Kirjoittaja Aihe: Audiotune lies (ranskalaista lattea) | K-11, femme, oneshot  (Luettu 2244 kertaa)

flehi

  • chasseur.
  • ***
  • Viestejä: 403
  • chart your own course
    • Fuck the pain away
Author: flehi
Genre: femme ja vähän angstinen fluffydraama
Rating: K-11
Warnings: päihteet; alkoholi, kannabis ja tupakka
Disclamer: kaikki minkä huomaatte kuuluvan jollekkin muulle ei kuulu minulle ja Carmen -biisin omistaa esittäjänsä Lana Del Rey

Osallistuu albumihaaste kolmoseen Lana Del Reyn kappaleella Carmen



Audiotune lies (ranskalaista lattea)


She says, "You don't want to be like me, don't want to see all the things I've seen"


"Ottaisin kahvin", hän sanoi nostamatta katsettaan puhelimensa näytöstä.

Tottumuksesta minä kaadoin vastakeitetyn kahvin posliinikuppiin jättäen ohuen maitovaran, jonka täytin huolellisesti piripintaan. Ojensin kupillisen hymyillen hänelle ja pyysin euroa. Silloin hän nosti ensimmäistä kertaa katseensa minuun.

Pohjattomuuttaan ammottavat tyhjät silmät lävistivät yönmustan sieluni ja kylmät väreet kulkivat koko selkääni myöten. Hän hymyili, mutta hymyssä oli jotain niin surullista etten uskaltanut liikahtaa paikaltani. Kaikki kahvilan hälinä kaikkosi johonkin toiseen maailmaan. Pois siitä maailmasta jossa seisoin edessäni maailman kaunein ja surullisin nuori nainen talven värisine hiuksineen ja ruusunpunaisine huulineen.

"Mistä tiesit?" hän kysyi samalla äänellä jota hän käytti puhuessaan tuohon kalliin näköiseen puhelimeen, eikä äänellä jolla hän oli tilannut kahvinsa viimeisen kolmen viikon ajan kello kahdeksan aamulla.


Baby's all dressed up with nowhere to go
That's the little story of the girl you know


Minä olin luvannut olla herättämättä huomiota.

En kyennyt saamaan sanaa suustani.
Tai mitä olisin edes voinut sanoa? Että olen stalkannut sinua naapuritalon ikkunasta lähes vuoden verran? Tai että olen se sama tyttö jonka päälle marraskuussa heitit parvekkeellesi kerääntyneet lumet? Tai että kuuntelen lauluasi joka sunnuntai-ilta takapihallasi avonaisesta ikkunasta ja että pelkkä äänesi on kauniinpi kuin yksikään koskaan kuulemani laulu? Tai että olen myynyt sinulle kahvia jo kaksikymmentä päivää etkä ole kertaakaan katsonut minuun?

Tai että tahtoisin suudella sinua.

Hiljaisuuteni ei sanonut hänelle juuta eikä jaata joten hän tyytyi hymyilemään ja ojentamaan minulle kahden euron kolikon. Sitten hän kääntyi ja jätti kahvilan, mutta saatoin silti kuulla korvissani korkojen kopisevan kadun mukulakiviä vasten.
Nostin rahan pöydältä ja hätäännyin.

"Hei sinä unoh - ! - dit vaihtorahasi.."


Mon amour, je sais que tu m'aimes aussi. Tu as besoin de moi, tu as besoin de moi dans ta vie. Tu ne peux plus vivre sans moi et je mourrais sans toi.
 Je tuerais pour toi.


Carmen oli ensimmäinen koodinimi, koska hän ajoitti kahvilaan saapumisensa aina kellon lyömään jolloin Lanan uusin sinkku soi radiossa. Se ärsytti minua suunnattomasti, koska pidin artistin melankolisesta äänestä enkä halunnut yhdistää kappaletta mielessäni häneen, mutta niin siinä vaan kävi.

Toinen koodinimi tuli Muumipeikosta ja pyrstötähdestä, koska hänen asuntonsa - ei sillä että olisin asiasta erityisen kiinnostunut tai jonkunlainen sekopäinen stalkkeri - postiluukussa luki niin.

