Fanifiilistelyn yleistopic

[fasciner]

Mun pitää taas tulla tänne avaamaan sydäntäni. Olin 13.6 Ruotsissa kattomassa lempibändiäni One Directionia ja yyyyyyh. VIP-permanolla, koko keikka noin 3. rivissä ♥ Vieläkään ei tää pääkoppa ota uskoakseen, että mä ihan oikeasti olin siellä ja niin lähellä. Videoita katellessa ajattelen vaan, että voi vitsi siis olenko mä nää kuvannut? (Niitä löytyy muuten löytyy täältä, jos jotain kiinnostaa https://www.youtube.com/watch?v=jj1_xH0U15s&feature=youtu.be)

Miksi tää tv-sarjojen hiatus on aina niin kivuliasta? Mä oon niin addiktoitunut Olipa kerran- sarjaan ja nyt joudun odottelemaan jonnekkin syksyyn sen jatkumista, vaikka tuntuu että joka viikko odottaa jo seuraavaa jaksoa. Noh kai se on kestettävä ja täytettävä tumblr täyteen kuvia selvitäkseen tästä tauosta.

Mä oon jo pitkään silleen "vaan tykännyt" (kuunnellut musiikkia, mutten muuten hirveästi kiinnostunut) 5 Seconds Of Summerista ja nyt oon vaan yhtäkkisesti alottanut fanittamisen. Niiden levy on aivan upean ihana ja Amnesia on niin kaunis biisi ♥. Muutenkin oli mageeta nähä nekin livenä :3

[Larjus]

Minä oon ihan toivoton fanityttö ja saan semmosia ihihihihihi-kohtauksia päivittäin. Tänään taas. Koskaa uaaa hitsi vieköön, Yumehito on maailman suloisin ja sympaattisin ihminen ikinä! Miten joku voi olla 28-vuotiaana näin suloinen? Ei oo kyllä vanhentunut ulkonäöllisesti juuri yhtään tässä seitsemän vuoden aikana, mokomakin söpöliini ( *´ω｀*) Ja toi Yumen nenäluomi on edelleen ihan supersöpö! Iih~
Ja nyt oon taas ihan yumehumalassa täällä Yumehito on aiheuttanut mulle vuosien aikana niin paljon fanityttökicksailuja, että oon nimennyt tietyn tunnetilan yumehumalaksi. Se on kyllä ihana fiilis, tulee kylmiä väreitä ja hymyilyttää niin että kasvojen lihaksia särkee, mutta silti on vaan niin onnellinen ku olla ja voi. Eikä siihen paljoa vaadita! Joku söpö kuva, video, twitter-spämmi tai vaikka hyvä fici, jossa Yumehito tekee jotain söpöä!


Yumehumalasekoilun lisäksi oon nyt polvet vetelinä Mix Speaker's,Inc.n musiikin takia. Yumehumalan tavoin seki pistää virnistämään ja ihon kananlihalle. Miksuhumalaa! 儚い花 on vaan niin kaunis, että ihan itkettää (jo senkin takia, kun se on viimeinen biisi, jonka YUKI sanoitti Miksuille ;___; ja YUKI laulaa sitä MIKIN kanssa niin nätisti). Ja うらめし屋敷　地下弐階 on oudolla tavalla niin ihana. Jotenkin vinonkuuloinen :DD Ja siinäkin YUKI laulaa upeesti. Ei silleen samalla tavalla nätisti ku 儚い花ssa vaan vähän silleen vinosti ja jopa  jotenki seksikkäästi. Aistikkaasti! Etenkin rakastan kohtaa "さぁさ、姫君お手を拝借", koska siinä se on... äääääh, en osaa selittää! Mut YUKI vetää sen niin hienosti etten kestä >.< Jos MIKIn äänen seksikkyys on käheydessä, niin YUKIlla se on just tässä!
Aaaaaa onneks nää biisit ei ikinä katoa <3 Edes silloin joskus ku Mix Speaker's,Inc. lopettaa.

