Kirjoittaja Aihe: Supernatural: Keinupuu // Meg & Castiel, S  (Luettu 946 kertaa)

hedge14

  • Tähtikavaltaja
  • ***
  • Viestejä: 388
Supernatural: Keinupuu // Meg & Castiel, S
« : 25.08.2012 20:00:17 »
Nimi: Keinupuu
Kirjoittaja: hedge14
Fandom: Supernatural
Ikäraja: S
Genre: fluff, angst, friendship
Hahmot/Paritus: Meg, Castiel tai Meg/Castiel
Summary: "Castiel jatkoikin yksityistä keikkaansa, serenadiansa demonille."
A/N: Mukana Vaihda genresi haasteessa.

-Keinupuu-

"Castiel, tule heti alas sieltä!"

Väärinpäin puusta roikkuva enkeli ei ollut kuulevinaankaan kehotusta, vaan alkoi keinua polvitaipeidensa varassa. Hänen musta tukkansa oli liian lyhyt valahtaakseen taakse, joten se uhmasi painovoimaa omistajansa lailla. Valkoinen t-paita tosin valui uhkaavasti alaspäin niin, että alhaalla parveilevat hoitajat näkivät potilaansa kuulaan vatsan ja lopulta kiinteän rintakehän. Yksi naishoitajista punastui ja alkoi katselemaan yllättävän kiinnostuneena maahan unohtunutta kenkää. Hän nosti sen ylös ja mietti, kuinka se kuului söpölle puussa heiluvalle hullulle.

Meg nyrpisteli nenäänsä koko touhulle, mutta yritti esittää sopivan huolestunutta. Demonin mielestä sekopäisen enkelin oli melkein parempi pysyä puussa, sillä ainakaan hän ei ollut Megin itsensä tiellä. Meg oli mennyt sekaisin laskuissa, kuinka monta kertaa Castiel oli puhunut hänelle kirkkaankeltaisista tanssivista iiriksistä. Tai huoneensa seinien jumppatunneista.

"Tässä vaiheessa olisi parasta soittaa palokunta apuun." Meg sanoi ja mielessään kihersi tyytyväisenä. Siihen menisi ainakin tunti, ennen kuin Castiel saataisiin alas puusta. Vapaa-aikaa!

Ylemmän johdon herrasmies pudisteli päätään ja mietti sitä inhottavan suurta laskua, joka saapuisi palomiehien mukana. Mutta olisi ehkä parempi saada apua, ennen kuin potilas mätkähtäisi alas kymmenien mielisairaiden tallomalle nurmikolle.

"Hyvä on. Hoitaja Masters saa jäädä vahtimaan potilasta."

Sekalainen seurakunta hoitajia, lääkäreitä ja muuta henkilökuntaa kiiruhti sisälle jättäen Castielin ja Megin kahdestaan voimistuvaan iltatuuleen.

Kun Meg lähestyi puuta, alkoi Castiel laulaa. Siinä laulussa ei ollut oikeita sanoja, vain sekalaisia tavuja ja kirskuvia kurkkuäänteitä. Meg tahtoi kovasti läimäyttää kädet korvilleen ja pakottaa mokoman ulinan pois tärykalvoiltaan.

Kun Castiel sai laulunsa loppuun, Meg taputti kohteliaasti toivoen, että enkeli ei saisi siitä intoa uuteen kappaleeseen.

Mutta Castiel jatkoikin yksityistä keikkaansa, serenadiansa demonille. Tällä kertaa laulu ei satuttanutkaan Megin korvia ja Castielin ääni sopi hyvin valitsemaansa kappaleeseen. Progressiivinen rokki oli ehkä outo valinta enkelille, jonka olettaisi veisaavan Hoosiannaa kyllästymiseen saakka, mutta Meg ei aikonut bändivalintaa moittiakaan.

Hän kuunteli kiltisti Castielin esitystä ja sanoja arvaamattomasta pojasta, liian korkealle lentämisestä. Odottavasta taivaasta, uupuneesta päästä ja levosta. Megin mieleen nousi liian helposti muistikuva nahkatakista ja mustasta autosta, vaikka jokin sanoissa sai myös mieleen jumalan ja paholaisen. Ehkä siinä oli myös ripaus laulajaansa, Castielia.

Eksymistä ja pisaroita lankeamisesta.

