Kirjoittaja: Mii eli Yassi
Ikäraja: S
Varoitukset: eioo
A/N: Itselläni on hiukan hankala elämäntilanne yhden asian suhteen ja se inspiroi tähän lyhyeen yölliseen tajunnanvirtaan
Tule, ole, lähde
Outoa, sanoisin.
Merenpinta lauloi vierailla kielillä, joita en tuntenut ja vihreäsiipiset kolibrit lensivät korkeammalla kuin tavallisesti. Länsituuli supatti korvaani käskien minut lähemmäs. Tottelin ja hymyilin. Aamukaste varpaankynsillä tuntui elävältä, sähköiseltä.
Upotin jalkani veteen ja ne hävisivät. Suljin silmäni ja kadotin myös itseni. En ollut enää kotona, en lähelläkään tuttua ja turvallista. Sillä nyt minulla oli vain sinut ja tämä tilanne, toinen toistaan vieraampia. Hipaisit minua varovasti, jolloin pyysin myös taivasta ja merta poistumaan.
Kahden kesken, niin oli paras.
Tutkin sinun silmiäsi ja ne kertoivat minulle tarinoita. Unohduin satuihin ja unelmiin, enkä enää muistanut kuinka kävellään. Halusin vain olla ja kuunnella, pysähtyä tämän maailman juurelle ja antaa ajan poistua luotamme.
Varastaa kokonaisen hetken.
Mutta sitten aika palasi takaisin tuoden tullessaan meren ja taivaan, todellisuuden. Sadut ja unet hiipivät piiloon ja pyysivät meitä pitämään salaisuuksia. Ne maalasivat taivaanrantaan tauluja, jotka kätkimme sinetein tähtien taakse.
Lähdimme varkain eri teille ja hymyilimme vieraanvaraisesti. Kiitos ja näkemiin, tervehti tajunnanmarttyyri toista, eikä kukaan edes huomannut, että kolibrit lensivätkin pareittain.