[Nolffe]

2) MITÄ TÄÄ SELITYS NYT VUODESTA 2016 ON? Siis mä meinasin heittää kaikki mun omistamat tavarat seinään ja huutaa ja itkeä, koska eii. Kaksi vuotta, jos toi nyt oikeasti pitää paikkaansa. Kaksi vuotta ja kolme jaksoa, ja sitten taas ehkä kaksi vuotta? Tää sarja koituu mun kuolemaksi, oon varma siitä. Jossain vaiheessahan puhuttiin jo, että saatas neloskausi jouluksi.

Snoop., kuollaan yhessä. Mä niin tiedän sen totaalisen raivokohtaussekoamisen tunteen kun saa kuulla, että mitä ihmettä, kakstuhatta hemmetin kuustoista? Gaash, mä en tuu kestämään näitä odotuksia. Hiatukset on pahinta kuraa joka ikisen sarjan kohalla, mut Sherlockin kohalla potenssiin tonni. Mur.

Ja Larjus, ihihihihiihi-kohtaukset kyllä piristää päivää aina huomattavasti. Paitsi tilanne muuttuu kiusalliseks siinä vaiheessa, kun oot ruokatauolla kesätöissä ja selaat Twitteriä/Tumblria/mitä tahansa saaden hirmusen virnistelykohtauksen. Siinä sitten yrität scrollata eteenpäin ihan pokkana, mutta aina, joka hemmetin kerta, mä ainakin palaan vaan tuijottamaan sitä postausta silleen ohgodcan'thandlegivemehimherthisalready. Elämä on kyl rankkaa ja vaikeeta fanityttönä, eh? Feel me?

Toivotonta fanityttöilyä on myös viimesien viikkojen aikana aiheuttanut mm-kisat... Kaikki suosikit samassa paikassa ja ää, tuska Brasiliasta tänne oli käsinkosketeltavaa, kun Espanja tippu kisoista. Kuka sitä pysty kattomaan tuntematta pientä sykähystä sydämessä? Ois vaan tehny mieli ilmiintyä sinne ja halata joka ikistä mun lempparia ja ää. Ää. Onneks siellä on vielä jäljellä Saksa, Brasilia ja Hollanti.

NCIS Rikostutkijoiden 11. kausi alkoi vihdoin täälläkin päin maailmaa. En ees käsitä, miten onnistuin skippaamaan koko jutun enkä nähny kahta ekaa jaksoa telkkarista. Onneks ne näki Ruudusta jälkikäteen, muuten oisin varmaan saanu jonkun suuremman luokan kohtauksen.

[Larjus]

^ Voi kuule, minä saa lähes aina ihihihihi-kohtauksia töissä. Mut se ainakin takaa hymyn, mikä on vaan hyvä asiakaspalvelussa Voin kyllä vaan kuvitella, mitä ne asiakkaat miettii työntekijästä, joka virnistelee itsekseen. Pitävät varmaan vähän sekopäisenä! Mutta ei se mua haittaa, koska Yumehito ja kaikki muut fanityttöilyn kohteet tekee mut iloiseksi ja onnelliseksi! Vaikka välillä kyllä käy juttuja, joiden takia tekee mieli heittää oma pää seinään ja itkeä kuin viimeistä päivää... Mutta pääosin kaikki on niin ihanaa!

[Eririn]

Katoin taas vaihteeksi AUJ:n ja... *heilauttaa pöydän kumoon* FILI!!! <3 mä en kestä, miksi se on niin ihana? *juoksee ympyrää* äää mä vaan haluisin halia sitä ja silittää sen tukkaa (ja tehdä vähän tuhmempiakin juttuja eikun) Ja sitten herääkin kysymys, että miksi rakastun aina vain fiktiivisiin hahmoihin. Teleporttaan itseni Keski-Maahan ja menen Filin kanssa naimisiin. Hah, onnistuisikin xD

No niin, Eririn on nyt päästänyt pahimmat fanityttöilyhöyryt ulos.