Nimi comet pyrstötähdelle tulee latinankielisestä sanasta cometes, joka on suora käännös kreikan yhdyssanasta komētēs, joka puolestaan tarkoittaa pitkähiuksista. Ja hänellä oli kauniit pitkät hiukset, niin kylmän väriset ettei edes tammikuun pakkanen saanut niitä huurtumaan.


The boys, the girls
they all like Carmen
She gives them butterflies
bats her cartoon eyes


En ollut kiinnostunut carmenin ruusunpunaisista huulista enkä sanoista joita niiltä irtosi. En kunnes tammikuun pakkanen oli tehnyt hänestä täysin eri ihmisen. Niin kauniin ja häikäisevän etten luokkaan astuessani voinut lakata tuijottamasta tarkkaan rajattujen silmien takana häilyvää paratiisia.
Kävellessäni takariviin hän ohitti katseeni ja hänen pupilliensa pohjaton synkkyys porautui tärykalvoilleni ikuisiksi ajoiksi.

Hän oli yhtäkkiä muuttunut naapurin tytöstä, jota kiinnosti enemmän mustikkaliköörin väri kuin maku kauneimmaksi koskaan tapaamakseni naiseksi.
Tiesin jo ennenkuin sain maistaa carmenin myrkyllistä vetovoimaa etten merkinnyt tässä pelissä enää mitään. Olin luullut kokoajan olevani shakkilaudan kuningatar, mutta tammikuun pakkanen oli tehnyt hänestä kuningattaren ja minusta sotilaan.

Hän oli aivan liian kallis kenenkään hallittavaksi. Carmen oli miesten ajatuksissa ja naisten huulilla. He puhuivat, mutta hän ei kuullut, koska hänellä oli kaikki valta tässä maailmassa eikä kukaan voinut viedä hänen vapauttaan. Hän nautti kaikkien huomiosta, hän söi kuin ranskatar ja joi viininsä jättämättä huulipunaa lasin pintaan. Ja käytti niin kalliita kenkiä ettei kukaan uskaltanut lähestyä häntä.


Lyin' to herself 'cause her liquor's top shelf
It's alarming honestly how charming she can be
Fooling everyone, telling them she's having fun


Carmen maistui etäisesti lumipallotupakalta, vahvasti roseviiniltä ja makealta likööriltä, kardemummalta, apilankukalta kesäsateen jälkeen sekä joltain etäisesti kahviin vivahtavalta.

Sinä iltana en jaksanut laittaa edes kenkiä jalkaan eikä minua kiinnostanut tammikuun pakkanen eikä liukas jää. En tiennyt kumpi huumasi enemmän; kannabis vai hänen kätensä ympärilläni enkä tiennyt kumpaa halusin enemmän.
Lopulta sain molemmat.

Aamuauringon tunkeutuessa pölyisten kaihtimien läpi kaikki yöllinen oli kuitenkin poissa. Pimeyden mukana olivat kadonneet carmenin pehmeät huulet, ilmaan kuivuneet raskaat henkäykset ja polttamamme pilven pistävä tuoksu. Sankka ilma seisoi paikallaan ja ainoana asiana asunnossa liikuin minä siirtyessäni sängystä parvekkeelle tupakoimaan.

Ohittaessani peilin jäin katsomaan verenpunaisia naarmuja selässäni ja tunsin hänen lakattujen kynsiesä painautuvan ihoni läpi.


She says, "You don't want to be like me, lookin' for fun, gettin' high for free"
She says, "You don't want to get this way, street walk at night and a star by day"


Vaatekaapin ylähyllyllä on carmenin liian pieni hupullinen neule. Se tuoksuu hänelle, hän tuoksuu ranskalaiselle parfyymille, makealle merivedelle, suihkulle, poskipunalle ja kasvisgratiinille. Yritin kerran palauttaa neuletta, mutten kyennyt ottamaan sitä yltäni. Nyt se tulee uniini joista herään ajatellen carmenia, carmenia, carmenia.
Aina vain carmenia.

