VIRHE! (Harry/Ron & Harry/Ginny, S)

[Beelsebutt]

Harryn sydän läpätti viimeistä kertaa ennen kuin se sullottiin häkkiin ja säkkiin ja kahlittiin tiukasti.


Nimi: VIRHE!
Oikolukija: sieerra
Päähenkilöt: Harry/Ron & Harry/Ginny
Lajityyppi: angsti [huumorilla ]
Sanamäärä: < 500
Haasteet: Aakkoshaaste & FF100 (49. Miekka)
Ikärajasuositus: S (sallittu kaikille)


Joo. Tää on tilausficci, jossa piti olla Rarrya ja toki fluffia, mutta angstisella pohjavireellä. Ngh. Noh, ei ihan fluffiksi mennyt vaan tästä tulikin uudelleenrenderointi PP:n sivujen 573–574 kohtauksesta, vaikka lähtikin liikkeelle sanonnasta "Canonissa on virhe!" sekä tietysti Harryn karjuvasta leijonasta, joka pohti "Ginny vai Ron?" Pari sanaa poimin suoraan kirjasta, bongailehan Ei liity mihinkään sarjaan eikä verseen \o/ Kiitos sieerralle haasteesta ja betailustakin <3 ja perhana, laitoin ton huumorin sulkeisiin, koska TÄÄ ON ANGSTIA, PISTE!

Otsikosta sen verran, että olen ehkä betannut Renneä liikaa ja CAPSLOCK on jäänyt päälle, suokaa se anteeksi. Tavallinen Virhe! ei kuitenkaan tuntunut sanovan sitä ihan niin hyvin

Hox! En omista Pottereita, J.K. Rowling omistaa, joten kaikki kunnia The Ladylle. En saa tästä rahaa, elekää haastako oikeuteen!




VIRHE!

Virhe!

Harryn päässä kajahti, kun Ginny liimaantui häneen kiinni. Oli kuitenkin myöhäistä estellä, kun Tylypahkan kiviseinätkin vaativat hänen käsiään kietoutumaan pienen ja kapean vartalon ympärille, komensivat yrittämään parhaansa suudelman eteen. Silti Harry näki silmissään vain Ronin iloisen virneen ja hopeapokaalin ja tajusi, puolta minuuttia liian myöhään, että juuri tuolla hetkellä hänen olisi pitänyt suudella Ginnyn sijasta Ronia.

Väärä Weasley!

Mutta Ginnyn huulet tekivät kieltosanat mahdottomiksi, tämän pihtiote esti peruuttamisen. Harryn sydän läpätti viimeistä kertaa ennen kuin se sullottiin häkkiin ja säkkiin ja kahlittiin tiukasti. Hän upposi syvälle meren pohjaan, pimeään ja kylmään, hyiseen veteen.

Virhe!

Harry ei voinut hengittää, ei tehdä mitään. Veri pakeni hänen sormistaan ja vatsasykkyrä kasvoi niin, että se pian räjähtäisi. Mitä tahansa muuta kuin tätä. Mitä tahansa!

Vihellykset alkoivat, ja Harry menetti ajantajunsa. Hänen huulensa jatkoivat sitä, mitä niiltä odotettiin, mutta hänen turrat sormensa puristuivat nyrkkiin Ginnyn selkää vasten. Ei Ginnyä. Ron! Hän halusi Ronin!

Ja kun Ginny vihdoin päästi Harryn irti imukuppiotteestaan, katse loimuten tuimasti, Harry katsoi pois. Ginnyn sydän pamppaili hänen rintaansa vasten, mutta Harry kiemurteli, etsi, haki, kasvoista kasvoihin, kunnes näki Ronin. VIRHE! Harry halusi huutaa, mutta Ron nyökkäsi ja hymyili, eikä edes irvistellen. Kuin hänestä olisi ihan sama, kenen kanssa Harry suuteli. Kuin hän ei haluaisi samaa kuin Harry. Kuin hän ei haluaisi Harrya itselleen vaan sisarelleen.

Huone heilahti, tai ehkä se oli vain Harry, jonka elämä vinksahti juuri raiteiltaan, niiltä onnellista loppuelämää kohti matkanneilta. Nyt ne vyöryivät syrjään, kohti valkoista aitaa ja jälkikasvua. Kohti lauantai-iltoja, jolloin Ron tuli kylään vain näytelläkseen omaa nyyttiään, ehkä Hermioneakin.