[Larjus]

drool <33

Jotenki Aoista tuli hirveen seksikäs sen jälkeen ku se siirty soololle. Vai johtuukse vaan siitä ku se täytti 30? (okei, se täytti kyl 30 jo bändiaikoina) On se kyl edelleen ihan pirun söpö mutta samalla niin kuuma <3 Yyyyh. Paria kommenttia lainaten "I just want to do things with him" ja "Because of him, I get weak in the knees". ^^'

[Eririn]

Voisin nyt tässä vielä fiilistellä sitä miten saksalainen kaverini lähetti mulle synttärilahjaksi Filin kuvan Dean O'Gormanin nimmarilla <3 paras synttärilahja ikinä! Kaverini kävi siis tämän vuoden HobbitConissa ja näki ihan hirveästi vaivaa, että sai sen nimmarin mulle synttärilahjaksi. Olen vieläkin pöllämystynyt koko asiasta. Ja olen ihan kikseissä siitä, että Deano tosiaan omisti sen kuvan mulle <3 äää en kestä <3

[Larjus]

Fangirlism level is over 9000. Siis uaaaah, oikeesti. Mä satuin vain näkemään pari ihanaa kuvaa Yumehitosta, ja olen melkein itkun partaalla, koska se vain on niin pahuksen ihana. En ole koskaan fanittanut ketään yhtä kauan (ja ylipäätäänkin muista fanituksen kohteista vissiin ainoastaan vain Digimon ja South Park on ollut kauemmin, jos muistan oikein. MLP ei fanituksen kohde, se on keräilyä)

Voi että jos pääsis tapaamaan Yumehitoa joskus .______. Antaisin siitä hyvästä melkein mitä vain.

[Swizzy]

TAPASIN TÄNÄÄN ANDREW SCOTTIN! ♥

Oi että, en kykene nyt juuri mihinkään rakentavaan aivotoimintaan vieläkään. Oon niin onnellinen ja elämä hymyilee ja kaikki on täydellistä.

Tilaisuus tähän oli siis Rakkautta & Anarkiaa -leffafestareilla, tänään Helsingissä. Andrew oli vieraana Jimmy's Hall -leffan näytöksessä. Sitä ennen keräänty jono leffateatterin eteen (ite olin siellä noin puoltoist tuntii ennen leffan alkuu ja yllätyin jonosta). About ehkä puol yheksältä (leffa alko yheksältä) Andrew ilmaantu ja oh my god. Koko juttu oli jotenki tosi surreal. Sain nimmarin ja yhteiskuvan! Ja Andrew koski mun kättä. ♥ Ja puoliks halas mua siinä kuvassa. ♥ En kestä.

Se meni ohi tosi nopeesti ja oli sellanen outo tunnetila, ei oikee osannu ajatella ja hyperventiloin vaa koko ajan ja itkin vähän ja tärisin ja sanoin oh my god laittoman monta kertaa, totesin myös Andrewille rakastavani häntä, olin niin ilonen ja näytin luultavasti siltä ku mulla ois ollu sydämet silmissä. Ja hymyilin vielä vartinkin päästä.

Sen jälkeen katottiin se leffa ja oli lyhyehkö Q & A -tilaisuus Andrewin kanssa, kuultiin muun muassa livenä replat "Did you miss me" ja "Is that a British Army Browning L9A1 in your pocket or are you just pleased to see me" Sherlockista. Aahh! Andrew oli koko ajan tosi kultanen ja ihana ja jäi niin hyvät fiilikset.

Nyt istun bussissa kotiin ja odotan kauhulla post-Andrew-depressiota. :D

Oon melko varma, etten ollut ainut finiläinen siellä? Muilla fiiliksiä?