En muista viimeisen puolen vuoden ajalta päivää jolloin en olisi käyttänyt lähes jokaista vapaata minuuttiani ajatellen carmenia. Hänen käsiään, nenänpäätään, silmäripsiään, solisluiden kuoppaa, lantion kaarta, alahuulta..

Enkä uskonut että hän tulisi koskaan takaisin. Me olimme niin nuoria ja niin täynnä tunnetta, joka teki meistä sokeita kaikelle ympärillämme tapahtuvalle. Samalla kun ymmärsin ettei häntä voinut kahlita, ymmärsin etten voisi koskaan rakastaa milloinkaan tavalla jolla rakastin häntä. Tavalla jolla nuorena rakastaa.


Carmen, carmen
Staying up till morning
Only 17, but she walks the streets so mean


Kun näin hänet kahvilan ovella tunsin suurta halua kuristaa hänet siihen paikkaan. Olin unohtanut hänen nimensä, kasvonsa ja ne kohtalokkaat silmät, jotka nyt eivät nousseet puhelimen näytöstä.
Ja hän oli unohtanut tavan jolla hän työnsi alahuultaan mutruun saaden sydämeni pysähtymään ja keuhkoni lakkaamaan hengittämästä. Olin liian usein lähellä kuolla hänen takiaan.

Tuo nainen oli vaarallinen.

Mutta nyt hänen huulipunansa väri oli tummempi, hänen silmien alusensa samaa sävyä ja hänen poskipäänsä erottuivat selvemmin valkeasta ihosta.
Kaksinaismoralismi hänen yllään mustan turkiksen muodossa peitti hänen laihan kehonsa alleen. Kaikki se mitä vastaan hän oli nuorena taistellut oli kiteytetty tuohon syntiin ja minun teki mieli repiä se hänen yltään, polttaa se ja huutaa vasten hänen kasvojaan etten koskaan antanut hänelle anteeksi.

Mutta sillä hetkellä kun tarjoilin hänen kahvinsa - jota hän joi edelleen samalla tavalla kuin lukiossa ollessamme - annoin hänelle anteeksi, koska hänen katseestaan paistoi vieras moraali ja unohdus. Ymmärsin ettei hän tunnistanut minua. Tuska ja kipu hänen silmistään olivat vaihtuneet johonkin muuhun, laajentuneet pupillit olivat kadonneet ja elämä oli jättänyt häneen jälkiä joista en halunnut edes tietää.
Hänen tajunnanräjäyttävä energiansa oli poissa.


She's still shinin', like lightning
White lightning.


Oli kulunut kaksi viikkoa siitä kun hän lakkasi ostamasta kahvia. Kaksi viikkoa päivästä kun tunsin jotain mitä en ollut kyennyt tuntemaan vuosiin. Kaksi viikkoa siitä kun ostin kaupasta mustikkalikööriä ja join koko pullon yksin. Kaksi viikkoa siitä kun lenkitin koirani viimeisen kerran hänen ikkunansa ohi.

Tammikuun ensimmäisenä päivänä muuttoautoa lastasivat haalareihin pukeutuneet miehet hänen rappunsa edessä. Vilkaisin autoa käynnistäessäni hänen ikkunansa tyhjyyttään ammottavalle laudalle jossa hän oli pitänyt vaaleanpunaisia kukkiaan. Koko talven pakkanen tuntui tunkeutuvan kerralla autooni ja jäädyttävän minut siihen paikkaan.

Kaksi viikkoa siitä kun olin avannut television vahingossa töistä tultuani ja nähnyt hänen nauravat kasvonsa uutisissa. Kaksi viikkoa siitä kun iltalehden sivuilla hehkutettiin nuoren taideopiskelijan ja kuuluisan, rikkaan ranskalais-suomalaisen arkkitehdin avioliittoa. Kaksi viikkoa siitä kun hänen punattujen huultensa alla kiiltelevä smiley oli vaihtunut kultaiseen hammaskoruun avasin postissa tulleen kalliille parfyymille tuoksuvan kirjeen.