Kun jäljellä oli enää vain salattuja vilkaisuja, satoja entäjoskuitenkeja ja sammuneita toiveita.

Ginny pujotti kätensä Harryn käteen ja kääntyi päin vihellyskuoroa, rinta rottingilla kuin leijonankesyttäjällä, Harryn lävistetty sydän miekkansa kärjessä tip-tip-tippuen verta kohti perustuksia. Eikä Harry halunnut katsoa, kun Hermione tarttui Ronin sormiin, varasti ne häneltä.


VIRHE!

[Funtion]

Jaahas, jaahas, olipa se rennemäinen otsikko! Rennerevolution…! No ei vaan, mikäs siinä, kyllähän tuo Caps Lock ainakin mielenkiinnon herättää. VIRHE! mikä VIRHE! (Miks muuten Caps Lock kirjotetaan isoilla alkukirjaimilla ihan kuin se olisi jonkun nimi! Jos se on kerran Caps Lock niin miksei se oo CAPS LOCK joka kuvais sitä paljon paremmin… kuka idiootti tuonkin on keksinyt.)
Niin ja oikein tilausficci… kato sullahan on kysyntää! Niin ja viidestuhanneskolmas epätärkeä huomio; kaivoin tätä varten PP:n esiin ja avasin randomisti ja eiköhän se auennut aukemalta 572-573. Kohtalo tai sitten mun tarvii lotota.

Ja kun Ginny vihdoin päästi Harryn irti imukuppiotteestaan, katse loimuten tuimasti, Harry katsoi pois.
Saatan olla sokea ja sitä rataa, mutta ainakin kirjassa luki "hänen silmissään oli tuima, loimuava katse" ja tuossa hän-sanalla viitataan Ginnyyn. Oliko tämä se "lainaamasi" kohta? Ne Sanat?

Otsikko on kaksipiippuinen juttu. Se ehdottomasti on erilainen ja kiinnittää huomion, se myös kuvaa tätä ficciä hyvin, mutta — onko se liian suora? Pidän hieman mystisistä otsikoista. Toisaalta, olenhan itsekin lainannut otsikkoni suoraan tekstistä. Ja kun virhe on niin hiton ärsyttävä virhe, saahan sitä vähän kapinoida otsikossa. Tykkään en tykkää tykkään en tykkää. Päätä ite.

Ginny pujotti kätensä Harryn käteen ja kääntyi päin vihellyskuoroa, rinta rottingilla kuin leijonankesyttäjällä, Harryn lävistetty sydän miekkansa kärjessä tip-tip-tippuen verta kohti perustuksia.
Tip-tip-tippuen. Yeah tykkään, oliko edes yllätys? Rinta rottingilla kuin leijonankesyttäjällä oli kans hieno ilmaus! Ja muutenkin sydämen vetäminen peliin miekan kanssa toimii aina.

On jotenkin tyhjä olo, kun en millään meinaa osata kirjoittaa kommenttia tästä. Tämä oli hieno ja mä pidin tästä, that's it. Tarviiko sitä sen pidemmin ees sanoa? (Ehkä mun olisi kannattanut odottaa huomiseen ja kommentoida silloin paremmin, mutta voi voi. Niin ja hei, en muista oonko sulle tässä joskus ohimennen maininnut, mutta se sun Rahiseva gramofoni! Oon pureskellut huultani ties kuinka kauan… aion lukea sen, totta hemmetissä, siinä on Charlie sentään!, mutta en halua kommentoida sitä ennen kuin se on valmis, enkä voi lukea sitä jossen kommentoi heti. Siksipä en maltakaan odottaa, että julkaiset viimeisen osan siihen… mmh katosin sivuraiteille).

Kiitos tästä!
(Onneksi olkoon, sait multa about turhimman kommentin ikinä.)

