Kirjoittaja Aihe: Epätodellista [SB/RL, RL/NT - S - FF100 - albumihaaste]  (Luettu 3566 kertaa)

Annie Black

  • ***
  • Viestejä: 297
  • VIVA ESPAÑA!
    • Salmiagin epäsyvälliset mietiskelyt
Nimi: Epätodellista
Kirjoittaja: Annie Black
Genre: Angstista romantiikkaa
Paritukset: Sirius/Remus, Remus/Nymfadora
Ikäraja: S/G
Disclaimer: Hahmot ja paikat kuuluvat J.K. Rowlingille, enkä minä saa minkäänlaista rahallista hyötyä.
Summary: This is going to bring me to my knees
I just want to hold you close to me

A/N: Toinen fic albumihaasteeseen, kappale on She is [The Fray - How To Save A Life] ja osallistuu myös FanFiction100, jossa aiheena on Sirius/Remus. Pakkohan se Nymfadora-asiakin jossain ficissä on käytävä läpi, koska se kuitenkin on canonia. :D Tuo romantiikka taisi jäädä vähän vähälle, mutta eipä se mitään.

065. Siirtymä 01. She is

// EDIT: Hahaa, olinpas laittanut vähän väärin FF100 sanani, tämä ei siis ole jouluficini, vaan kulkee sanalla Siirtymä.

”Remus, tiedän, että sinulla on epäilyksesi suhdettamme kohtaan, mutta mitä jos unohtaisit kaiken sen. Haluan olla vain sinun kanssasi.” Nymfadora seisoi aivan liian lähellä häntä. Kukaan ei saanut seisoa niin lähellä, ei enää kukaan. Hän astui askeleen taaksepäin ja hennot kädet, jotka hetkeä aikaisemmin olivat yrittäneet hyväillä hänen hiuksiaan, valahtivat tytön kyljille, minne ne kuuluivatkin.

”En minä oikein tiedä, tarvitsen lisää aikaa.” Ainoa asia, mihin Dora saattoi kiinnittää huomiota, ennen kuin mies ennätti kääntyä ja kävellä pois, oli huoli tämän aivan liian nopeasti vanhentuvilla kasvoilla.

Do not get me wrong, I cannot wait
for you to come home
For now you’re not here and I’m not there
it’s like we’re on our own


Sirius ei jättänyt häntä rauhaan. Sirius ei antanut hänen unohtaa itseään. Hän ei voinut unohtaa ihania yksityiskohtia, joita hän rakasti. Ei pitkiä, mustia hiuksia, jotka nuorensivat tätä melkein yhtä paljon kuin kuukautiset muutokset vanhensivat häntä. Unohdettavissa ei ehdottomasti ollut myöskään miltä tämän seura tuntui. Se oli huumaavaa. Kuinka hyvältä tuntuikaan muistella yhteisiä iltoja takkatulen ääressä, kun saattoi painautua Siriuksen lämpimään ja turvalliseen kainaloon, jonne maailman ongelmien ja pahuuden pitkät kädet eivät yltäneet.

Kukaan ei kyennyt suutelemaan häntä kuin Sirius. Niin hellimmästä kuin tulisimmasta suudelmasta hän pystyi muistamaan Siriuksen hänelle omistaman rakkauden. Kuka voisi pystyä parempaan, kun hän itsekään tuskin voisi välittää kenestäkään läheskään yhtä paljon kuin tuosta animaagimiehestä, joka oli vienyt hänen sydämensä.

She is everything I need that I never knew I wanted
She is everything I want that I never knew I needed


Remus eli yksin ja seura tekisi hänelle luultavasti vain hyvää. Nymfadora ei todellakaan ollut mikään huono vaihtoehto, jos hänen joku olisi valittava. Hän piti tytöstä, mutta tulisi tuskin koskaan rakastamaan häntä. Olisiko sitten oikein olla ihmisen kanssa, joka rakasti häntä, mutta jolle hän ei voinut antaa vastarakkautta. Se oli mitä Dora halusi ja mitä muut häneltä odottivat. Hän oli aina toiminut niin kuin häneltä oli odotettu, kuinka hän nytkään voisi toimia millään muulla tavalla.

This is going to bring me clarity
This’ll take the heart right out of me


Tyttö tuli ja kietoi kätensä hänen kaulaansa. Tämä oli niin väärin. Dora oli liian nuori.

”Minä haluan sinut”, kuului hiljainen kuiskaus. Tytön silmät olivat kauniit ja vetoavat, mutta Remus nosti katseensa pois niistä, hänen mieltään vaivasivat eräät toiset, harmaat, silmät, jotka olivat piinanneet häntä niin kauan kuin hän vain kykeni muistamaan. Dora painautui yhä tiukemmin ihmissutta vasten ja tämä tunsi ahdistusta. Halu juosta ja huutaa tuska pois kasvoi hänen sisällään liian suureksi.

This is going to bring me to my knees
I just want to hold you close to me


Kukaan ei tiennyt hänen olevan siellä. Paikka täytti hänen mielensä muistoilla, tuskalla ja yhä kasvavalla kaipuulla. Oli kuitenkin naurettavaa luulla, että Siriuksen huone toisi hänelle lohtua. Se ei lohduttanut vaan nauroi päin naamaa ja piti häntä narrinaan. Remus ei välittänyt, sillä huone oli Siriuksen. Sen tuoksussa oli säilynyt Siriusta ja sen tavarat olivat pysyneet samoilla paikoilla muistuttaen häntä mustahiuksisesta omistajaan.

Se, mitä hänen ja Siriuksen välillä oli ollut, oli jotain, mitä hän ei osannut selittää. Hän tiesi, ettei tulisi koskaan tuntemaan mitään sellaista, mitä hän tunsi Siriusta kohtaan. Välillä tuntui epätodelliselta, että mitään edes oli tapahtunut, kukaan ei ollut koskaan tiennyt heistä mitään. Ehkä heidän välillään ei ollutkaan mitään. Ehkä tunne olikin ollut vain valhetta tai ehkä unta.


A/N2: Jos olet vaivautunut lukemaan tänne asti, niin kommenttia saa toki laittaa.
« Viimeksi muokattu: 02.01.2010 01:40:49 kirjoittanut Ancka »
Just laughing my ass off.

AVATAR

Adrianne Castellani

  • Vieras
Re: Epätodellista [SB/RL, RL/NT - G - FF100 - albumihaaste]
« Vastaus #1 : 19.12.2007 15:54:05 »
Ääsh, minä olen taas surkealla kommentointituulella, mutta yritetään kuitenkin.

Minä pidin tästä. Olit minusta hienosti sovittanut sen ongelman, että Remus nyt kumminkin canonissa on Tonksin kanssa. Ihastuin ajatukseen, että Remus tekee aina sen mitä häneltä odotetaan ja siksi ottaa Tonksin, vaikka oikeasti rakastaa Siriusta. Voisin kai lisätä vielä järjettömästi ihailua kirjoitustyylistä ynnä muusta mistä en oikeasti tiedä paljon mitään, paitsi että pidin niistä, joten jääköön se vain lyhyeksi toteamukseksi.