Ikäraja: K11
Paritus: Blaise Zabini/Pansy Parkinson
Genre: drama (angst, romance etc)
Vastuuvapaus: En omista mitään.
Yhteenveto: Monotoninen selostaja sanoo: napaseuduilla meriveden lämpötila on ainoastaan -1 – -2 celsiusta.A/N: tämä on dannylle! *3* Oon halunnut kirjoittaa sodanjälkeisistä ajoista enemmän jo pienen ikuisuuden, ja nimenomaan tästä näkökulmasta, tällä nimellä. Nyt se on sitten tehty. Kiitos esilukijoilleni - ilman teitä olisin varmaan tuskaillut tämän kanssa vielä vuoden kuluttua!
Pansyn hymyt ovat katkeria, naurut pilkallisia ja tuhahdukset syyttäviä, eikä se muutu, vaikka Blaise valehtelee tai puhuu totta tai esittää ettei kuullut.
"Kirjoititko jo Theodorelle", sanoo Pansy, ja mitä hän tarkoittaa, on: paras ystäväsi on Azkabanissa, katso nyt mikä luuseri haha!
"En minä kirjoita mitään vitun kirjeitä", vastaa Blaise silloin, eikä ole varma tietääkö Pansy mitä hän oikeasti tarkoittaa. Että minä. en. ole. se. joksi. minua. luulit. ja jotain ihan päinvastaista.
Hän on lopettanut tupakoinnin toukokuussa ja elokuussa ja helmikuussa ja varmaan kaikissa muissakin kuissa joita on olemassa, eikä muista kertaakaan, jolloin olisi aloittanut. Lokakuussa sataa niin paljon, että savukkeita on vaikea saada syttymään kuistilla. Sen kuistin katto on nimittäin lahonnut niin, että siitä näkee avaruuden läpi toisiin galakseihin asti.
**
Blaise pitää nahkatakkia kesälläkin, sillä sen vasemmassa povitaskussa on saumaan ommeltuna toinen taikasauva ja unkarilaisen velhopankin tilitunnukset. Taikasauva on laiton ja tili salattu, tietysti.
Kun Millicentin itsemurhaviestissä lukee: olen ihan vitun kyllästynyt, Blaise ajattelee, että voisi lavastaa oman salamurhansa. Saisivat mietittävää, vaikka tuskinpa sitä juttua edes käsiteltäisiin. Katsos kun, he, luihuisista viimeiset, ovat roskaa.
Mutta kuka on Blaisen kenkä, jos Blaise on niitä paperitolloja ja rutistettuja oluttölkkejä, joita hän potkii kadulla, ja Potterit ovat rottia, jotka tekevät mielellään ruumiintarkastuksia maahan heitetyille hot dog-kääreille?
Pansy sanoo seuraavan viikon tiistaina, että maalaisi heidän talonsa vaaleanpunaiseksi ihan vaan ironian takia, jos vaaleanpunainen ei olisi punaista sekin.
**
Pansy sanoo, että tappaisi itsensä, ellei arvelisi olemassaolonsa ärsyttävän Potteria niin pirusti.
"Oletko varma että ärsyttää", Blaise voisi sanoa. Ei Pansy varmaan tekisi muuta kuin kohauttaisi olkapäitään ja valittaisi siitä, että huulipuna on pian loppu.
Hän ei kokeile.
Seuraavalla viikolla Pansy sanoo: hakisitko minulle uuden huulipunan, tällaisen, ja ojentaa hylsyn Blaisen käteen. Se on hopeinen ja ulkona sataa.
Kävellessään pitkin metrotunnelia joka on kylttien mukaan myös pommisuoja, Blaise ajattelee ensin, ettei se mikään oikea pommisuoja ole: hänkin tietää loitsun joka räjäyttäisi koko paskan ilmaan, ja sitten, ettei Pansy ole koskaan aiemmin pyytänyt häneltä yhtään mitään.
**
"Hankkisit töitä", Blaise ehdottaa joskus.
"Ja olisin ministeriön huora niin kuin sinä?"
Pansy ei nosta katsettaan siitä missä se lepää keskittyneenä (savuke on vaikea saada syttymään kun kädet tärisevät). Ei tarvitse katsoa ympärilleen tietääkseen, että heitä seurataan.
**
Daphne on vaalentanut hiuksensa ja lakannut punaamasta huuliaan. He lounastavat toisinaan Viistokujalla työasioissa, ja kaikki mitä Blaise näkee, on aina vain matalammat korot ja lopuksi se kultainen sormus, joka painaa Daphnen kantapäät lopullisesti maahan. Sillä kertaa he ovat puhuneet asiansa jo alkupalojen aikana, ja Daphne sanoo tuskin sanaakaan.
"Blaise", hän kuitenkin kuiskaa ennen lähtöään, "jätä se. Se on kuin jäälautta, lohkeaa mereen ennen kuin huomaatkaan."
Kuutiometri kerrallaan melkein-vaaleanpunaisen talon ilma muuttuu savuisemmaksi, ja vaikka se savu tulee loputtomista savukkeista ja tiivistyy höyryksi teepannussa ilta toisensa perään, palovaroittimet alkavat hälyttää Blaisen mielessä.
"Näen ajatuksesi", Pansy nauraa käheällä äänellään Blaisen korvaan, ja se on melkein uskottavaa, koska he makaavat yllään vain lakanoita. Minulla on hörökorvat, Blaise tietää.
Seuraavana aamuna hän yllättää Pansyn katsomasta luontodokumenttia televisiosta. Monotoninen selostaja sanoo: napaseuduilla meriveden lämpötila on ainoastaan -1 – -2 celsiusta.
**
Blaise lähtee keskiviikkona. Hän ei katso taakseen ulko-ovella, mutta tietää että joku katsoo. Ulkona paistaa aurinko, eikä se sovi Blaisen sielunmaisemaan, vaikka hänen ihonvärinsä olisi kuinka aurinkokansoilta peritty.
Lehmukset laskevat oksiaan sinä päivänä melkein maahan asti, kuin palmunoksiksi sankarinsa jalkoihin, mutta hyasintit eivät tuoksu yhtään erilaisilta kuin edellisellä viikollakaan. Ei edes tuule: onkohan muutoksen tuuli tuoksuineen urbaanilegenda, Blaise miettii.
Hän näkee unta golfvirrasta ja tulvista Lontoon sydämessä;
(Pansyn silmistä on tullut Antarktiksen alaisia järviä jo paljon aiemmin.)