"Älä itke enää." Castiel lopetti ja jätti viimeiset hyräilyt laulamatta. Hän heilui yhtäkkiä enemmän, kuin aloittaisi tanssin, jonka unohti laulun aikana suorittaa. Hänen kätensä sätkivät ja kauhoivat ilmaa kuin hän yrittäisi nousta lentoon.

Meg antoi aplodinsa anteliaammin ja jaksoi nostaa äänensäkin kehuun.

"Se oli hyvä biisi. Tuollaista voisit laulaa useammin."

Castiel tuijotti Megiin epäluuloisena ja tarkkaavaisin silmin. Meg rypisti otsaansa, sillä hänellä ei ollut hajuakaan, mikä Castielia nyt mietitytti. Enkeli vain keinui, eikä vastannut mitään.

"Luciferin valinta." hän lopulta sanoi, kuin se selittäisi kaiken. Meg muisti yhtäkkiä yhden syyn valkoiseen hoitajantakkiinsa ja siihen, miksi hän oikein oli siellä.

"Vai niin." Meg sanoi.  Hän halusi kovasti tietää, oliko hallusinaatiossa jotain aitoakin mukana, mutta hänellä ei oikeastaan ollut mitään keinoa sen selvittämiseen. Koko homma tuntui turhalta, mutta minne muuallekaan hän voisi mennä? Hän oli vailla ohjeistusta ja suuntalinjaa.

"Tule tänne." Castiel sanoi ja viittoi demonia luokseen kuin aistien Megin äkillisen harmistumisen. Enkeli piti demonistaan, paljonkin, eikä turhaan tahtonut loukata toisen mieltä. Kuuntelihan Meg Castielin kuiskutuksia mehiläisparven keskeltä ja antoi sinitarraa, jotta Castiel saisi piirroksensa huoneensa seinille. Asetti aina ruokailun aikana oman keksinsä Castielin tarjottimelle.

Megin valtasi puuska energiaa ja yllätyksellistä intoa. Eihän siitä mitään haittaakaan olisi, jos Meg Castielin seuraksi kiipeäisi. Ainakaan, jos kukaan ei huomaisi moista touhua. Niinpä hän  astuikin puun alle ja etsi käden- ja jalansijaa.

"Toisella puolella." ohjeisti Castiel paraatipaikaltaan ja osoitti vielä oikeaan suuntaan, aivan kuin Meg ei ymmärtäisi tavallista puhetta.

Hän meni puun taakse ja löysi muovituolin, jonka avulla Castiel ensimmäiselle oksalle aiemmin ylettyi. Meg naurahti kevyesti ja ihmetteli, kuinka enkeli sai sen sinne raahattua ilman, että kukaan esti hänen aikomuksiaan.

Loppumatkan kiipeäminen oli yllättävän vaikeaa teräkunnossa olevalle demonillekin.

Lopulta hän saapui oikealle oksalle.

Meg haukkoi henkeään. Maasta ei ollut kunnolla huomannut, kuinka korkealle oksalle enkeli oli itsensä asettanut. Nyt Meg näki pudotuksen sen kaikessa loisteliaisuudessaan ja huomasi myös oksien ohuuden. Hän ei voinut kuin ihmetellä, kuinka enkeli pysyi puussa tai koko puu ylipäätään kasassa.

"Tule tänne." Castiel toisti. Hänen oli jo pakko korottaa ääntään tuulen voimistuttua sillä aikaa, kun Meg kiipesi.

"Enkä varmana tule!" Meg kirkui ja tarrautui runkoon kiinni. Vaikka hän ei kuolisi, jos iskeytyisi maahan, ei hän ainakaan vapaaehtoisesti murskaisi itseään nurmikkoon. "Sekopää!"

Castiel heilautti itsensä istumaan oksalle ja liikkui salamannopeasti Megin luo. Hän veti tyrmistyneen demonin otteessaan oksalle. Meg mietti, miten ihmeessä hän pääsisi koko jupakasta pois tai miksi ylipäätään ryhtyi siihen. Castiel oli kuitenkin kärsivällinen opettaja, eikä välittänyt Megin kiroilusta tai uhkauksista. Lopulta hän sai naisen roikkumaan oikeaoppisesti ja Castiel pystyi itsekin asettumaan nurinpäin oksalle.