[Grenade]

Hih, en olekaan pitkään aikaan lueskellut Potter-ficcejä, mutta nyt otin tämän luettavakseni, kun vaikutti kivalta. Tai no, voiko angst vaikuttaa kivalta, mutta siis, ehkä ymmärtänet pointtini.
Hyvää kerrontaa ja tykkäsin, kun toistit tuota virhe-sanaa tuossa kursiivilla, sillä se jotenkin toi tuohon jonkinlaista omaa vivahdettaan.
Raikasta kielenkäyttöä ja muutenkin Ron/Harry pienellä angstilla on jotain niin parasta
Tykkäsin ja pahoittelen todella kökköä kommenttia

[Beelsebutt]

fierté, rennevolution, kyllä! Taisinkin jo sanoa, miten "renne-capseista" on tullut jo ILMIÖ! Ja joo, mulla on kysyntää, kyllä. Ei ollut eka tilausficci ja epäilen, ettei tule olemaan viimeinenkään. Tosin tän ficin tilaus lähti oikeastaan tarjouksesta liikkeelle, joten kyseessä oli houkuteltu tilaus = haaste Ne olivat juuri Ne Sanat, kyllä. Mun tapa on nimetä ficcini hyvin suoraan, mutta toisaalta kaikki riippuu fiiliksestä ja ficistä, joten toisinaan tulee räjähtävän suoraa, toisinaan sitten koukertelevaista ja kieroa. Mm. Kiitos tip-tip-tippumisesta (KLIK!) ja anteeksi, kun en maininnut sitä heti, mutta en tajunnut, ennen kuin kommentoit, että olin sen jostain nyysinyt :S Haha, miekka tuli ihan vasta editointivaiheessa mukaan ja ainoastaan siksi, että tää ficci meni mun sataseen ja sain täten käytettyä sanan "miekka", jonka olemassaolo on kiusannut mua jo pitkään!

Grenade, uhh, ihanaa että angstini vaikutti kivalta! Oon pääsääntöisesti onnellisempiin teksteihin suuntautunut, joten angstit on mulle aina vähän sellaisia "voivoi, onkohan tää nyt hyvä ja onkohan tää nyt ees angstia ja ja ja ja" -tyyppisiä pohdintapaloja. Haha. Ei ollut yhtään kökkö, höps!


Kiitos molemmille kommenteista, tykkään niistä oikein paljon ja toivottavasti niitä tulee lisääkin!

[RoastedGarlic]

En kestä miten surullista!!! Tuskaa! Ahdistusta! Virhe!

Okei, rakastan canonia tässä ja muistan kun luin tän kohtauksen ensimmäisen kerran (13-vuotiaan englannintaidolla) ja tuo katseen tuima loimuaminen on edelleen niin sytyttävä kielikuva. Mutta ei hitto kun sait tän tuntumaan niin aidolta. Niin kuin Harry olis just tajunnut virheensä ja sit olis myöhäistä ja...

Kun jäljellä oli enää vain salattuja vilkaisuja, satoja entäjoskuitenkeja ja sammuneita toiveita.

Mmmm sydämeen sattuu.

[Beelsebutt]

On se vaikeaa, kun Rarry on niin <3 ja sit tulee Harry/Ginny </3 Ymmärrän tuskasi. Ymmärrän erittäin hyvin. Ja jestas, selasin just PP:stä puolet ja etsin ton kohdan ja OON LAINANNUT SEN PP:STÄ ILMOITTAMATTA ASIASTA A/N!!! Kamalata, anteeksi ja olen äärimmäisen pahoillani ...ja nyt huomasin että olin kuitenkin jotain maininnut A/N, joten ei niin kamalaa kuitenkaan x) Heha. Jos opettelisi edes omat ficcinsä muistamaan paremmin x)

Kiitos! <3

[Fredu]

Jo toisen kursiivilauseen kohdalla olin varma, että mun päässä semmoinen jenkkityylinen baptistikuoro veti "hallelujah! amen!" -mantraa. Itse nimittäin kiljuin virhettä kun luin kyseistä pusukohtaa kirjassa.

Harry halusi huutaa, mutta Ron nyökkäsi ja hymyili, eikä edes irvistellen. Kuin hänestä olisi ihan sama, kenen kanssa Harry suuteli. Kuin hän ei haluaisi samaa kuin Harry. Kuin hän ei haluaisi Harrya itselleen vaan sisarelleen.

