Ficin nimi: Viikonloppu onsenilla
Kirjoittaja: Furico
Tyylilaji/Genre: Drama
Ikäraja: K-11 En ollut ihan varma tästä. Mietin k-7 tai sitten tätä k-11, laitoin nyt varmuudenvuoksi tänne, että ei sitten järkytä ketään. Saa toki siirtää sinne k-7 puolelle, jos siltä tuntuu.
Paritus/Päähenkilöt: Hisae
Varoitukset: En usko että mitään ihmeellistä. Korjatkaa toki, jos olen väärässä. ^^
A/N: Höm höm... Tää nyt on tämmönen keskellä yötä ja ilman mitää suunnitelmia yms. kirjotettu. Eli laatukin on mitä on. Ei betaa = paljon virheitä. ^^ Ja ja sitten vielä sitä, että osallistuu
Japani haasteeseen, enkä oikeestaan tiiä onks tää tarpeeks japani aiheinen, mutta olkoot nyt näin. ^^
Viikonloppu onsenillaKello näyttää 16:03. Olet jo puoli tuntia myöhässä. Naputtelen kynsilläni pöydän pintaa. Kahvilassa on muuten tosi hiljaista ja kassalla oleva tyttö katsoo minua ärsyyntyneenä. Tuhahdan tälle itsekseni. Tytön naama on peittynyt oranssiin puuteriin ja huulet ovat oksettavan pinkit. Kahvilan ovi käy ja näen kuinka kävelet sisälle. Kävelet tiskille ja tilaat kahvin. Sen jälkeen istut vähin äänin minua vastapäätä.
”Mikä kesti?” Töksäytän hetken päästä, kun et aiokaan sanoa mitään. Katselet minua hetken, etkä vieläkään sano mitään.
Istumme hiljaa ja juomme kahvejamme. Katselet ulos ikkunasta. Ulkona on alkanut sataa. Käännän katseeni sinuun ja katselen mustia hiuksiasi. Niissä on pieniä pinkkejä raitoja, ei sellaisia pinkkejä kuin kassan takana seisovan tytön huulet. Päällesi olet laittanut kireän mustan, hyvin haalistuneen ja kulununeen, The GaZetten paidan. Jalkojasi en näe, mutta muistaakseni sinulla oli ne kelta ruudulliset housusi.
Oma kahvini on loppunut jo aikoja sitten, mutta sinun kahvisi tuntuu kestävän ikuisuuden. Kauanko sä aioit sitä lipittää siinä sanomatta yhtään mitään? Lopulta se ilmeisesti loppuu kun käännät katseesi minuun. Pieni irvistys nousee kasvoillesi kun huomaat ärsyyntyneen olemukseni.
”No, mikäs nyt noin nyppii?” sanot mukamas huolissasi. Jatkan sinun tuijottamista kunnes alat taas puhumista:
”Ei väkisin. Mutta kuule, se miks mä halusin nähä sut on… Ootas…” alat kaivella taskujasi jotain etsien. Mitähän sä taas oot keksinyt? En oo edes varma haluunko tietää. Otat taskustasi rypistyneen kirjekuoren ja manaat sitä hetken, kun yrität saada sitä suoremmaksi. Ojennat sen lopulta minulle ja hymyilet samalla.
”Hyvää syntymäpäivää siskoseni!” Tokaiset iloisesti ja heilutat kirjettä naamani edessä. Hitaasti otan kirjeen käteeni ja lasken sen saman tien pöydälle.
”No? Etkä sä aiokaan avata sitä?” Katsot iloisena ja mukamas loukkaantuneena.
Nostan kirjeen ja avaan sen. Sisältä putoaa paperi ja jonkinlainen lippu. Nostan paperinpalasen, joka on selvästi jonkun ruutuvihon kulma.
”Hyvää syntymäpäivää, Hisae!
Toivottavasti löydät vielä joskus sen ”unelmiesi” miehen.
Ehkäpä tämä auttaa sen etsimisessä!
Matkaan vaan ja miehiä bongaamaan.”
En voi olla nauramatta viestille, jonka olet kirjoittanut. Siitä ainakin huomaa, kuka sen on kirjoittanut. Hymyilet edelleen, kun alan tutkimaan lippua, jonka annoit minulle. Lippu vanhanaikaiseen japanilaiseen onseniin . Ja sieltäkö se ”unelmien” mies pitäisi löytyä. Naurat hieman kun näet ilmeeni.