[Mustekehrääjä]

MÄKIN TAPASIN LAUANTAINA ANDREWIN! ♥ (ja oli siellä ainakin kolme muutakin finiläistä mutta ei siitä sen enempää)

Sä tiivistitkin mukavasti vähän kaiken hahah. Andrew oli tosi sulonen ja aaah, oikeesti. (ja se oli yllättävän lyhyt, minkä mä aina pistän merkille ku oon ite niin kirppu hahah) Ja ne kiljumiset oli pelottavia, mä aina säikähdin ku joku kilju vaikkei se ees kuulunu niin kovaa kun oltiin siellä taempana mut kiljuvat ihmiset on pelottavia. Eeeeenivei, oli tosi ihanaa tavata Andrew ja saada nimmari ja kuva ja kaikkee kivaa ja sit vielä se Q&A -tilaisuus oli aivan loistava, ja suomalaiset fanitytöt osas käyttäytyäkin, mistä olin iloinen.

Peruselämään palaaminen tuntuu kovin masentavalta ja samalla tuntuu, että olikoseeestotta ja sit on pakko tarkistaa että kyllä, mulla edelleen on sen nimmari.

[Talviomena]

Ei suatanan säntänä, Thiefistä tehdään elokuva! O____O Toisaalta tuijotan seinää hurmioituneena ja onnellisena siitä, että legendaarinen pelisarja muistetaan, mutta toisaalta tahtoisin vain repiä tapetit seinistä raivoissani, koska a) mikään vanhaan tarinaan sijoittuva uusi elokuva yksinkertaisesti ei voi olla hyvä, sen verran minäkin nykyistä elokuvakulttuuria tunnen, b) aivan varmasti se tullaan tekemään tänä vuonna ilmestyneen täysin sarjaan liittymättömän paskan tyyliin, koska superninjat nyt vain tuntuvat uppoavan nykyään katsojiin, c) Garrettia laitetaan taatusti näyttelemään pelkästään naaman takia joku pinnalla oleva Hollywood-näyttelijä, joka ei näytä lainkaan hahmolta, jota esittää ja d) hiiviskelypeleistä ei voida tehdä leffoja, joissa on erikoistehosteräjäytyksiä ja muuta sellaista, ja koska muu ei nykyään kelpaa, unohdetaan Thiefin olevan hiiviskelypelien äiti ja siitä tehdään toimintapläjäys.

Tahtoisin vain elää siinä uskossa, että tuleva ohjaaja olisi edes pelannut sarjan alkuperäiset pelit, olisi fani ja haistattaisi pitkät uudelle versiolle. >___< Voisin itkeä silkasta ketutuksesta, vaikken vielä edes tiedä tulevia nimiä, mutta niin monesti (huom, aina) odotukset jonkin tällaisen suhteen ovat osoittautuneet turhiksi. Enkä laittanut tätä avautumistopiciin, koska faniasia!

En tiedä, saanko linkittää tähän topiciin deviantartista jonkun muun kuin itseni tekemän työn, mutta tämä kuva tiivistää koko sarjan. Kuvan on tehnyt Ogilac ja taso lienee sallittu, jos nämä nyt pitää merkitä.

[Meepah]

Twin Peaks.
2016.
25 vuotta myöhemmin me ehkä saadaan vastauksia.
Siitä tulee kamalaa.
Oon niin hypeissäni ja kauhuissani, että en tiedä, mitä tästä vielä seuraa, mutta luultavasti ei mitään hyvää, vaikka pieni iloinen ihana meksikolainen chihuahua onkin taas kuvioissa. Entäs jos sen mies ei enää ole kuvioissa? Mitä teen, jos ne hajottavat karusti mun OTP:n? Entäs jos kaikki on kamalaa?

Mutta se voi myös olla niin kaunista. Enkä mä kykene selkeään artikulointiin tai ajatuksiin. Kykenen hypeen ja varmaan tätä menoa itkupotkuraivareihin, kun pelkään pettyväni.