Virhettä minäkin tässä hoin päässäni. Niin paljon, että päässä alkoi soida Anssi Kelan Kaatua kuin puu.

Toisaalta Harry käyttäytyy ärsyttävän marttyyrimaisesti. Ikään kuin se ei voisi hetken päästä sanoa, että tää ei toimi ja sitä rataa. Ikäänkuin yksi pusu määrittelisi muka koko loppuelämän. Tämän takia et ole Korpinkynnessä, Harry!

Vaikka tää onkin tilausficci, niin tää ois kyllä sopiva myös Kolmas pyörä -sarjan aloitukseksi, koska tässähän Harry ensimmäistä kertaa tajuaa mistä on kyse.

Tykkäsin tästäkin todella paljon, mutta onko se mikään ihme? ♥

[Beelsebutt]

Jo toisen kursiivilauseen kohdalla olin varma, että mun päässä semmoinen jenkkityylinen baptistikuoro veti "hallelujah! amen!" -mantraa. Itse nimittäin kiljuin virhettä kun luin kyseistä pusukohtaa kirjassa.

Hahaa, kuulostaa hyvältä soundtrackilta tälle ficille

Eihän Harry toki voi noin loogisesti ajatella, hyvänen aika, sehän on tässä vasta kuudentoista x) ei siinä iässä mietitä, että "no, ollaanpa nyt Ginnyn kanssa ja rassataan rasiaa sen aikaa kun jaksaa, sitten voidaankin irrottautua ja lähteä metsästämään pidempää riistaa!" vaan kaikki on Dramaattista ja Kohtalokasta ja Ikuisiksi ajoiksi menetettyä!!!11 Tai näin mä ainakin muistelen omassa teini-iässäni asioiden menneen, ehkä ne on muuttanut sääntöjä sen jälkeen x)

Vaikka tää onkin tilausficci, niin tää ois kyllä sopiva myös Kolmas pyörä -sarjan aloitukseksi, koska tässähän Harry ensimmäistä kertaa tajuaa mistä on kyse.

Tiäks... mul on tippa linssissä nyt, koska, camoon, kuka muka muistaa tuollaisen pienen yksityiskohdan KKKK:sta <3333 tai no siis oletan että sä muistat, koska Harry sanoo ton KKKKn oisko tokavikassa tai sitä edeltävässä luvussa (tarkistin: luvun 11 lopussa ennen suojeliusta) XD mut oli miten oli, olet täysin oikeassa! Tää vois hyvin osua siihen verseen!

Tykkään susta kuule nyt niin paljon että on se jo ihme että miten paljon! Aws, kiitos <3



//

Hajosin niin pahasti rasian rassailulle. xD Ja tottahan toki tollaset significant detailssit jää päähän.

Harry ajattelis sen rassailuna, I'm sure of it

[Fredu]

Hajosin niin pahasti rasian rassailulle. xD Ja tottahan toki tollaset significant detailssit jää päähän.

Mukava kuulla että pidät musta vieläkin, niin minäkin susta! (Ja etenkin sun Rarryista) <3

[Verinen Paronitar]

Voi perkele kun tämä on hankala kommentoitava  Nappasin tämän kampanjasta innoissani, koska sun tekstejä on ilo lukea kiinnostavan kielenkäytön vuoksi, mutta jotenkin meidän fandomit ja paritukset menee niin pahasti ristiin, että vaan yksinkertaisesti unohdan käydä välillä tsekkailemassa, että mitäs viihdykettä ihana Bbuttis voisi minulle tarjota.

Tämä oli tosi herkullinen, tunnelma oli just sellainen mahasykkyrän kaltainen, suussa maistuu tekstin jäljiltä kaiho ja pettymys ja kiukku. Hajosin väärälle Weasleylle melkoisen huolella, mutta näpsäkästi sellainen huvittuneisuus kuitenkin katosi äkkiä ja jäi vain sellainen vastaan haraamisen fiilis. Että virta vie ja mitäs hittoa tässä nyt oikein pitäisi tehdä.

Huone heilahti, tai ehkä se oli vain Harry, jonka elämä vinksahti juuri raiteiltaan, niiltä onnellista loppuelämää kohti matkanneilta. Nyt ne vyöryivät syrjään, kohti valkoista aitaa ja jälkikasvua. Kohti lauantai-iltoja, jolloin Ron tuli kylään vain näytelläkseen omaa nyyttiään, ehkä Hermioneakin.