"Rohkeuteni ei riittänyt kutsukorttiin.. ja vaikka olisi riittänytkin sinun rohkeutesi ei olisi riittänyt ilmaantumaan paikalle ilman Eimiä ja Lucas on allerginen koirille."

Kiitos. Ei riittänyt etten koskaan unohtaisi miehen kasvoja, mutta nyt minua muistuttamassa hänestä täytyi myös olla tuo nimi, jota naapurini huhuili koiralleen joka aamu kun lenkkeilimme yhtäaikaa.

"En ole pahoillani vaikka minun ehkä kuuluisi, mutta haluan sinun tietävän etten koskaan unohtanut, enkä koskaan lakannut rakastamasta. Sellainen rakkaus ei kuitenkaan ole aitoa. Se on lumelääkkeen placebovaikutus, joka auttaa yli vaikeiden aikojen.

Toivottavasti Eimin turkki on yhtä lämmin kuin sen tammikuun pakkasessa.

Je vous aimerai toujours
 - C"

Kahmaisin Eimin syliini ja purskahdin itkuun haudaten kasvoni sen pakkasen viilentämään turkkiin.
Pahinta oli että hän tunsi minut paremmin kuin kukaan oli koskaan tuntenut.


Put your red dress on, put your lipstick on
Sing your song, song, now the camera's on..

And you're alive again

« Viimeksi muokattu: 10.05.2015 07:53:37 kirjoittanut Pyry »
tuliterä vapaus
ja lasku takana, noidannuolen osuma
ojenna minua
alias Lide


Okakettu

  • revonhäntä
  • ***
  • Viestejä: 1 152
....apua. Miten pystyn itse kirjoittamaan Carmenista näin kertakaikkisen hienon lukukokemuksen jälkeen? Tämä oli vaan yksiselitteisen upea ja ää, olen sanaton. Originaalifemmeä parhaimmillaan! En tosin todennäköisesti saa aikaan kovinkaan kattavaa kommenttia, joten anteeksi etukäteen...

Eli. Tässä tekstissä oli monen monta asiaa, mistä tykkäsin. Ensinnäkin kirjoitustyylisi - periaatteessa melko korutonta mutta silti kaunista kieltä, hirmu vakuuttavan kuuloista jotenkin. Kuvailusi tavoitti minusta todella hyvin tuon kyseisen kappaleen tunnelman, sen äärettömän melankolian ja kohtalonomaisuuden ja tietynlaisen, yksinäisyyden, en tiedä. Kaikki se ruumillistuu tekstisi carmenissa, jonka hahmon olet kuvannut ihan järkyttävän hienosti. 

Lainaus
Pois siitä maailmasta jossa seisoin edessäni maailman kaunein ja surullisin nuori nainen talven värisine hiuksineen ja ruusunpunaisine huulineen.
Lainaus
Hän oli aivan liian kallis kenenkään hallittavaksi. Carmen oli miesten ajatuksissa ja naisten huulilla. He puhuivat, mutta hän ei kuullut, koska hänellä oli kaikki valta tässä maailmassa eikä kukaan voinut viedä hänen vapauttaan. Hän nautti kaikkien huomiosta, hän söi kuin ranskatar ja joi viininsä jättämättä huulipunaa lasin pintaan. Ja käytti niin kalliita kenkiä ettei kukaan uskaltanut lähestyä häntä.

Nuo kohdat esimerkiksi olivat upeita. Toisaalta, tämä oli hirveän vahva kokonaisuus, josta voisi halutessaan lainata vaikka koko tekstin: hienoja yksityiskohtia riittää lukijan ihailtavaksi sen verran paljon. Erityisesti tykkäilin muuten kaikista talvihuomioista: talven väriset hiukset, tammikuun pakkanen, yms.