[mangos]

Katoin pitkästä aikaa Star Wars Episodi -leffat ja pompin penkissäni ihan yhtä innoissani, kun sillon vuosia sitten kun ne tuli leffaan, ja kuumottelin Obi-Wania. Surullisena mietin sitä kun isä jossakin muutossa heitti mun Jedioppilas-kirjat pois, koska nyt reilusti yli kaksikymppisenä olisin halunnut taas lukea ne ja fiilistellä nuorta Obia

Tästä heräsi oikeesti mun oma (tähän asti) yksityinen pohdinta siitä, että miten ihmiset oikeasti voi kasvaa ulos sellaista asioista, jotka on ollut tosi tärkeitä? Mä oon ollut aina aika nörtti (haha) ja rakastanut Pottereita, Star Warseja, LOTRia ja Hopeanuolta  (ja Pokèmonia, mutta ei puhuta siitä) ja edelleen oon ihan fiiliksissä noista kaikista, vaikka fanitusta on takana jo toistakymmentä vuotta ja ikää on tullut paljon lisää. Kaikki muut tuntuu kasvaneen pois fanituksesta ja mä en tajua, että miten! Onko kaikki muut vaan piilofaneja ja mä ainoa julkifani, vai oonko mä kenties jotenkin pudonnut kehityksen kelkasta kun edelleen rakastan noista jokaista ihan tajuttomasti?

[LillaMyy]

Tästä heräsi oikeesti mun oma (tähän asti) yksityinen pohdinta siitä, että miten ihmiset oikeasti voi kasvaa ulos sellaista asioista, jotka on ollut tosi tärkeitä?

Onko kaikki muut vaan piilofaneja ja mä ainoa julkifani, vai oonko mä kenties jotenkin pudonnut kehityksen kelkasta kun edelleen rakastan noista jokaista ihan tajuttomasti?

Tämä nyt ei ole mikään virallinen kanta, eikä mulla ole edes kokemusta asiasta, mutta ajattelinpas kuitenkin sanoa oman kantani tähän asiaan. Mä itse ajattelen sen niin, että ihmiset ovat kasvaessaan muuttuneet jotenkin (esim. parisuhde tai lapsien saanti voi muuttaa ihmistä) niin paljon, että aluksi ehkä ei ole aikaa sille vanhalle fanituksen kohteelle ja sitten, kun sitä aikaa olisi, niin huomaakin jotenkin 'kasvaneensa siitä yli'. Tarkoitan siis sitä, että sitten yhtäkkiä se ei innostakaan enää niin paljoa kuin aiemmin, koska kasvaessa kiinnostuksen kohteet ovat muuttuneet toisenlaisiksi. Esim. aluksi on hirveä Harry Potter-fani, mutta sitten kolmenkymmenen vuoden päästä tykkääkin jostain vähän 'aikuisemmasta' kuten dekkareista älyttömän paljon. Voi myös olla, että kontaktin puute siihen vanhaan fanituksen kohteeseen lieventää niitä reaktioita, eikä sitten vanhempana vaan jaksa sytyttää enää ihan yhtä paljon se sama vanha innostus. Itse voin esim. omalta kohdaltani todeta, että mun Lovex-hypetykseni on tässä vuosien varrella selkeästi vähentynyt, koska nykyisin köyhänä yliopisto-opiskelijana ei ole enää varaa tai energiaa juosta niiden keikoilla yhtä paljon kuin aiemmin --> vaikka voin edelleenkin sanoa olevani fani, en kuitenkaan enää kilju päätäni irti joka kerta niiden keikalla.