Hhnngghh, en osaa edes sanoa, miten tolkuttomasti tuosta tykkään. Tässä oli minusta kivasti ristiriidassa se, kuinka sellainen Keskiluokkainen Tasapaksu Onnellisuus tuntuu vieraalta ja vältettävältä, mutta vaikka toive sellaisen väliinjättämisestä onkin tosi käytettyä tavaraa, tässä oli jotain tosi freesiä. Jotain tosi aitoa ja tunnistettavaa, ehkä jotain ristiriidan makuakin. Vitsit, en osaa purkaa tätä kelaa nyt ollenkaan, mutta tykkäsin. Uh <3

satoja entäjoskuitenkeja

"Salatut vilkaisut" ei ehkä kuulostanut minun korvaani kovin Harryn mieleen sopivalta kuvalta, mutta tämä heti sen perässä korjasi kyllä potin niin, ettei tee mieli nyrpistellä nenää edes hiljaa itsekseen. Tehokasta.

Joo, tykkäilin siis ihan älyttömästi, hieno ficci ihan otsikosta alkaen <3

[Beelsebutt]

Arvoisa Paronitar, sanoisin, että samat sanat! Aina on mahtavuutta kun löytää sulta ficin, jota herkkä sokerikuorrutettu sieluni kestää koska sun tekstit vaan on niin <3

Mut toi eka lainauksesi. Harry varmasti haluaakin pysyvyyttä, mutta mielipiteeni on, että tässä kohtaa ficciä se haluaisi sen pysyvyyden olevan jotain muuta kuin tuota valkoistaaitaa jne. Tai ehkä se tajuaa välähdyksenä toiveensa, mutta kun virran mukana on niin paljon helmpompaa. Oi, tälle pitäisi oikeasti kirjoittaa jatkoficci "19 vuotta myöhemmin" mut siitä tulisi aika angstia enkä mä oikein toimi angstissa. Tai siis osaa angstia. Yleensä.

Kiitos ja kumarrus sulle kommentista, tosi siistiä että uskaltauduit mukavuusalueesi ulkopuolelle (?) ja ihan jo melkein Rarryn (!) pariin!

[haryu]

*kiljuu* MITÄMITÄMITÄ?? Ihii-ihana!! 

Mun tek mieli lukee taas sulta jotain ua tän oon liian monesti sivuuttanut matalan ratingin takia. Välillä tosiaan potkin itteeni kun meinaa tämmöisiä helmiä livahdella sormien lomasta

Muthei loistava!! Vou oikeesti, oon ihan sekasin koska sä oot liian hyvä kirjoittaja. Caps Lock toi mukavaa lisämakua siihen et se Ginny oli oikeesti virhe ja Harry kuuluu Dracolle Ronille. Mukavaa vyörytystä ja mahteja kielikuvia. Ou toi loppu, mieletön. Harry parkaa kun Ron luovutti hänet tuolle pikku lutkalle

[Beelsebutt]

Otaku, sulla on sama vika kuin mulla, tulee paljon huonommin tartuttua S-tasoisiin teksteihin kuin muihin XD ja kyllä, silloin tulee menetettyä paljon niitä helmiä (joskin tähän yksilöön on tainnut jäädä muutama rosokin ). Mut jei, hienoa että kuitenkin uskalsit tarttua tähän!

Toivotaan yhdessä, että Ron oli vain hidas eikä mitään — Harryn teiniangstisesta kohtalonuskosta huolimatta — ole hakattu kiveen. Tulevaisuus kuitenkin voi muuttua. Ellei Ron tajua sitä, kenties Hermione sitten ja potkii Roniakin oivaltamaan XD

Uuk, kiiiiiitos kommentista <3

[Arte]

Oli niin hauskan kuuloinen nimi että kiinnitti huomion!

Aa, onpas tässä kiva idea! Mulla ei ole nyt kirjaa mistä katsoa, mitä sivuja tämä kohtaus tarkalleen koskee, mutta luulen päätelleeni sen ihan hyvin tilanteestakin. Oi voi, ootpa kyllä ihanasti vääntänyt tilanteen Rarrylle suotuisaksi - ja näinhän sen kuuluisikin mennä!

