Kirjoittaja Aihe: Turhaa toivoa, unelmia, jotka pitäisi unohtaa, S, angst  (Luettu 1074 kertaa)

Luci

  • ***
  • Viestejä: 1 175
  • mielikuvitusastronautti
Nimi: Turhaa toivoa, unelmia, jotka pitäisi unohtaa
Kirjoittaja: Luci
Ikäraja: S
Tyylilaji: angst, tajunnanvirta
Vastuuvapaus: Omistan tekstini
A/N: Pako luovuuden vankilasta –haaste. Kommentit sallittuja!



En kestä, en kestä hetkeäkään ilman häntä. En hetkeäkään epätietoisena; haluaako hän minut? Ajatuksissani kulkee hän ja vain hän, katoaa kauemmas, tulee aina kirkkaana takaisin. Haluan taas koskettaa tuota vartaloa, sopivan lihaksikasta, ei liian täydellistä. Upottaa sormet vaaleiden hiusten sekaan, haistaa hänen huumaava tuoksunsa.

”Tulen takaisin”, hän sanoi, ”soitan sinulle.” Ja minä odotan yhä. Hän saneli tyhjiä sanoja, raiskasi hiljaisuutta sanoillaan. Minä olen vain hölmö, typerä, sinisilmäinen ----hänen siniset silmät, niin kauniit, kun uskoin, uskon vieläkin. Tahdon uskoa, että pääsen koskemaan vielä, haistamaan tuoksun, kuulemaan naurun, näkemään hymyn, maistamaan suloisen suun.

En kestä mieltä kalvavaa ajatusta. Piru olkapäälläni kuiskii ”ei hän soita, ei halua sinua”, yritän hiljentää sen. Tiedän, että hän soittaa. En tiedä, tahdon ajatella niin. En tiedä, tietämättömyys, se raastaa sisältä, syövyttää osia minussa. Hukuttaudun kauniiseen ajatukseen; hän soittaa. Kertoo kauneudesta ja siitä, kuinka hän on minun ja minä hänen.
« Viimeksi muokattu: 13.11.2014 21:14:00 kirjoittanut flawless »