Eli, en usko, että olet ainoa, joka fanittaa julkisesti ja muut vain piilossa, minusta vain tuntuu, että muut ovat syystä tai toisesta joutuneet jättämään fanituksensa kohteen tapittamisen vähemmälle ajan saatossa ja sitten pitkän ajan jälkeen se fanitus on itsessäänkin on vähentynyt. Toki, sekin varmaan on ihan mahdollista, että niitä piilofanejakin on jossain, en sitä kiistä, mutta tuskin kuitenkaan nyt ihan kaikki sitä faniuttaan piilottelee, tai ainakin toivon niin, koska fanitus on positiivinen asia, jos sitä ei vie överiksi! (:

[Beyond]

Kaikki muut tuntuu kasvaneen pois fanituksesta ja mä en tajua, että miten! Onko kaikki muut vaan piilofaneja ja mä ainoa julkifani, vai oonko mä kenties jotenkin pudonnut kehityksen kelkasta kun edelleen rakastan noista jokaista ihan tajuttomasti?

Tämä kysymys on oikeastaan mielenkiintoinen. Omalla kohdallani voisin väittää kasvaneeni yli esimerkiksi Potterista, vaikka kirjasarja on yhä erinomainen mielestäni ja on varmasti aina lähellä sydäntäni. Kuitenkin fanituksen luonne on muuttunut elämäntilanteen myötä. Kuten LillaMyy totesi, elämäntilanne ei salli enää niin paljoa aikaa käytettävän fanitukseen, ja kun jääkaappi ei täyty itsestään, rahankäyttöään fanituotteisiin harkitsee paljon tarkemmin kuin vielä porukoiden luona asuessaan.   Siitä huolimatta populaarikulttuuri tuo paljon iloa elämään. Hyvä sarja aiheuttaa yhä typerää myhäilyä, kun lempihahmolla on suuri hetkensä. Siihen vain suhtautuu maltillisemmin, eikä asiasta välttämättä puhua pulputa, jos otaksuu, ettei aihepiiri kiinnosta laisinkaan keskustelukumppania.

Hyvä populaarikulttuurin tuote kestää aikaa, mutta toisinaan siitä voi tarvita myös taukoa ennen kuin se potkii lujaa uudelleen. Jos jostain asiasta on pitänyt viisitoista vuotta, on luontevaa, että välissä kaipaa jotain muutakin. Ei kai kukaan kovin kepein perustein lopullisesti hylkää itselleen tärkeää teosta, mutta vaihtelua tarvitsee varmasti jossain vaiheessa. Pitäähän sitä laatua osata kaivata ennen kuin sitä taas arvostaa. Laadun äärelle on ihanaa ja kotoisaa palata, kun on seikkaillut välissä huonon populaarikulttuurin maailmassa.

Oman fanitukseni luonne on vallan laiskistunut. Ihailen kuitenkin niitä, joille ei tapahdu tällaista laiskanpulskistumista fanituksen suhteen. Välillä oikeastaan toivoisin, että kykenisin suhtautumaan yhtä intohimoisesti johonkin kuin nykyistä nuorempana. Tavallaan kai ikä on kyynistänyt minua paljonkin, mikä on siinä mielessä sääli, että muistan ihailemieni asioiden mukana myötäelämisen olleen omalla tavallaan hirveän palkitsevaa ja elämään sisältöä tuovaa. Minusta ainaki kannattaa olla ylpeä siitä, että kykenee vielä pitkänkin ajan jälkeen saamaan jostain irti yhtä paljon kuin vuosia sitten. Pitkästyttäväähän elämä on ilman ripausta eskapismia.