Meg oli hänen vierellään hiljainen. Hän oli mykistynyt maiseman kauneudesta.

Maailma oli niin päin hyvin erilainen. Kummallinen ja outo. Kaikki tuttu ja tylsä muuttui Megin ja Castielin silmien alla uuteen mielenkiintoiseen ja upeaan muotoon. Mielisairaalan vanhat ja kuluneet savupiiput tavoittelivat yhä taivasta, mutta taivas ei enää ollutkaan niiden tavoittamattomissa, vaan alhaalla. Se tuntui olevan niin lähellä, että Meg olisi voinut sitä hipaista. Meg yritti ottaa kaikesta selvää, tunsi itsensä kuin kalaksi, joka hetken mielijohteesta ui väärinpäin.

Castielikin etsi uusia yksityiskohtia, niitä, joita kukaan ei viitsinyt oikeinpäin huomata. Näki ilmassa leijailevan voikukan untuvan ja puihin takertuneen leijan kaukana horisontissa. Ehkä tämä olikin se oikea tapa katsella ja kokea asioita.

"Keinutaanko?" hän kysyi, kun kyllästyi pelkkään näkemiseen. Ojensi kättään kohti Megiä.

Meg tarjosi oman kätensä. Hänen ei tarvinnut vastata mitään muuta.
Sit back, no song is written, It’s nothing you thought of Yourself
It’s just a ghost, came unbidden
To this house

NeitiMusta

  • ***
  • Viestejä: 980
  • Hakunamatata
Vs: Supernatural: Keinupuu // Meg & Castiel, S
« Vastaus #1 : 19.12.2012 13:24:32 »
Hmm..

Tähän alkuun voisin sanoo ehkä sen verran, että mun mielestä Meg on jotenkin ärsyttävä - tai no, oli. Sen tapa puhua (sellanen vähän ehkä hidas ja ivallinen) oli jotain niin raivostuttavaa.. Mutta tässä taas.. :)

Mua harmitti hirveesti, kun Casistä tuli vähän hullu, vaikka samalla se oli ehkä vähän sulonen ressukka. Tykkäsin tästä kuitenkin tosi paljon, ja tässä Meg ei ollu yhtään ärsyttävä. :D Pakko myöntää, että rupes vähän naurattaan, kun sekin kiipes sinne puuhun. Meg nyt ei oo kuitenkaan sellanen hahmo, joka hyppii ihan miten sattuun ja minne sattuun - ainakaan jos Cas pyytää :D

Lainaus
  Enkeli piti demonistaan, paljonkin, eikä turhaan tahtonut loukata toisen mieltä. Kuuntelihan Meg Castielin kuiskutuksia mehiläisparven keskeltä ja antoi sinitarraa, jotta Castiel saisi piirroksensa huoneensa seinille. Asetti aina ruokailun aikana oman keksinsä Castielin tarjottimelle.
Oih, pidin tästä kohasta kyllä erityisen paljon. :) Niin söpöä ja niin.. ♥ Mun mielestä kaikissa jaksoissa kun Cas oli vähän hullu, niin sit se selitti ihan tohkeissaan miten mehiläiset toimii ym. ja kaikki on sillain: "Selevä." Ja, vaikka Meg ehkä sietinkin Casii tavallaan oman etunsa kannalta, niin silti mun mielestä on kiva, että sillä oli edes yks "tuttu" siellä :)
Kliseiden vannoutunut liittolainen! ♥

Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 545
Vs: Supernatural: Keinupuu // Meg & Castiel, S
« Vastaus #2 : 26.12.2012 13:34:30 »
Voi että! Mä huomasin joskus tän ficin, mut sitten tuli mun lukemattomuus/kommentoimattomuus-kausi ja tää hukkui osaston syövereihin. Mutta nyt kun kommenttijonoon etsin täytettä, niin törmäsin tähän jälleen, jee! :D Oon joskus johonkin (sun ficciisi?) kommentoinutkin, miten vähän Megstieliä löytyy suomeksi, oli sitten parituksettomana tai parituksellisena. Eikun hei, se olikin Celen ficci ja se oli paritukseton, joo :D Mutta enigeis!