 Itse tarinakaan ei missään nimessä jäänyt kuvailun varjoon, vaan kerroit tässä todella kiinnostavan ihmissuhdekuvauksen. Melko klassisia elementtejähän tässä oli, mutta ei teksti missään vaiheessa tuntunut kliseiseltä. Kaiken kaikkiaan, itseäni toistaen, tämä oli upea. Tuli hirveä hinkua kuunnella Carmenia koko loppuyö nonstoppina (itse asiassa se kuuluu taustalla nytkin). Kiitos hirmuisesti hienosta lukukokemuksesta! ♥
sentimentaalista löpinää.

ava & banneri ©️ Ingrid
avan taide ©️ Coco

Snouk

  • ***
  • Viestejä: 1 998
Hämmentävää. Oon tosi huono kommentoimaan tätä, koska en ymmärtänyt tätä varmaankaan niin kuin olisi tarkoitus, eli kokonaan. Ota se kohteliaisuutena, että kuitenkin kommentoin, koska tuskin kukaan yleensä vaivautuu kommentoimaan tekstiä ellei pidä siitä. Ei myös taida olla kauhean yleistä pitää tekstistä, jota ei ymmärrä.

En tiedä olenko jotenkin palikka, syy saattaa olla ranskankielessä, josta minul ei oo mitään käsitystä tai jossain muussa. Välillä olin hukassa, kuka oli kertojana (keskikohdilla se tuntui vaihtuneen?) eikä carmenin kirjoittaminen pienellä saanut päässäni mitään selitystä. En kuitenakan pyydä sinuu valaisemaan noita mitenkään, en oikeestaan kaipaa vastauksia.

Tää oli kaunis tämmösenä abstraktina. Täs oli jotain semmosta elämää suurempaa, että koen, ettei mun oo ehkä tarkotuskaan ymmärtää tätä. Kaikista nerokkaimmat jutut on semmosia, jotka ratkee lopussa ja jotka ei ratkee ollenkaan. Tää oli jälkimmäinen enkä minä ehkä haluu ollenkaan ymmärtää tästä mitään suurta pointtia. Tää riittää minulle ihan tälläsenään.

Suoraan sanottuna lumouduin tosta kuvailusta. Kirjotustyyli on hirveen samantapasta kuin yhessä lenpikirjoistani (kreikkalainen Sano Morfiinille et mä etin sen vielä). Se uppouttaa tohon maailmaan niin, että ite tapahtumat muuttuu aika merkityksettömiks. Yleensä en tykkää useiden kielien sekoittamisesta fikkiin tai tuollaisista "random väliteksteistä" (jotka on kuitenkin täysin ymmärrettäviä albumihaasteeseen osallistuvassa fikissä), mutta tähän ne sopi, tai ainakaan tässä ne ei häirinnyt. Luin kaikki ranskankieliset sepustukset kokonaan läpi, vaikken tajunnut niistä tavuakaan.

Oikeastaan en osaa heittää tästä muuta positiivista kuin kerrontatyyli ja kuvailu, koska kaikki muu jäi vähän hämäränpeittoon. Tää on hyvä samalla tavalla kuin Baby Jane, tässä on hirveesti omaan elämään ja ajatusmaailmaan liittyviä yksityiskohtia, jotka saa tykästyttämään, vaikka muuten tarina olisi, no, hämmentävä. Tuollaisia asioita oli esimerkiks toi kahvi ja huulipuna. En osaa selittää niitä tarkemmin, höh.

Ei minulla kyllä mitään motkotettavaakaan oo. Kuten jo sanoin, ei haittaa, vaikken kaikkea tajunnut, toivottavasti ei sinuukaan. Ainiin:
Lainaus
Vilkaisin autoa käynnistäessäni hänen ikkunansa tyhjyyttään amottavalle laudalle jossa hän oli pitänyt vaaleanpunaisia kukkiaan.
Kaksi ämmää minun tietämyksen (ja Wikipedian :D) mukaan lihavoituun sanaan.
"Whenever I'm sad, I just stop being sad and be awesome instead!"
-Barney Stinson

Haruka

  • Taskukokoinen
  • ***
  • Viestejä: 1 110
  • Ava by mustapisara
    • Mietteitä musiikista
Oon lukenut tän muutaman kerran, mut vasta nyt uskallan kommentoida....