[mangos]

Annoin itsestäni ehkä vähän överin kuvan. En mäkään kaiken aikaa hypetä noita tai käytä rahojani faniroinaan, ja esimerkiksi herra toimitusjohtajan kanssa lounastaessa puhutaan kyllä ihan muista ajanviettotavoista kuin Pottereista tai uusimman Pokemon-pelin grafiikasta Ja vaimoa tulee vietyä ulos syömään, kaupassa käytyä ja vietettyä aikaa normaaleissa aikuisen askareissa. Ero tulee siinä että kun muut kääntää telkkarista päälle  romanttisen hömppäkomedian tai lukee uusimman, naistenlehdessä maasta taivaisiin ylistetyn omaelämämänkerrallisen kuvauksen sadan vuoden takaisesta Kiinasta tippa linssissä, niin mä katson Tähtien sotaa Obi-Wania hypettäen tai luen silmät kiiluen TSH:ta (ja kaverit ihmettelee, että miten joku viitsii vuosienkin jälkeen tehdä jotain niin lapsellista). Ei sillä, olen mäkin (kiitos anopin) lukenut melkein kaikki kehutut uutuus-olet-nainen-joten-tykkäät-tästä-kirjat, mutta todennut niiden jälkeen lähes aina että olipas jumalatonta kuraa.

Mä en vissiin ehtinyt samaan junaan muiden kanssa vaan jäin autuaasti asemalle seisomaan.

[Larjus]

Minäkin olen siellä asemalla sun kanssasi Toisinaan on surullista, kun haluaisi fanittaa (ja ihkuttaa, miten vain) jotain muiden kanssa niin kuin ennen vanhaan, mutta muut ei enää välitä D: Ja tuntuu, ettei olis ketään, jonka kanssa jakaa sen fanituksen.

Itse olen esimerkiksi fanittanut Digimonia 14 vuotta, South Parkia ~10 vuotta, Moroboshi Yumehitoa reilut 7 vuotta ja Mix Speaker's,Inc.ä kohta 6 vuotta, eikä ne katoa Ja My Little Ponyja olen rakastanut niin kauan kuin muistan, sitä en ehkä ihan fanitukseen laskis, mutta silti. Ainakaan vielä ei ole mitään kummosta tapahtunut mun fanituksille. Toki tulee hetkiä, jolloin asia X kiinnostaa huomattavasti enemmän kuin asia Y, joka ei just silloin jaksa kummemmin innostaa, mutta ei se itse fanitus ja rakkaus siihen asiaan katoa

Nyt on pienet Kenlexy (Kentin/Alexy, mun Amour Sucré OTP) -fanityttöilyt, koska suunnittelen ficejä fluffy10:iin ja materiaalia/inspistä hakiessa löysin eilen tällaisen söpön kohtauksen sarjiksesta. IIiiiih ne on niin tuitui ja gaaaaah x333

-

Tää Amour Sucrén jakso 21 on ihan liikaa mulle. En tiedä yhtään miten olla. Kaikki on niin söpöjä ja nauran pääni irti ja oon ottanut jo hirveesti screenshotteja ja äää... XD Enkä oo edes vielä pelannut jaksoa loppuun!

Jotain screenshotteja, koska... No, koska haluan. Nää ei kyllä ole irtonaisina vailla kunnon kontekstia läheskään yhtä hyviä kuin itse pelissä D:

Mutta mä en halua tietää mistä mitoista Castiel puhuu. Ehkä.
Ja mitkä onkaan Nathanielin mitat?
Castielin pakkomielle Candyn rintavarustuksesta ei katoa...
Ja Amber sai näytelmän parhaimman roolin.


Ulalalaa~ Kohta pääsen näytelmään asti ja Nathaniel on siinä mun prinssi <33333 x3

// Scarlett yhdisti viestit

[Talviomena]

Ostin tänään lähikaupan alelaarista Marvelin The Avengers -leffan. :3 Jos lähdetään siitä, että Loki-julisteeni maksoi 6 euroa, maksoin kyllä ilomielin 6,95 € monesta minuutista liikkuvaa kuvaa. Uh ah.
Ja Thor tuli taas telkkarista sunnuntaina ja Loki-ihQutus leimahti jälleen täyteen liekkiinsä. Olisi kauhea inspis raapustaa jotakin syntisen syvällistä ficintynkää kyseisestä söpöyspallerosta (minäkertojalla, josta en yleensä edes tyylinä välitä). 3:

[ruttotohtori]

Kelasin että menenkö TV-sarjatopaan vai tänne mutta ei musta lähde just nyt muuta kuin kauhee määrä kiljuntaa ja hengenhaukkomista ja överifanitusta että tulen tänne. Katsoin tosiaan Doctor Whon uusimman jakson (Briteissä uusimman siis) ja pakko avautua.