Huu. Oon tainnut lukaista, tai ainakin silmäillä tän joskus nopeesti, mutta en oo perehtynyt oikein kunnolla. Megistä käy kyllä ilmi vastentahtoisuus olla paikalla, vahtimassa Castielia, mutta samalla selviää kyllä, kuinka ei ole muutakaan vaihtoehtoa. Meg on vailla ohjeistusta ja suuntalinjaa. Ihanasti sanottu <3 Meg on muutenkin hahmo, joka on kovin monisyinen ja arvaamaton, ehkä jopa arvaamattomampi kuin Crowley itse. Jotenkin sekä Crowley että Meg, vaikka ovat itsekkäitä ja ajattelevat aina ensin omaa napaansa, osaavat joskus yllättää ja olla vähemmän itsekkäitä. Se on aika jännää, kun lähtee miettimään.

Castiel taas, tää on ilmeisesti Megin alkuaikoja, kun Cas vielä puhuu Luciferista. Sinitarralla kuvia mehiläisistä jumppaaviin seiniin. Parhautta <3


Kiitos tästä! :D


// Ähä, joo, piti sanoa milj00na muutakin asiaa.

Otsikko. Ihana! Keinupuu, puukeinu, paikka jonne Castiel saa Megin houkuteltua ja josta Meg näkee jotain uutta ja ihmeellistä. Taivas onkin jalkojen alla eikä korkealla tavoittamattomissa <3 Ja vielä se, että en mä tästä saanut parituksellista mitenkään. Mä nään tän varovaisena ystävyyden alkuna, tai ehkä molemminpuolisen riippuvuussuhteen, mutta kuitenkin. Mutta voihan sen ajatella olevan prehettiä jos haluaa :P


« Viimeksi muokattu: 26.12.2012 13:36:48 kirjoittanut Harpy »
Beelsebuttin laari
sometimes my brain doesn't work so brain

hedge14

  • Tähtikavaltaja
  • ***
  • Viestejä: 388
Vs: Supernatural: Keinupuu // Meg & Castiel, S
« Vastaus #3 : 26.12.2012 16:49:40 »
Moro, Neiti Musta ja kiitos kommentista! Itseäkin Megin puhetapa on tupannut vähän ärsyttämään... Tai ainakin Rachel Minerin ääni oli välillä ärsyttävä, ensimmäisestä Megistä en muista oikein mitään.

Muuten Meg on ollut aina kohtuullisen kiinnostava ja kiehtova hahmo ja kyseinen ivallisuuskin sopii demonineidille varsin hyvin. Pelkäsin, että Meg on liian lässy tässä ficissä, jos se ärsyttävyys ja vihaisuus on vedetty minimiin. Mutta minkäs teet, kun kyseessä kuitenkin on fluff. :D Ehkä olisi pitänyt laittaa Meg lausumaan vähän enemmän vastalauseita puuhun kiipeämisestä tai jotain.

Ja totta kai Meg ajoi vain omaa etuaan Castielin kohdalla, mutta kyllähän Cas jotenkin onnistui häneen kiintymään silti. Olkoon sitten vaikka sinitarrojen ja keksien takia.

Hei, Harpy ja kiitos myös sinulle kommentista! Parempi myöhään kuin ei milloinkaan? :P

En kyllä itse Megstiel:stä paljoa perusta, mutta nämä jaksot sattuivat juuri sopivaan saumaan ja innoittivat yllättävästi. Ja onhan näiden kahden välillä ollut säätöä jo viitos kaudesta lähtien... On outoa, kun faneja ei tälle paritukselle tunnu löytyvän, vaikka canonsuudelmakin tapahtui!

Meg on hahmona kyllä sellainen, että en saa hänestä kauheasti selvää... ekana ollaan niiin Azazelin mesissä ja sitten Luciferin.... ja seuraavaksi autetaan Winchestereitä?! Olisi kiva tietää, kenelle Meg on oikeasti lojaali. Ehkä vain itselleen? Silti hän on aina (väliaikaisesti) jonkun puolella... mutta ehkä se on vain sitä oman edun turvaamista. Ja joo, ei tämä kauhean parituksellista ole, jos ei ihan kauheasti ylitulkitse. Mutta hyvä, jos ficin idea silti miellytti ja lukeminen ilahdutti. :)
 
« Viimeksi muokattu: 26.12.2012 17:16:45 kirjoittanut hedge14 »
Sit back, no song is written, It’s nothing you thought of Yourself
It’s just a ghost, came unbidden
To this house