”Älä viitti!” potkaiset minua pöydän alta ”Ei se nyt noin kauheeta voi olla, mennä viikonlopuksi rauhoittumaan ja kylpemään lähteissä. Sitä paitsi, toi on just makee mesta. Me käytiin siellä Rikon kanssa viime keväänä ja se oli oikeesti just kiva”. Innostut selittämään matkan tapahtumia, enkä oikeastaan jaksa kuunnella. Jatkan siis lipun tutkimista. No, ehkä menen ainakin vilkaisemaan paikkoja Mikayon iloksi.
*****
Kaikkeen sitä siten lupautuukin. Katselen vielä hetken itseäni peilistä. Onkohan se ihan sopimatonta mennä vanhaan majataloon rikkinäisissä nahkahousuissa ja korsetin tapaisessa paidassa. Ei kai..? Ehkä laitan sitten kuitenkin sen ruudullisen hameen.
Kun olen tyytyväinen vaatteisiini, alan laittamaan hiuksiani. Ja kun olen taas uhrannut niille tarpeeksi aikaa rajaan vielä nopeasti silmäni, otan laukkuni ja koikkelehdin ulos yksiöstäni. Viileä ja raikas lauantaiaamu valkenee hiljalleen Tokion ylle. Kävelen taksille, joka odottaa parkkipaikalla ja hyppään kyytiin. Taksi heittää minut majatalon eteen ja toivottaa mukavaa päivän jatkoa. Vastaan kohteliaasti ja otan tavarani ulos autosta. Kun taksi jo kaasuttaa pois kävelen hiljaisen pihamaan poikki, vanhalle, puiselle rakennukselle. Puutarhassa on muutama puu ja pari pensasta. Vaikka paikka onkin vanha, se näyttää ihan hyvin hoidetulta.
Sisällä aulassa ilmoittaudun sisään ja minut opastetaan huoneelleni. Majatalonpitäjä avaa oveni ja kumartaa hieman, kun astun sisään. Huone on valtava! Olen astunut olohuoneeseen, jossa on myös ruokailutilat. Mies takanani sulkee oven hiljaa ja jättää minut yksin ihastelemaan huonetta. Seinän toisella puolella on isoja ikkunoita ja liu’utettava lasiovi, jonka takaa avautuu näkymä suureen puutarhaan. Kiertelen huoneessani ja löydän vessan ja makuuhuoneen. En yhtään ihmettele miksi Mikayo oli niin innoissaan tästä paikasta.
Lysähdän onnellisena mukavalle tuolille ulkona puutarhassa. Kuuntelen kuinka linnut laulavat puissa ja kuinka jossain solisee puro. Haluaisinko mennä ensin kylpyyn vai syödä..? Päätän mennä kylpyyn ja syödä vasta sen jälkeen.
*****
Pukuhuoneesta päästyäni, huomaan altaan olevan tyhjä. No ei sen väliä, eihän siellä todennäköisesti olisi ollut kuin keski-ikäisiä naisia. Uin hiljalleen altaan reunalle ja jään sinne lillumaan pitkäksi aikaa.
Lopulta olen niin nälkäinen, että on pakko nousta pois. Pukuhuoneessa olisi onsenin asiakkaille tarkoitettuja vaatteita, mutta haluan pitää omani. Poistun hiljalleen kylpyläosasta ja menen huoneeseeni. En jaksa miettiä mitä haluaisin syödä, joten tilaan vain randomisti jotain ruokaa.
Ruoka kannetaan suoraan pöytään, jonka jälkeen jään taas yksin. Istun pöydän ääreen ja katselen eri ruokia. Lopulta alan napsimaan vain jotain sieltä sun täältä. Kaikki maistuu ihan mahtavalta!
Olen kolmannessa taivaassa, niin kauan kunnes ruoka loppuu. Katselen haikeana tyhjiä astioita ja otan taskustani tupakka-askin. Sytytän yhden ja jään paikoilleni istumaan. Poltan vielä toisenkin ennen kuin nousen pöydän äärestä ja kävelen puutarhaan.
