Kirjoittaja Aihe: Paperitiili | S  (Luettu 2910 kertaa)

Lasikuula

  • ***
  • Viestejä: 699
    • www.lasikuula.net
Paperitiili | S
« : 11.07.2012 23:41:23 »
Kirjoittaja: Lasikuula
Ikäraja: Sallittu
Paritus: Minä/sinä
Genre: Angst, pohdiskelu, femme

Yhteenveto: Minä pelkään!
Varoitukset: Femmeä, viiltelyn sivumaininta

A/N: En tiedä sopiiko nimi tähän nyt ollenkaan, mutta sillä nimellä tämä haluaa kulkea. Yritin keksiä jonkun toisen, mutta tuo vain pörräsi päässä vaivihkaa koko ajan. Joten, seuraavan tekstin nimi on siis Paperitiili. Kommentit on kivoja :)



Katson nukkuvaa tyttöä. Hän on kääriytynyt peiton uumeniin niin lujasti, etten näe kuin osan kasvoistasi sekä valtoimenaan tyynyn päälle leviävät kiharat. Haluaisin koskea hänen tummanruskeita hiuksiaan varovaisesti, kuiskata korvaan sanat 'rakastan sinua'.

Mutta en tee niin. En halua tehdä sitä oikeasti, en hänelle. Minun heiveröinen, lasista tehty rakkaani. Pelkään niin paljon! Pelkään pilaavani sinun elämäsi, ellen ole jo tehnyt sitä. Pelkään, että vien mahdollisuutesi oikeaan elämään. Vaihdan asentoa ja katson katon epämääräisiä puusyyhyjä. Tiedän varmasti, että pidän tuosta tytöstä. Rakastan häntä, hänen kurvejaan, hieman hassuja kynsiä ja söpöä pikkunenää.

Mutta minä olen minä. Pitkät punaruskeat hiukset, korvakoruja viisi kappaletta. Nostan vasemman käteni ja sivelen arpivanaa hiljalleen. Hän tietää niistä, kuiskasi pieni ääni korvaani.Mutta ei niistä uusista nilkoissa, toinen ääni nauroi. Hieman liian iso jalka korkokenkiin. Halu olla olematta.

Minä vien hänen mahdollisuutensa lapsiin, kirkkohäihin. Minä aiheutan turhaa huolta ja murhetta. Jos hieron hieman silmiä, saan ylitummat meikkini leviämään pitkin poskia. Tällaisen rahjuksenko sinä todella haluat viereesi? Vilkaisen nukkuvaa hahmoa vierelläni. Niin rauhallinen... niin hetkellinen. Aamulla katsot sinivihreillä silmilläsi minua hiljaa, painat pääsi syliini ja kuiskaat, kuinka epäreilu maailma on meitä kohtaan.

Jälleen kerran mieleni tekisi tarttua veitseen, mutta en viitsi tässä ja nyt, sinun rinnallasi. Itku puristaa keuhkoni kasaan, makaan hiljaa siinä aamuyön tuntien aikana. Minä ja sinä emme koskaan tule olemaan tämän yhteiskunnan lapsia. Hiljaisia, irrallisia ja rikkonaisia.
« Viimeksi muokattu: 02.11.2014 12:12:21 kirjoittanut Lasikuula »

Bhh

  • ***
  • Viestejä: 21
Vs: Paperitiili | K7
« Vastaus #1 : 12.07.2012 00:18:01 »
Mahdollisia patoutumia...

Lasikuula

  • ***
  • Viestejä: 699
    • www.lasikuula.net
Vs: Paperitiili | K7
« Vastaus #2 : 25.07.2012 22:28:05 »
Bhh: Mahdollisesti :)

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 5 999
Vs: Paperitiili | S
« Vastaus #3 : 31.01.2017 22:20:55 »
Kaunis, epävarma ja pohdiskeleva. Nautin tämän hetkellisyydestä ja epätoivosta. Samaistun tähän onnen tavoittelemisen pelottavuuteen, ja pelko riittämättömyydestä on sekin varmasti jokaisella joskus ajankohtainen. Kivoja yksityiskohtia ja kauniisti soljuvia sanoja. Kiitän!

Lasikuula

  • ***
  • Viestejä: 699
    • www.lasikuula.net
Vs: Paperitiili | S
« Vastaus #4 : 17.02.2017 19:09:46 »
Sokerisiipi, Voi ei!! Miten olet näin vanhan tekstin penkonut minulta, hui! :D En edes muistanut tämän olemassaoloa! Kiitos ihanasta ja päivää piristävästä kommentista <3

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 9 336
  • Lunnikuningatar
Vs: Paperitiili | S
« Vastaus #5 : 05.01.2021 18:10:49 »
Tämä oli tosi kaunis! Surullinen ja haikea, mutta kuitenkin samaan aikaan toiveikas ja lempeä. Loppu on toisaalta aika lohduton, mutta minusta ei pelkästään pimeä, koska tarinan kertoja päättää kuitenkin pysyä rakastamansa ihmisen vierellä ja olla tarttumatta veitseen - siinä on jo paljon!

Ja vaikka nimi ei ihan suoraviivaisesti tekstiin liitykään, pakko sanoa, että se on hieno! Sai klikkaamaan tämän tekstin auki, enkä kadu lukemista, koska tämä oli tällaisenaan oikein eheä ja kaunis. :)

Kiitos!


someone i loved once gave me a box of darkness.
it took me years to understand that this, too, was a gift.

Lasikuula

  • ***
  • Viestejä: 699
    • www.lasikuula.net
Vs: Paperitiili | S
« Vastaus #6 : 07.01.2021 10:52:53 »
Kaarne, Olen yhtä yllättynyt kuin 2017, miten joku on löytänyt näin vanhan tekstin :D Kiitos ihanasta palautteesta! Paperitiili nimellä oli jokin upea ja hieno merkitys tähän tekstiin liittyen, joka liittyi kertojaäänen minäkuvaan jotenkin. Sen muista tarkalleen mikä se oli, mutta nimestä pidän itsekin super paljon! :D