislen askelet pysähtyvät Edwadin eteen, ja hän ojentaa oikean kätensä sormet koskettamaan hellästi tämän kasvoja. Hän hipaisee Edwadin lämpimältä tuntuvaa, pehmeää poskea ja painaa sitten kapean etusormensa tämän suupielelle ja seuraa sillä ylähuulen kaarta, kunnes se kohtaa toisen, hymyttömän suupielen. Edward ei hymyile niin kuin hänen kuvitelmissaan, ja se saa hänen tekonsa tuntumaan väärältä, mutta hän ei vedä kättään pois, vaan tekee saman uudestaan. Hän kuljettaa sormeaan edestakaisin Edwardin suulla kunnes tämä lopulta ymmärtää ja hymyilee hänelle surumielisesti. Carlislekin hymyilee ja ottaa Edwardin kasvot hellästi käsiinsä. Hän katselee Edwardin suljettuja silmiä ja ripsiä, jotka peittävät sinelmät tämän silmien alla.

Edward näyttää surullisena vielä tavallistakin kauniimmalta.

”Avaisitko silmäsi, Edward?” Carlisle pyytää hiljaa, ja hänen äänensä särkyy kesken pyynnön.

Edward ei vastaa mitään, edes pudista päätään tai nyökkää. Eikä tämä avaa silmiään, vaan puristaa ne kiinni entistä tiukemmin.

”Avaa silmäsi!” Carlisle sanoo, eikä hänen äänensä tällä kertaa petä häntä tai hänen sanansa jää pelkäksi tyhjäksi pyynnöksi, vaan ne ovat käsky. Hän tahtoo Edwardin katsovan häntä silmiin ennen kuin tekee sen, mitä Edward niin suuresti inhoaa.

Edward avaa kultaiset silmänsä, jotka kiiltävät kuin tämä tahtoisi itkeä. Ne katsovat Carlislea surullisesti ja syyttävinä, mutta hän ei välitä. Ei enää.

Carlisle kohottaa Edwardin kasvoja ja painaa huulensa tämän huulille. Maailma pysähtyy, mutta musiikki jatkaa soimista. Edward sulkee silmänsä ja Carlislesta tuntuu kuin hänen sydämensä voisi sittenkin alkaa vielä lyödä uudestaan.
« Viimeksi muokattu: 19.02.2015 17:16:58 kirjoittanut Beyond »

Nyyhti

  • ***
  • Viestejä: 3 886
Pöö!

(Katsoin sen sopivaksi tavaksi aloittaa kommentti näin vanhaan ficciin, joka on ollut aivan liian kauan ilman kommentteja.)

Minua ärsyttää, että niin monet hyvät ficit ovat kamalan lyhyitä, mutta tässä tapauksessa se on vain hyvä. Aihe oli aika kamala, ja vaikka tykkäsin tästä aivan hirvittävän paljon, en olisi luultavasti kestänyt aihetta yhtään pidempänä ficcinä.

Erityisesti minua viehätti se, kuinka kauniisti olit kuvaillut kaiken, vaikka kyse oli kamalasta asiasta. Tilanne oli jotenkin niin käsinkosketeltava ja cullenmainen (näin paremman sanan puutteessa) että sitä ei voinut pitää ällöttävänä kuten insestiä yleensä. Vaikka sitä tämäkin oli. Mutta silti niin kaunista! Ääh, olen niin hämilläni, etten osaa oikein ilmaista itseäni.

Lopuksi pitää vielä sanoa, että molemmat hahmot olivat aivan täysin oma itsensä huolimatta siitä, etteivät kuitenkaan olleet, mikä oli minusta aivan ihanaa.

Oiei, toivottavasti tajusit tästä kommentista yhtään mitään :D Joka tapauksessa tykkäsin tästä ficistä tositositosi paljon!
Never regret something that once made you smile.

Solembum

  • ***
  • Viestejä: 1 906
nominal: Hohoi! Kiitos hurjasti kommentista, surkuttelinkin itsekseni joskus kun tämä ficinpoikanen jäi ihan ilman huomiota (: Kiva että tykkäsit!

Daran

  • ***
  • Viestejä: 198
Kommentoin minäkin, kun tämä niin kutsuvana tuohon ylös pomppasi:)

Olipas tämä samaan aikaan niin kovin kauhea ja kaunis. Kuvailu oli kaunista, hahmot kauniita, tunnelma vain kauhea, painostava.

Itse en oikein osaa tätä insestinä ajatella - muutoinhan koko Cullenin perhe (ja Twilight-saaga kokonaisuudessaan) olisi rehellisesti sanottuna melkoisen kuvottavaa katsottavaa/luettavaa… Hyväksikäyttöä ja painostamista tässä kuitenkin oli, voimakkaamman henkilön ja -kuitenkin- isähahmon taholta.

Ja kyllä, minäkin silti tykkäsin --- ja paljon:)

Solembum

  • ***
  • Viestejä: 1 906
Daran: Kiitos kommentista! Mmh, itsekään en alunperin tätä insestiksi ajatellut, mutta huomautuksesta korjasin sen tuohon varoituksiin. Kiva että tykkäsit (:

Larjus

  • Ю́рьевна
  • ***
  • Viestejä: 2 729
  • En kaipaa teksteihini parannusehdotuksia tms.
    • twitter
Siitä on aikaa, kun oon viimeks nähnyt/lukenut/edes ajatellut Twilightia, mut ihan vaa Carlislen takii teki mieli lukee tää :D (Oli kans pakko mennä kattoo, miltä se sarjissovituksen Carlisle näyttikään, ja ooooh boy 👀👀)

Tää oli sellasella vinoutuneella/väärällä tavalla niin mielettömän suloinen ja kaunis, vähän ku semmosta häiriintynyttä fluffia :D Ja oi että ku tykkäsin! Carlisle elelee niin omissa haavemaailmoissaan, että vaikka hän tietää totuuden ja tekojensa vääryyden, hän ei välitä. Aika pelottava ajatus o.o Onneksi fiktiossa sellaisia voi tarkastella turvallisesti todellisuudesta irrallaan.

Kävi kyllä Edwardia sääliksi, kun joutuu Carlislen uhriksi tuolla tavalla (en ees haluu tietää, onko tuon lisäksi jotain pahempaa). Vastustaakaan ei oikein voi, kun kyseessä kuitenkin isähahmo, joka käyttää roolinsa tuomaa valtaa saadakseen sen, mitä haluaa. Vaikka tilanne kuvaillaankin niin, että vain Carlislen ajatuksia pääsee lukemaan, tässä tuodaan hyvin myös esiin se, mitä mieltä Edward on, vaikkei hän sitä ääneen sanokaan. Toivottavasti Carlisle vielä joskus taas välittäisi Edwardin katseen syytöksistä.

Жүрегім сені таңдады.