Ficin nimi: Tylsän päivän puuhia
Kirjoittaja: Odo
Genre: Fluffyistä höpöhöpöä
Paritus: Astoria/Pansy
Ikäraja: Sallittu
Varoitukset: Tyttöjen välisiä pusuja, hui!
Vastuunvapaus: Row omistaa Potterversumin ja minä vain leikin hahmoilla, en saa rahaa.
A/N: Jaa-a, typosin kun piti kirjoittaa Astoria/Draco, kun ajattelin Hermione/Pansya ja siitä tuli sitten Astoria/Pansy. Päätin sitten kokeilla, minkälaista ajatuksenvirta hässäkkää noista saa aikaiseksi ja tuli kliseisen fluffyistä höpöhöpöä, jonka halusin välttämättä jakaa teidän kanssa! Musta on ihan jännä ajatus tässä kumminkin se, että hahmojen "roolit" on vaihtuneet. Neiti Syksylle kiitos otsikoinnista ja periaatteessa parituksestakin vois kiittää häntä, koska huomas mun typon ja totes, et paritus vois olla kiva! Laitetaan siis samalla omistukset sille suunnalle! Osallistuu Rare10, Se oikea ja sen haaremi -haasteisiin (Pansy). Genrehaasteeseen (femme)
Oli sunnuntai-iltapäivä ja Pansy piteli käsissään posliinista teekuppia ja katsoi, miten tärisevät sormet saivat teen aaltoilemaan. Hänellä oli tylsää, mutta hänen piti vain kestää teekutsuja, koska se oli hänen äitinsä tahto. Seurapiirejä, kehuskelua ja imartelua – se kaikki tuntui teennäiseltä ja typerältä, eikä Pansy voinut käsittää sen merkitystä. Vuodesta toiseen samat asiat olivat esillä ja Pansy oli huomannut, että pärjäsi ilmankin taitoja, joista hänen äitinsä usein puhui ystäviensä kanssa.
Astoria istui vähintään yhtä kyllästyneenä, pieni hermostuneisuus kasvoillaan Pansyn vierellä nyökäten välillä kohteliaasti sanoille, joissa hänestä puhuttiin tai häntä puhuteltiin.
Pansy oli yrittänyt jo pitkään keksiä selitystä, miksi hänen pitäisi päästä pois tai mikä piristäisi häntä, mutta tuloksetta. Hänen katseensa harhaili Astoriaan ja pyöreisiin kasvoihin, joita tummanruskeat hiukset kehystivät. Silmien vihreät ja ruskeat sävyt vangitsivat hetkeksi Pansyn katseen.
”Haluaisin näyttää Astorialle yhden jutun”, Pansy sanoi ja seurue näytti yllättyneeltä siitä, että hän oli keskeyttänyt heidät. Kaiken lisäksi keskustelu oli ollut tärkeä tai niin Pansy järkyttyneistä ilmeistä päätteli. Ajoitus oli ollut parempi kuin hän oli odottanut: nyt hänen toivottiin poistuvan, vaikka se ei hänen äitiään miellyttäisi.
Kysyväkatseisen Astorian Pansy veti mukanaan pihamaalta, johon teetarjoilu oli kasattu, kohti omaa kotiaan – komeaa valkoista puutaloa, jossa oli kolme kerrosta. Astoria seurasi sanomatta mitään ja Pansyä hymyilytti tytön ujous.
Pansy sulki huoneensa oven, kun he olivat astuneet sisään. Astoria katseli huonetta, jonka tummia tapetteja peitti Sauvattomat-yhtyeen laulajan julisteet. Huoneessa kaikki oli järjestykessä: sulkakynät paikoillaan hopeisessa telineessä, paperit niputettuna yhteen ja sänky pedattu tarkasti. Astoria ei ollut ikinä miettinyt, millaisessa huoneessa Pansy asui tai muutenkaan paljoa, millainen tyttö oli. He juttelivat vain harvoin koulussa, eikä Astoria ollut koskaan saanut Pansystä kovin tarkkaa kuvaa muodostettua. Pansy ajatteli samoin Astoriasta ja katseli tätä avoimen uteliaasti.
”Mitä sinä halusit näyttää minulle?” Astoria kysyi ja istui lupaa pyytämättä sängylle.
”En mitään”, Pansy virnisti. ”Ethän sinäkään nauttinut teekutsuista?”
