Kirjoittaja: toivelipas
Beta: Ei ole.
Päähenkilöt: Olive, Daria
Paritus: Daria/Marie
Genre: femme (Jos katsotte myös muihin genreihin sopivaksi ilmoittakaa niin lisään.)
Yhteenveto: Olive tarkkailee aamuisin kahta tyttöä torikahvilassa. Eräänä päivänä vain toinen heistä ilmestyy paikalle jne.
Toivoin heidän juoksevan suuren värikkään sateenvarjon alla lätäköitä väistellen kahvilalle. Saatoin nähdä mielessäni miten sateenvarjon reunalle olisi muodostunut pisaroista kirkas helminauha. He eivät kuitenkaan tulleet. Eivät nauraen sateelle, eivätkä kaksin. Vain toinen tytöistä tuli paikalle.
Punaiset kiharat huonosti tehdyllä letillä ja liian iso kastunut villapaita yllään.Varoitukset: Femme, mikäli se on jonkun mielestä varoitus?
A/N: Idean tähän sain muutama viikko(?) sitten piirtäessäni. Paperille syntyi hahmo, josta tuli tämän tarinan Daria. Kehittelin piirrellessäni piirroksen ympärille tarinaa ja kirjoitin idean pohjalta hiljattain tämän. Juttu on Oliven näkökulmasta, joten odotettavissa on myös Darian näkökulma.
Baskeripäiset naisetEn tiedä mistä kaikki alkoi. Eräänä aamuna kävellessäni tavallisesti pitkin pääkatuja löysin sen paikan. Pienen torin, jonka kojuissa myytiin kaikenlaista. Keskellä toria oli auto, josta oli tehty kahvila. En oikein tiennyt oliko sellaiselle viritelmälle oikeaa nimeä enkä tiedä vieläkään, joten aloin kutsua sitä torikahvilaksi. Auton edustalle oli tuotu pöytiä ja tuoleja. Kaikki eriparia, joka näytti minusta hauskalta. Auton katonrajaan oli viritetty markiisi, joka peitti tarvittaessa pöydät tuoleineen. Tilasin sieltä pari macaronea ja kahvia. Viereiseen pöytään saapui kaksi tyttöä. Arvelin heidän olevan kahdeksantoista vuotiaita tai hieman vanhempia. Ikäisiäni siis. Molemmat nauroivat jollekkin hyväntuulisesti ja he söivät yhteiseltä lautaselta juustokakkua. Syötyäni lähdin, mutta päätin palata seuraavana päivänä. Tämä toistui joka aamu. Ne kaksi baskeripäistä tyttöä kävivät siellä myös päivittäin.
Sitten koitti elokuun ensimmäinen. Aamu oli aurinkoinen ja istuin tapani mukaan torikahvilan perimmäisessä pöydässä. Tilaamani croisantin muruset putoilivat syliini, mutten pyyhkinyt niitä pois. Sen sijaan odotin. Odotin heitä. Viittätoista vaille yksitoista luovutin ja lähdin kotiin. He eivät tulisi, eivät tänään. Se oli ensimmäinen kerta, kun he eivät saapuneet. Ensimmäinen kerta sinä aikana, kun olin käynyt kahvilalla. En kehdannut tiedustella keneltäkään missä he mahdollisesti olivat, enhän edes tuntenut niitä tyttöjä.
Elokuun neljäntenä satoi aamusta alkaen. Odotin jälleen niiden kahden baskeripäisen tytön tulevan tai oikeastaan naisen. Tyttö kuulosti vain sopivammalta, kun tarkoitettiin juuri heitä kahta. Siitä huolimatta etten ollut nähnyt kumpaakan tytöistä muutamaan päivään pidin todennäköisenä, että he tulisivat sinä päivänä. Toivoin heidän juoksevan suuren värikkään sateenvarjon alla lätäköitä väistellen kahvilalle. Saatoin nähdä mielessäni miten sateenvarjon reunalle olisi muodostunut pisaroista kirkas helminauha. He eivät kuitenkaan tulleet. Eivät nauraen sateelle, eivätkä kaksin. Vain toinen tytöistä tuli paikalle.