SPOILAA KAUHEEN PALJON DOCTOR WHON KAHDEKSANNEN KAUDEN JAKSOA 11!

*

Notta siis. Tosiaan. En ees tiiä mistä aloittaa. Ensinnäkin voisin hihkuttaa että tää kasikausi on ollut uuden Doctor Whon reippaasti parasta antia. Tässä on yhdistetty sopivissa määrin Moffatin Whota ja Russellin Whota ja klassisia kausia, ja joka jakso on ollut aivan loisto. Peter Capaldin upeudesta tuskin tarttee ees aloittaa, loistava Tohtori ja eka jota voin rehellisesti sanoa lemppariksi. Eli 5/5.

Mutta tämä uusin jakso, oi juma. Oon tosiaan kattonut tätä sarjaa vuodesta 2011 enemmän tai vähemmän innokkaasti, ja heti kun katoin uuden sarjan kolmoskauden, olin ihan myyty Tohtori/Mestari-paritukselle. Ja nyt se on jumalauta canonia, siis ihan puhdasta canonia. Oon nähnyt sen ennenkin, se on ollut jo kauan mulle selviö, mutta nyt Mestari (tai Mistresshän se nykyään on) jumaliste pussasi Tohtoria. Aikuisten oikeesti pussasi enkä tiiä miten reagoida. Luulottelen aina et shippaaminen ei oo mulle mikään iso juttu mut kyllä sitä meinas itku tulla kun Mestari antoi Tohtorin kuulla kunniansa ja voivoi. Ja sitä kiljumisen määrää...

Muutenkin oon ilonen että ne toi Mestarin takas koska paras pahis ja paras hahmo ja ihana tuitui baby ja nyt se on vielä ihastuttava leidi, siis meinasin sulaa sohvalle tän jakson aikana kun herranpieksut se on kuuma naisena. Apua, oon niin fiiliksissä et mulla ei oo sanoi eikä mitään pelkkää kauheeta kirjainoksennusta katottais varmaa hyväl hehe.

Mun eka, ihan eka oikea OTP on canonia. Oh my god. Ja se tuli vielä aika puun takaa, se canonisuus. Ei jösses mua itkettää. Ficcaussuonet aukes just nyt, voi hitsinvitsit. Anteeksi päätön ihkutus, mä en vaa. En vaa. Kiitos Moffat.

[Luci]

SPOILEREITA DOCTOR WHON KAHDEKSANNEN KAUDEN 11. JAKSOSTA U HAVE BEEN WARNED

plööt, voin sinällään liittyä sun ihkutukseen koska Mestari/Tohtori uuh. Mutta miksei tää voinut tapahtua kympille ja Simmin mestarille koska se ois jumalattoman söpöä ja kiihkeetä ja ihanaa  Ja en vieläkään oo ees varma tykkäänkö Gomezin Mestarista...Oon vaan liian tottunut miespuoliseen Mestariin. Se on kyl pakko myöntää, et kyllä näyttelysuorituksena se on ainakin loistava. Mut kumminkin Tohtori/Mestaria IHAN OIKEESTI.

Toisaalla mulla on vähän sellanen fiilis, että toi oli jotenkin pakotettu suudelma. Sillä ei silviisiin ole juonen kannalta mitään merkitystä ja jotenkin se ei vaan mennyt täydestä mulle. Ja koska Tohtori ei ees tiennyt Missyn oikeeta henkilöllisyyttä (what an idiot -.-'), niin en menis pistämään päätäni pantiks siitä, että se antaisi suudelman tapahtua, jos tietäisi..