Kaukaa näyttää tulevan tummia pilviä. Päätän siis lähteä kiertelemään julkisia tiloja. Huoneeni oven ulkopuolella vastaani tulee vanha pariskunta, jotka hymyilevät iloisesti minulle, vastaan pienellä hymyllä ja jatkan matkaani vastakkaiseen suuntaan. Olen juuri kääntymässä kulmasta vasemmalle, kun törmään johonkuhun. Kaadumme kummatkin maahan. Minulta menee hetki ennen kuin tajuan mitä tapahtui. Siihen mennessä toinen kaatuja on jo päässyt jaloilleen.
”Anteeksi” hän sanoo ja ojentaa kättään. Tartun käteen ja hän kiskaisee minutkin pystyyn.
”Ei se mitään. Kyllähän se oli kanssa mun syytä” hymyilen tälle iloisesti. Mies hymyilee minulle takaisin.
”Kazyoshi” hän sanoo ja ojentaa kättään uudestaan ”kavereiden kesken Kazy”.
Tartun käteen ja sanon:
”Hisae”. Minulta meinaa päästä pieni vinkaisu kun hän puristaa kättäni niin kovaa. Hän naurahtaa ja pyytää anteeksi kun huomaa tilanteen. Hymyilen takaisin. Samassa hän on jo hyvästellyt minut ja lähtenyt pois.
”Taisi olla aika kiire…” totean hiljaa ja kaivan uuden tupakan.
*****
Ihmiset katsovat minua tuimasti kun kävelen kohti ulko-ovea tupakkani kanssa. En kuitenkaan jaksa välittää heistä. Ajatelkoot mitä ajattelevat.
Auringon viimeiset säkeet valaisevat yhteistä puutarhaa mukavasti. Viimeiset lämmön rippeet leijailevat ilmassa, kohta se kuitenkin viilenisi loppuun asti ja talvi alkaisi lähestyä.
Ilta kuluu nopeasti ja alkaa tulla viileä. Poltan askin viimeisen tupakan ja laahustan hitaasti sisälle.
Huomenna pitäisi lähteä jo kotiin. Kävelen vielä oleskeluhuoneen läpi. Pysähdyn sisälle hetkeksi kun näen sen saman miehen. Mikä sen nimi nyt taas oli..? Kazy se taisi olla. Ajatuksissani en huomaa kuinka mies huomaa minut. Pikaisesti hän tulee luokseni ja sanoo:
”Heei, Hisae! Tuu pelaamaan pingistä meidän kanssa? Jookoo..?”
”Eeh… En mä taida” sanon ja yritän lähteä.
En kuitenkaan pääse kauas, koska joku nappaa lanteiltani kiinni. Kazy nostaa mut helposti ilmaan ja kantaa pingis pöydän ääreen. Joku sen kaveri tökkää pingismailan mun käteen ja toisella puolella Kazy on jo syöttämässä. Ei näin, ei ollenkaan näin. Pallo lähtee pomppimaan luokseni ja kun se on kohdallani, huitaisen vähän liian lujaa ja pallo lentää kauas ohi. Kazy ja sen kaverit repeää nauramaan mun lyöntiäni ja punastun vähän.
Pyyhkäisen hiukset korvan taakse kun Kazy syöttää uudestaan.
”Vähemmän voimaa” se sanoo, ennen kuin pallo lähtee liikkeelle. Huitaisen taas ja tällä kertaa ihan hyvin sillä Kazy saa lyötyä takaisin. Jatkamme syöttelyä ja lopulta Kazy ei saakkaan enää lyötyä palloa. Sen kaverit alkaa nauraa sille ja se taitaa punastuakin vähän.
”Tehäänkö jo jotain muuta?” Se kysäisee muina miehinä. Ei sen kaverit kuitenkaan suostu ja jatkavat vain sille nauramista. Lopulta sitä alkaa itekki naurattaa ja mä hymyilen vaan taustalla.
Lopulta alkaa olla selvä, että peli ei tulis jatkumaan enää. Laitan mailan pöydän päälle ja lähden
kävelemään poispäin.
*****
Seuraavana aamuna herään aikaisin ja pakkaan saman tien tavarani. Päälleni laitan mustan topin ja puna/mustat housut, joista roikkuu paljon vetoketjuja ja niittejä. Raahaan itseni onsenin julkiseen ruokailutilaan.