Punaiset kiharat huonosti tehdyllä letillä ja liian iso kastunut villapaita yllään. Hänellä taisi olla shortsitkin, mutta niitä ei näkynyt viruneen villapaidan alta. Jaloissaan tytöllä oli mustat korkokengät. Silmämeikki oli valunut hänen poskilleen. Tyttö tilasi kaakaota ja istui viereiseen pöytään. Tyttö tilasi kaakaota ja istui viereiseen pöytään. Hänen nimensä oli Daria. Olin kuullut toisen tytön kutsuvan häntä useasti sillä nimellä. Mietin miksiköhän toinen ei ollut hänen seuranaan. Katseeni kulkeutui tytön vasempaan nilkkaan. Sitä koristi kiemuraisin kirjaimin ihoon ikuistettu nimi, Marie. Toisen tytön nimi. Hätkähdin, kun tarjoilija toi kaakaon Darian pöytään. Hän maksoi ja nappasi tarjoilijan mentyä viereiseltä penkiltä päivän lehden. Darian lukiessa lehteä keskityin kuuntelemaan torikahvilan markiisiin osuvien pisaroiden ropinaa. Keskittymistäni häiritsi vaimeiden nyyhkäyksien sarja. Katselin ympärilleni ja tajusin Darian itkevän sanomalehden suojassa. Kukaan muu ei tuntunut huomaavan. Ehkä olinkin ainoa, joka välitti. Ainoa, joka kiinnitti huomiota vieraisiin ihmisiin. Viimeksi, kun näin hänet toisen tytön seurassa he olivat lukeneet lehteä yhdessä. Silloinkaan kukaan ei ollut minun lisäkseni kiinnittänyt heihin huomiota. Muut olivat nähneet kaksi ystävätärtä aamiaisella lehteä lukien. Minä olin nähnyt kaksi rakastettua, jotka olivat suudelleet lehden takana.
Puolen tunnin kuluttua Daria lähti, enkä tiennyt näkisinkö häntä enää koskaan. Tulisiko hän yksin kahvilalle? Haluaisiko hän tulla jatkossakin ilman Mariea?
Elokuun seitsemästoista oli päivä jolloin en mennyt torikahvilaan ensimmäistä kertaa sen löydettyäni. Sinä päivänä istuin keskellä uuden asuntoni olohuonetta, jossa ei ollut vielä mattoa. Ruskeat suortuvat kutittivat poskiani, joita kehystivät hymykuopat. Olin vihdoin saanut hankittua asunnon, josta olin pitkään haaveillut. Se sijaitsi vanhan kerrostalon kolmannessa kerroksessa keskikaupungilla. Vastapäätä uutta työpaikkaani, jossa ylihuomenna aloittaisin. Olin saanut paikan torikahvilan apulaiskokkina. Havahduin mietteistäni oven koputukseen. Kesti hetken tajuta, että minun oveeni koputettiin. Oletin, että siellä olisi joku muuttofirmasta. Oven avattuani en saanut sanottua edes tervehdystä. Ovella seisoi Daria. Kiharat huolettomasti sekaisin ja kummallinen hymy kasvoillaan. "Huomenta. Sä taidat olla se uusi asukas? Olen Daria, tosta yläkerrasta. Mä ajattelin vain tulla toivottamaan sut tervetulleeksi taloon", hän sanoi. Nyökkäsin ymmälläni ja tuijotin tytön punoittavia silmiä, jotka kielivät ettei hänen mielialansa ollut niin reipas kuin hän antoi ymmärtää.
"Olive", esittäydyin ja sopersin jotakin ruuasta hellalla. Suljin oven Darian naaman edestä. En ollut tiennyt, että Daria asui samassa talossa enkä tosiaankaan voinut sanoa tietäväni kuka hän oli.
A/N2: Palautetta saa sitten antaa mikäli mieli tekee. Kyseessä on ensimmäinen kirjoittamani tarina tänne Finiin ja myöskin ensimmäinen femmeni. Anteeksi mahdollisista tekstiin jääneistä kirjoitusvirheistä ja liiallisesta 'tyttö' ja 'hän' -sanojen käytöstä. Kuten alussa mainitsikin tähän tulee jatkoa tosin eri nimellä, sekä Darian näkökulma. Anteeksi myös hieman tönkkö lopetus ja uskon kyllä kaikkien arvanneen kuka oven takana oli.
Kiitos, kun luit!