Kävi hieman sääliksi tosiaan tuota kertojatyttöä tuossa lopussa. Saavuttamaton rakkaus ei oo koskaan mikään helppo aihe kirjoittaa. Ja Carmen hahmona oli jotain kaunista, mutta myös kylmää... Tykkäsin todella tosta sun kuvailustas ja mun pitää sanoa, että tuo Lanan biisi soi mullakin pariin otteeseen taustalla, kun luin tätä.

Kiitos tästä kauniista, mutta haikeasta tekstistä.

-Haruka

RoastedGarlic

  • pullatyttö
  • ***
  • Viestejä: 1 313
  • ilonpilaaja
    • Milkshakespeare
Avasin tämän, koska mietin 'mikä helvetti on audiotune'. Enkä tiedä vieläkään. Onko se joku ohjelma jolla tehdään autotune-tyyppistä matskua? Googletus viittaisi siihen suuntaan.

No, joka tapauksessa siis on oltava sitä mieltä, että otsikointi voisi olla osuvampi. Ensinnäkin kannatan suomenkieliseen tekstiin suomenkielistä otsikointia, ja toisenakin en tajunnut tätä. Voihan olla että vika on minussa ja tämän voi laittaa tulkinnanvaraisuuden piikkiin, mutta tämä on ainoa kritiikin kohde johon osaan tarttua, joten tartun tähän.

Kirjoitat nätisti, käytät sanoja hallitun oloisesti etkä jää kyselemään, pitäisikö vielä jatkaa vaan tunnet oman tarinasi niin että tiedät milloin se päättyy. Tästä propsit.

Loppua kohden etäinen tyyli ehkä muuttui vähän arkisemmaksi, kun mukaan tuli nimiä ja koiraa ja konkreettisia asioita niin kuin avioliitto. En tiedä onko tämä hyvä vai huono asia. Kliseisestihän femmessä vaan huokaillaan etäisesti vähän aikaa ja se on siinä. Sulla oli juoni. Onhan se hyvä olla juoni, juu. Muhun kuitenkin upposi parhaiten tuo alku- tai keskiosa. Yhdellä lukukerralla en tosin osaa kauhean tarkkaa arviota antaa, ja voi olla, että mielipiteeni muuttuisi, jos lukisin uudestaan.

Joka tapauksessa: kiva teksti. Kiitos tästä!
"Pardon me for breathing , which I never do anyway so I don't know why I bother to say it, oh God I'm so depressed. Here's another one of those self-satisfied doors. Life! Don't talk to me about life." -Marvin

flehi

  • chasseur.
  • ***
  • Viestejä: 403
  • chart your own course
    • Fuck the pain away
Okakettu uskon kyllä että kirjoitat varmasti muakin paremmin Carmenista! :> yhyhyy kiitos paljon, mä en tiiä mitä sanoo... en osaa vastaanottaa näin kivoja kommentteja ((: kiitoskiitos!

Snouk kommenttis on varmaan yhtä hämmentävä kun se fakta että ehkä pidit tekstistä vaikket ymmärtäny sitä, mut ei se mua haittaa ollenkaan koska kommentoit ja se on mahtavaa! Ehkä tää oli vähän abstrakti kauempaa katottuna, en mitenkään edes varmaan osaisi valaista asiaa sen enempää että kertojahan tässä ei kuitenkaan vaihdu. Kävin muuten ihan tän kommentin takia lainaamassa kirjastosta ton mainitsemasi kirjan :'D Kiitos sulle (ja wikipedialle), tämmöset kommentit on jees!

Haruka täänks mään, en pure kommentoijia ainakaan yleensä so no fear (:

RoastedGarlic mä itseasiassa mietin samaa kun kuuntelin Carmenia ekoja kertoja ja songmeaningsin mukaan tää olis jotenkin useesti toistuva - vähänniinku nonstoppina soiva biisi itunesissa - toiminta... in case jos pohdit edelleen asiaa : D
Asdfghjkl en tiedä mitä sanoa, mutta kiitos hirmusesti kommentista!
tuliterä vapaus
ja lasku takana, noidannuolen osuma
ojenna minua
alias Lide