Olen juuri aloittamassa aamupalaani kun saliin rynnistää joukko miehiä. He ovat todella kovaäänisiä. Tunnistan heidät Kazyn ystäviksi. Miten he ovat näin aikaisin jo noin humalassa? Perästä tulee normaalin oloinen Kazy, joka yrittää hillitä ystäviään. Hotkaisen lopun ruuan ja menen avuksi.
*****
Tunnin päästä kaikki on saatu jo rauhoittumaan ja lukittua huoneeseen. Istun Kazyn kanssa käytävällä heidän huoneen oven vieressä katsomassa, että he eivät karkaa sieltä mihinkään rellestämään. Huoneesta kuuluu vaimeita ääniä. Enkä ole oikeastaan varma mistä ne äänet tulevat, en edes tiedä, haluanko tietää?
Kazy sanoo, että voisi mennä katsomaan mikä siellä on hätänä ja että pärjäisi varmasti yksin. Hän patistaa minut matkoihini vaikka en oikeastaan haluaisi lähteä. Jään kiertelemään käytävillä ja miettimään asioita. Asioilla tarkoitan Kazya… Oikeasti? Ajattelenko mä noin? Oon säälittävä. Tutustuin siihen eilen illalla ja nyt mukamas rakastan sitä. Ei voi olla mahdollista. Ei vaan voi. Kuitenkin se on. Miten mä sen vasta nyt huomasin? Ehkä sen takia, kun nyt jouduin lähtemään Kazyn luota? En tiiä. Enkä ees yritä saada vastausta.
Kun luulen, että on mennyt jo tarpeeksi kauan, lähden vaeltelemaan kohti Kazyn huonetta. Ehkä voisin vain mennä katsomaan mikä on tilanne. Käännyn käytävälle, jossa Kazyn ja sen kaverien huone on. Pysähdyn kuitenkin niille sijoilleni, kun näen Kazyn ja jonkun miehen… suutelevan..? Mitä..? Ei… Siis..? Mitä? Peruutan hitaasti takaisin sinne mistä tulin ja kävelen ripeästi huoneelleni.
Suljen oven perässäni ja valun lattialle istumaan. Kyynel vierii poskeani pitkin. Pyyhkäisen sen pois ja yllätyksekseni alan nauraa. Nauran tyhmyyttäni. Olinhan minä sen melkein huomannut. En vain halunnut myöntää sitä. Nauru ja kyyneleet loppuvat samaan aikaan. Jään vain hymyilemään pienesti. Nousen ja kävelen kylppäriin korjaamaan meikit.
*****
Seison jo onsenin pihalla odottamassa taksia kun Kazy juoksee sisältä.
”Hisae! Hisae kuule…” Se läähättää vähän, mutta jatkaa silti ”Missä sä oot ollu? En oo nähny sua
sitten aamupäivän. Kuitenkin ihan sama. Halusin kertoo sulle jotain--”
”Kuule Kazy” aloitan rauhallisesti ”ei sun tartte. Mä näin. Mä näin sut ja sen toisen miehen. Ei oo mitään kerrottavaa. Ja jos sä oot onnellinen, mäki oon. Piste.” Mä sanon ja hymyilen perään. Se katsoo mua hetken ja sanoo:
”Kiitos” sitten se virnistää mulle isosti.
Loppuaika me vaan seistään siinä hiljaa. Taksi ajaa mun eteen ja kuski ottaa mun laukut. Käännyn vielä Kazyyn päin. Sitten se painaa sen huulet vasten mun omia. Hetki on lyhyt eikä mitenkään romanttinen. Se loppuu nopeasti.
”Moikka Kazy” sanon vielä ennen kuin nousen hymyillen taksiin.
”Heippa Hisae…” Kazy kuiskaa vielä loppuun ja hymyilee niin kauan kunnes taksi on poissa. Sitten se palaa sisälle sen miehen syleilyyn.
*****
”No löytykö miehiä?” Mikayo kysyy heti ensimmäisenä.
”Ei oikeestaan” sanon ja hymyilen itsekseni.
A/N2: Haha, joo tiedän se on täynnä kliseitä ja etenee kauheen nopeesti ja on muutenki tosi outo ja häiritsevä. Yhtääkkii se vaan rakastaaki sitä ja jotain. Kommentit ovat silti elämäni valo. ^^