”En”, Astoria myönsi ja hymyili. ”Mitä sinulla oli mielessäsi?”
”En tiedä. Haluaisin tehdä jotain… erilaista”, Pansy sanoi ja hän tunsi olonsa hieman kapinalliseksi. Hän oli irrottautunut typeristä teekutsuista, eikä ollut muutenkaan viime aikoina noudattanut niitä kaikkia sääntöjä ja ohjeita, joita hänen olisi tullut noudattaa. Hän oli kokeilunhaluinen ja Astoria taas oli kiltti tyttö – tai niin Pansy ajatteli. Pansyn mieleen tuli idea, vaikka hän ei uskonut Astorian suostuvan, hän sanoi sen silti. ”Oletko koskaan suudellut tyttöä?”
”Olen”, Astoria vastasi ja Pansy henkäisi terävästi ilmaa keuhkoihinsa. Hän oli järkyttynyt, sillä hän ei olisi ikinä uskonut Astorian vastaavan myöntävästi ja pian hänen mieleensä tuli epäilys.
”Ketä?” Pansy kysyi nopeasti ja jäi kädet puuskassa tuijottamaan Astoriaa.
”Ei kuulu sinulle”, Astoria vastasi, hänen poskensa punehtuivat ja jokin siinä ilmeessä, joka hänellä oli sai Pansyn uskomaan, että Astoria puhui totta.
”No eihän se nyt mitenkään ihmeellistä ole”, Pansy sanoi yrittäen peitellä kokemattomuuttaan. ”Voisitko suudella minun kanssani?” Pansy kiirehti lisäämään, sillä sitä hän oli ajanutkin takaa saadakseen kokemuksen ja ehkä kiusoitellakseen Astoriaa, vaikka se mahdollisuus taisikin olla jo menetetty.
”Miksi?” Astoria kysyi hieman hämillään vilkuillen Pansya kuin kuvittelisi toisen vitsailevan.
”Huvin vuoksi”, Pansy vastasi ja vapautti kätensä puuskasta astuessaan istumaan Astorian viereen. Hän ei harkinnut kauaa, kun suuteli Astoriaa ja huomasi, että toinen ei perääntynyt ollenkaan – Astoria vastasi suudelmaan kokemuksella, ei ollenkaan ujostellen, kuten Pansy oli ensiksi olettanut. Sen sijaan Pansyn omille kasvoille hiipi puna, hän puristi kätensä nyrkkiin, kun ei tiennyt pitäisikö hänen koskea Astoriaan vai ei. Hän tunsi perhosia vatsan pohjassa jännityksestä, joka oli täysin erilaista kuin yhdekään pojan kanssa. Hetki tuntui kestävän kauan ja lopulta Pansy perääntyi ja jäi katsomaan toista hölmistyneenä.
”Luulin, että olet ujompi”, Pansy sanoi totuudenmukaisesti ja osittain peittääkseen sen, miten paljon hän oli itse ujostellut suudellessaan ja kokeillessaan omia rajojaan, kun Astorian kieli oli livahtanut hänen suuhunsa.
”Monet luulevat niin”, Astoria nauroi heleästi, mikä sai Pansyn punastumaan.
”Sinua puolestaan luullaan paljon rohkeammaksi kuin olet”, Astoria huomautti hieman pistävästi ja Pansyn teki hetken aikaa mieli väittää vastaan. Astoria oli kuitenkin oikeassa.
”Mitäs nyt?” Pansy puuskahti ja heittäytyi selälleen sängylle. ”Teekutsut kestävät vielä ainakin kaksi tuntia, kun seuraavaksi on lounas ja jälkiruoka, eikä minulla ole edes nälkä.”
Astoria ujutti kätensä Pansyn molemmille puolille ja jäi nojaamaan niitä vasten leikkisä ilme kasvoillaan katsoen Pansyä, joka ei enää edes yrittänyt peitellä tunteitaan näyttäessään uteliaalta ja epävarmalta yhtä aikaa.
”Voisimme kokeilla, miten rohkea sinä oikeasti olet”, Astoria kuiskasi hiljaa, mutta Pansy kuuli sen hyvin selkeästi ja kirkkaana äänenä, joka tuntui kaikuvan huoneessa.
Pansyn virnistys katosi suudelmaan, kun Astoria painoi huulensa vasten toisen huulia.
