Kirjoittaja: RoastedGarlic
Ikäraja: S
Genre: eriskummallinen ystävyysdraama
Yhteenveto: - ja molemmat olivat itkeneet, niin hän minulle kertoo.
--
Koreografia
Voisitko sä rapsuttaa mua?
Jotenkin etäältä katson kun pää painuu syliini, ja sitten objektiivisesti kykenen havainnoimaan kuinka minun sormeni nyhtävät hänen päänahkaansa. Sanon etten ole kovin hyvä rapsuttaja, ja hän sanoo että nythän on tilaisuus harjoitella. Ehkä hän tietää etten minä saa läheisyyttä, en riittävästi. Ehkä hän tietää että harva minua spontaanisti halaa eikä kukaan koskaan nyhjää minussa kiinni, ehkä hän käyttää minua hyväkseen juuri siksi että tietää miten helppo minä olen. Koska todellakin, minä tulen ihan sanomattoman iloiseksi jo siitä että hänen kätensä sivelee minun polveani kun hän makaa siinä.
Hän on eronnut viime yönä. Hän kertoo kirkkain silmin, kuinka se sattui koska hän oli jo ehtinyt rakastua. Sillä tytöllä oli värjäämättömät hiukset ja se osasi laulaa ja tanssia ja kirjoittaa viisaita, mutta se oli lähdössä pitkäksi ajaksi pois eikä se halunnut sitoutua vaikka välitti hänestä niin kovin, ja molemmat olivat itkeneet, niin hän minulle kertoo.
Vaihdetaanko? Ai mitä vaihdetaanko, en edes tajua, mutta kas kummaa mikä pieni koreografia tämä on jonka hän hallitsee ja joka päätyy siihen että minä olen rapsutettavana. Olisin vaikka koko illan koska minua ei kukaan koskaan rapsuta. Mutta puhelinmyyjä soittaa, ja siinä vaiheessa kun minä olen ehtinyt sanoa ettei minua teidän lehtenne kiinnosta koska en ole kaunis enkä terve, on tilaisuus mennyt jo ohi. Hän tutkii levyhyllyä ja sanoo: minä kuvittelin että sinun kämppäsi olisi jotenkin erilainen. Vaikka ei hänelläkään tämän enempää kirjoja ollut silloin kun hän muutti, nykyään hänellä on, hän on vanhempi. Hänessä on tiettyjä piirteitä niin lähellä omiani, että hänen nykyisyytensä on minulle alternatiivitulevaisuus, joskin sellainen jota kohti en ole kulkemassa, olen päättänyt.
Minä valitsen musiikin mutta tietenkään minulla ei ole minkäänlaista tilannetajua. Hän sanoo että tämä levy on aivan liian masentava. En ota kuuleviin korviini koska olen rakastunut juuri siihen kappaleeseen ja jos totta puhutaan niin minä haluan vaivihkaa näyttää että osaan laulaa sen ranskaksi alusta loppuun. Hänkin puhuu ranskaa, sujuvammin kuin minä kylläkin.
Lähtiessään hän vielä halaa moneen kertaan, juutumme eteiseen. Minä järkiperäisenä naisena osaan neuvoa: älä kärsi siksi että yrität pitää elossa toivonkipinää, kyllä se syttyy uudelleen jos on syttyäkseen. Hän kiittää, vetää hatun päähänsä ja poistuu.
