Kirjoittaja: Amorial
Ikäraja: S
Genre: humor, angst?
Varoitukset: --
A/N: Iski tällainen yöllinen kirjoitushimo, enkä viitsinyt alkaa pitempää novellia raapustamaan, joten tällaisen pikkupätkän kirjoittelin omaksi ilokseni. Koska tämä on todellakin yöllä neljän aikaan puolinukuksissa kirjoitettu, ei tekstin laatu välttämättä ole paras mahdollinen, mutta toivon että tykkäätte. Genren angstin voi tässä tulkita ihan miten haluaa!
--
Viimeinen hyppyPunainen kolmio. Vihreä neliö. Kirkkaansininen monikulmio. Musta tausta.
Ally avasi silmänsä hitaasti. Ei mikään ollut sittenkään kadonnut tai osoittautunut uneksi, kaikki oli täällä edelleen. Ally yritti uudestaan ja sulki silmänsä. Värien leikki alkoi taas, ja vain hän yksin näki sen. Ja sitten hän avasi silmänsä, ja totesi yrityksensä epäonnistuneen.
Hän ei ollut päätynyt minkään hokkuspokkuksen avulla takaisin rakkaidensa luo, vaan seisoi edelleen korkeuksissa. Veden pinta alapuolella oli peilityyni, yksikään elävä olento ei ollut sitä rikkomassa. Tai ehkä hänen silmänsä eivät vain erottaneet mikroskooppisen pieniä öttimönkijäisiä, Ally ei tiennyt. Eikä hän tiennyt sitäkään, miksi uhrasi viimeiset ajatuksensa hölynpölyyn.
Se on vain yksi hyppy, sitten se on ohi. Ally valmistautui hyppäämään. Ei hän oikeasti valmistautunut, uskotteli vain itselleen pitääkseen mielenrauhaansa yllä. Hän seisoi edelleen pelosta jäykkänä, kuten teki tasan neljäkymmentäkolme sekuntia sitten kun kiipesi tänne ylös. Ja nyt hän oli täällä yksin, kyllästyneenä tähän kaikkeen.
Selvän teki, Ally päätti. Hän otti askeleen tyhjän päälle. Ja putosi.
Vedenpinta rikkoutui, enää se ei ollut kuin peili, vaan tuhansia särkyneitä vesipisaroita lentämässä ympäriinsä ja leikkien ilmassa keskenään, ennen kuin alkoivat laskeutua takaisin kotiinsa vesimassojen viileään syleilyyn. Ally puolestaan nousi ylöspäin, kunnes hän lopultakin saavutti vedenpinnan.
”Niin surullista, että päätit lopettaa uimahyppyharrastuksesi. Sinulla on lahjoja” kuului uimavalvojan ääni altaan reunalta. ”Hyvää jatkoa sinulle, Ally. SEURAAVA!”.