Sun tyyli on usein tai melkeinpä aina jollain hassulla tapaa humoristinen, joten tätäkään ei kyllä ihan puhtaana angstina voi lukea. Ja hyvä niin, ainakin tällä hetkellä luen mieluummin tällaisia hyvän mielen tekstejä kuin oikeasti masentavia. (: Sun teksteissä on se ihana puoli, että niitä lukee hymyssä suin siitä huolimatta, että aihe olisi vakavampi.

Huone heilahti, tai ehkä se oli vain Harry, jonka elämä vinksahti juuri raiteiltaan, niiltä onnellista loppuelämää kohti matkanneilta. Nyt ne vyöryivät syrjään, kohti valkoista aitaa ja jälkikasvua. Kohti lauantai-iltoja, jolloin Ron tuli kylään vain näytelläkseen omaa nyyttiään, ehkä Hermioneakin.

Kun jäljellä oli enää vain salattuja vilkaisuja, satoja entäjoskuitenkeja ja sammuneita toiveita.

Lainaan nyt pidemmän pätkän, mutta ah, tämä. Voi Harrya ja Harryn pirstaloituvaa sydäntä! Jotenkin sydäntäriipaisevaa, että tämä alun suudelma on niin perustavanlaatuinen ja lopullinen tapahtuma (ainakin Harryn mielessä, mutta mehän tiedämme, että näin todella käy), että siitä kärsitään koko loppuelämä. Voin niin kuvitella Harryn, joka sovittaa katselleen soveliaan hymyn, pussaa Ginnya tottuneesti poskelle ja nyökkäilee mukana, kun nelikon lapset leikkivät yhdessä pariskuntien vahtivien silmien alla, vaikka hän oikeasti yrittääkin olla tuijottamatta Ronin kasvoja liian pitkiä aikoja kerrallaan. Oi voi! Humoristisesta vivahteesta huolimatta tekstissä on kyllä selvästi riipaisevia elementtejä.

Tykkäsin! Pieneen pätkään mahtui paljon tunnetta. Nam kiitos!

[Beelsebutt]

Arte, haha joo, koitin punnertaa angstificciä, mut vähän sinne eksyi väliin huumoriakin. Olen silti sitä mieltä, että tää on synkästi angstinen, mutta kerrontatyyli van hivenen humoristinen. Siis angstificci! Ja olen mä joskus onnistunutkin ihan angstissa, tulee yks Harry/Sirius ainakin mieleen. Mut mä olen vähän sellainen, että kirjoitan angstia vain ollessani angstissa ja kun normitilassa olen yltiöpositiivinen hourupää, niin miten sitä angstia syntyisi :E

Tuo hetki tässä versumissa ratkaisi kaiken. Entä jos Harry olisikin (sievästi) tuupannut Ginnyn syrjään ja mennyt ja suudellut Ronia. Entä jos Ron olisikin tajunnut silloin tajuavansa, mistä elämässä on kyse ja suudellut takaisin. Entä jos

Mutta ei. Paitsi rarryboksissa oman pikku pääni sisällä, jossa he ovat aina yhdessä iloisesti (ja joskus suruisestikin) ja ahh.... sori, jäin tuijottelemaan alitajuntani kuvia

Hei mut kiitos! Mahtavuutta, että tämäkin ficci vielä kansaan uppoaa <3

[Waulish]

Sinun teksteissäsi on kerta toisensa jälkeen valtavan ilahduttavaa se, miten hienosti ne punoutuvat kaanoniin ja ammentavat siitä. Tämäkin tarina on tosi helppoa ja vaivatonta kuvitella vaihtoehtoiseksi versioksi kaanonista! Aivan hyvin Harryn mielessä ja sydämessä olisi tässä tilanteessa voinut reuhtoa voimakas tunne vääryydestä ja epätoivo vääjäämätöntä, vääränlaista tulevaisuutta kohtaan - varsinkin, kun miettii, millaisessa ristitulessa Harry on Ginnyn ja Ronin välillä jo muutenkin.

