Kirjoittaja Aihe: Aamuyhdeksän, tiistai (-S- One-shot)  (Luettu 1365 kertaa)

Elyse

  • tarinatohtori
  • ***
  • Viestejä: 92
  • Kysymys on viisauden alku.
Aamuyhdeksän, tiistai (-S- One-shot)
« : 06.08.2012 21:53:39 »
Ficin nimi: Aamuyhdeksän, tiistai
Kirjoittaja: Elyse
Tyylilaji: One-shot
Ikäraja: S


Kahvimukini takaa maailma näyttää hyvin erilaiselta paikalta. Kulahtaneen keittiön keltaiseksi maalatut seinät ja pöydille ja nurkkiin kerätty vihreä kasvillisuus herättävät päivään. Verhot työntyvät parvekkeen ovista sisään, kun tuuli lepertelee sen pinnalla sulokuiskauksia. Seinälle on kiinnitetty James Dean -juliste. Ulkoa kuuluu vaimeaa autojen kohinaa, mutta se on niin kaukaista, että äänessä on melkein nostalginen vire. Aurinko hymyilee minulle parvekkeen oviaukolta ja minä hymyilen sille takaisin. Huomenta Maa. Täällä minä asun.

Otan avaimet pöydältä ja nappaan laukkuni hihnan olalle. Oranssinkirjava ja kehräävä Nales saa vielä paijaukset, ennen kuin siirryn eteisestä ulkomaailmaan. Varjoni seuraa yhtä kiireisenä perässä pitkin käytävän seinää.

Jatkan aamuani kahden korttelin päässä valoisalla poikkikadulla. Pidän tästä kahvilasta. Mikään siinä ei riitele tiistaiden arkipäiväisyyttä vastaan. Tilaan teetä, avaan kannettavani. En kiirehdi katsomaan, milloin voin laskea sormeni näppäimistölle ja alkaa kirjoittaa. Tarkastelen ympäristöäni. Joka päivä se on niin erilainen, mutta samanlainen. Sama paikka, sama tunnelma, mutta ympärilläni on sekä uusia että samoja kasvoja eri vaatteissa, eri annokset ja huolenaiheet. Joka päivä edessäni on yhtä kiehtova rinnakkaistodellisuus, joka joskus tuoksuu minttuteelle ja joskus kanelilatelle.

Minulla on yksi sääntö. En saa koskaan alkaa kirjoittaa ennen kuin edessäni istuva rouva on avannut tuoremehupurkkinsa ja lipaissut sen kannen puhtaaksi. Aivan liian harva ihminen tässä maailmassa muistaa parhaan osan nautinnostaan, keskittyy vain siihen, mitä nautinnon pitäisi olla.

Tänään vihreään sifonkihuiviin sonnustautunut rouva on valinnut tillillä maustetun vuohenjuustovoileivän ja päivittäisen mangotuoremehunsa, jonka tarjoilija nyt asettaa pöydälle. He vaihtavat lyhyet kohteliaat hymyt ja tarjoilija on hetkessä kadonnut. Kolmen harkitun sekunnin jälkeen huolella manikyroidut kädet kohottavat lasipurkin kasvojen tasolle. Vaivattomannäköisellä liikellä purnukan suu jätetään paljaaksi ja korkki kohotetaan huolettomasti huulille.

Vedän syvän henkäyksen minttua keuhkoihini ja painan katseeni näytöllä vilkkuvaan pystyviivaan. No niin. Mistä tänään aloittaisin?
« Viimeksi muokattu: 06.08.2012 22:01:27 kirjoittanut Elyse »