Kirjoittaja Aihe: Muistojen melodia | S  (Luettu 1506 kertaa)

toiveajatus

  • ***
  • Viestejä: 85
Muistojen melodia | S
« : 10.07.2012 20:35:10 »
Nimi: Muistojen melodia
Kirjoittaja: toiveajatus
Ikäraja: S
Sanoja: 215

A/N: Olipa kerran toiveajatus, jolla oli kaamea kirjoitusblokki päällä, ja joka sen vuoksi kerjäsi Mortilta haasteen. Sitten syntyi tämä. Omistettu mainitulle ihanuudelle, koska a) se on ihana ja koska b) ilman sitä mä tuskailisin vieläkin ilman mitään fiksua kirjoitettavaa... :D



Huoneessa tuoksuu vaahtokarkit ja kynsilakka ja sinä istut pianon ääressä. Musiikki – jonka saat aikaan lähes luonnottoman vaivattomasti – on nopeaa, mutta niin surullista, että sen täytyy kertoa menneistä kesistä ja siitä, ettemme koskaan saa niitä takaisin samanlaisina. Muistathan, kuinka istuimme satamassa ja heittelimme pikkukaloille keksinmuruja? Kuinka meillä oli radio rannassa ja aina joku onnistui taikomaan kuin meille tarkoitettuja kappaleita sen uumenista? Sitten tanssittiin ja molskahdeltiin vaahtoavaan rantaveteen hyvin syöneiden kalojen sekaan.

Istuimme rantavedessä, aurinko värjäsi taivaan vaaleanpunaiseksi, vain hetkeksi ennen kuin siitä tummuisi musteenmusta pimeys. Räpiköimme kuivalle maalle ja kuuma hiekka poltti jalkapohjiamme – se oli kesä, jota kukaan ei halunnut unohtaa, eikä olisi varmaan kyennytkään.

Me olimme kaikkea mitä tarvitsi täydelliseen huolettomuuteen. Vähän liian rohkeita, nuoria ja välillä tuntui, että mikään ei voisi pilata onneamme.

Silloin kerran, kun kuu kimmelsi merellä ja Kalifornian yö viileni, silloin se tajuttiin. Hetki meni järkyttyneessä hiljaisuudessa. Ei kuluisi kauaakaan, kun olisi syksy, ja me hajaantuisimme pitkin poikin maata. Silloin me kai päätimme viimeistään elää ja kokea kaiken, ennen kuin on liian myöhäistä.

Viimeisenä iltana sinä pudistelit hiekkaa hiuksistasi ja minä suljin suuni, halasin sinua ja lähdin. Niin urhea en ollut, että olisin halunnut tai edes osannut muotoilla sanoiksi kaikkia ajatuksiani. Ehkä olisi kannattanut, sillä sen jälkeen tuskin vain istuisin tässä ja kuuntelisin pianon haikeita säveliä kesästä ja hiekasta varpaiden välissä.



A/N2: Minä todennäköisesti puren vähemmän lujaa jos kommentoitte... :D
To be away from home and yet to feel oneself everywhere at home;
to see the world, to be at centre of the world,
and yet to remain hidden from the world.

Mort

  • ***
  • Viestejä: 571
Vs: Muistojen melodia | S
« Vastaus #1 : 11.07.2012 16:14:31 »
Mun piti valittaa sulle mun väsymystä, mut sit huomasin noi omistukset ja oon ihan äääw.
(Mä enää valvo niin myöhään viikolla, kun tiedossa on työpäiviä - pakotat mut nukkuun aikaisemmin. Tästä ei oo tänään tullu mitään.)

Jos sitten itse asiaan.

Eka kappale. Kaikki nerokas  sanottava kuoli ensimmäisen lauseen jälkeen. Mun aivot vaan alko siitä lähtien surruttaa ympyrää - surrrur surrrrur vaan.

(Oma syysi. Halusit tähän kommentin ja tämän parempaan mä en vaan näköjään pysty töissä..)

Oonko jo maininnu, että pidän hirmuisesti kysymyslauseiden käyttämisestä teksteissä. Ne vaan tuo syvyyttä ja mielenkiintoista kulmaa asioihin. Tässäkin ne toimivat.

Lainaus
Huoneessa tuoksuu vaahtokarkit ja kynsilakka ja sinä istut pianon ääressä.
No siis aws. Mielikuvia. Kuvamieliä.

(Usko pois. Hyvä tästä tulee.)

Lainaus
Kalifornian yö viileni...
Minne se Florida jäi? Ei vais - ehkä se olis ollut vähän kulut ja kliseinen jo meidät kun ottaa laskuihin mukaan. Joten ihan piristävää vaihtelua.

Tää jatkuu illalla - toivottavasti pikkuisen pirteämmin ajatuksin. :''D

Aamu vaihtu iltaan. Eiku. Ilta vaihtu aamuun. Mut who cares. Meinasin sanoa, että ehkä mä oon nyt vähän pirteempi, mut enpä näköjään ole.

Mun mielestä on hieno piirre, että tekstin henkilöt istuvat rantavedessä, ei rantahiekassa - hiekka on aikansa elänyttä. Vesi on tätä päivää. Tarkoitan sitä, että tuonkin olisi saanut kirjoitettua kliseisemmin, mutta sie et ole mennyt massan mukana ja ja ja..

Lainaus
Viimeisenä iltana sinä pudistelit hiekkaa hiuksistasi ja minä suljin suuni...
Miksi mä nauran? Kertojalla on ilmeisesti pahemman laatuisia lagaustuokioita ja hänen kaverinsa haroo hiuksiaan. Tässä on jotain tuttua. Hmmm.

Kato nyt. Ei tästä tuu mitään. Parempi lopettaa.

Kiitos, murs - pidin jälleen. <3
« Viimeksi muokattu: 12.07.2012 11:11:35 kirjoittanut Mort »