Harry on kyllä onnistunut saattamaan itsensä tilanteeseen, jossa on varmasti todella vaikeaa enää toimia niin kuin sydän sanoo. Kun Ginny suutelee julkisesti kaikkien katseiden alla päättäväisyyttä uhkuen, ei kenellekään varmasti jää mitään epäselväksi, ja kun Roninkin reaktio on vihdoin hyväksyvä, on sekin takaportti tavallaan sulkeutunut. Mieleen tulee, että ehkä Harry on ajelehtinut virran mukana näinkin pitkään siksi, että osa hänestä on kenties luottanut siihen, ettei Ron kuitenkaan hyväksy parhaan ystävänsä ja siskonsa suhdetta. Nyt kun sekin oljenkorsi on katkennut, ei jää varmaan muuta mahdollisuutta kuin puhua ja toimia suoraan ilman kiertelyjä ja kaarteluja - ja johtaisiko sekään mihinkään, jos Ronin kokemus virheestä ei ole linjassa Harryn kanssa? Tässä tekstissä on niin riipaisevan kutkuttavaa se, ettei Ronin todellisista tunteista voi olla varma.

Harryn kokemus parhaillaan tapahtuvasta virheestä on todella raadollista ja koskettavaa luettavaa. Tässä kuvaillaan mielettömän hyvin ja osuvasti sellaista tilannetta, jossa kaikki omassa itsessä ja omassa tajunnassa huutaa, että ei näin, tämä ei ole oikein. Joskus sen vain yksinkertaisesti tietää tai vähintäänkin vaistoaa. On ikävää, että se kaikki iskee Harryyn näin voimakkaasti juuri tällaisena huuman ja hekuman hetkenä, kun tulevaisuuden voisi ajatella kirkastuvan ja näyttävän valoisammalta, mutta se on myös hyvin luonnollista - tähän hetkeen latautuu ja tiivistyy niin paljon tunnetta niin monelta osapuolelta. Ei ihmekään, että lopullisuus iskee vasten kasvoja.

Huone heilahti, tai ehkä se oli vain Harry, jonka elämä vinksahti juuri raiteiltaan, niiltä onnellista loppuelämää kohti matkanneilta. Nyt ne vyöryivät syrjään, kohti valkoista aitaa ja jälkikasvua.

Nautin kauttaaltaan siitä, miten upeasti ja elävästi Harryn tunnemaailmaa on kuvailtu, mutta aivan erityisesti fiilaan tätä kohtaa. Tässä tiivistyy niin hyvin se epätoivo ja lopullisuus, jota Harry tuntee - aivan kuin kaikki olisi nyt lukkoon lyöty ja menetetty. Hyrrr.

Pidän kovasti myös siitä, miten Ginnyn kipakkuus ja tulisuus ilmenevät, mutta miten ne eivät olekaan Harryn silmissä positiivisia tai voimaannuttavia ominaisuuksia vaan edustavat pikemminkin lopun alkua. Tämä kohta on niin niin niin hieno:

Ginny pujotti kätensä Harryn käteen ja kääntyi päin vihellyskuoroa, rinta rottingilla kuin leijonankesyttäjällä, Harryn lävistetty sydän miekkansa kärjessä tip-tip-tippuen verta kohti perustuksia.

Kiitos kovasti, nautin tästä tarinasta hurjasti! -Walle

[Vendela]

Tämä on näköjään mennyt aivan kokonaan ohi kun olen joskus listaustasi tutkinut. Mutta onneksi Walle nosteli tämän nyt näkyviin, ja kiinnostuin tuosta nimestä. Koska jos ihan isoilla täytyy huutaa virhettä, niin kyllähän sen on silloin pakko virhe olla. Kuten olikin

Voi Harry, minkä menit tekemään! Tai no, kuinka paljon Harry tuossa lopulta pystyi tekemään kun Ginny liimautui kiinni kuin mikäkin syöjätär. Ja Ron sitten vaan nyökytteli menemään, eiiih! Oliko Harry lopulta ainoa jolla oli tässä tunteita vai piilottiko Ron omansa niin hyvin?

Tämä oli hieno teksti josta huokui tuo VIRHE! Hienosti olit leikitellyt sanoilla ja vaikka tarinalla ei onnellista loppua ollutkaan niin pidin tästä tosi paljon

Vendela