Kommenttikampanjasta hei!
Muistan vilkuilleeni tätä jo aiemmin, mutta unohtaneeni sitten lukematta. Niin käy harmittavan usein teksteille, kun ei ole aikaa juuri silloin pysähtyä katsomaan. Joka tapauksessa olen nyt täällä ja luin ja saan toivottavasti sanottua vaihteeksi jotain järkevääkin.
Pidin otsikon pahaenteisyydestä, vaikka siinä on myös jotain, mikä muistuttaa jostain muusta. Ei ehkä kaikkein omaperäisin, tai muuten ajatuksia herättävin, mutta tummat sävyt viehättävät, ja auringon nousemattomuudessa on jotain sellaista.
Kerronnan tapaa mietin, sitä, miten Katarina tietää koko talon olevan pimeänä, jos hän ei nouse kylpyammeesta?
Minäkertojasta pidin muuten, sen kautta pääsee hahmon pään sisälle, ja toisaalta tarinasta tulee puolueellinen ja väritetty. Siksi varmaan tuo kaikkitietävyys valojen suhteen hämmensi.
(Kiinnitin muuten huomiota siihenkin, miten vaivattomasti Katarina kulkee pilkkopimeässä asunnossaan.)
Tässä oli muutamia hauskan lapsekkaita elementtejä, saippuakuplat ja leijat. Nimenomaan lapsekkaasta kulmasta katsottuna ne ovat minusta viehättäviä. Yritän olla katsomatta niitä liikaa femmen kannalta, sille kun tuntuu stereotypisesti olevan ominaista tällaiset söpöydet.
Moni asia jäi vielä hyvin avoimeksi tietenkin, kun kyse on sarjan ensimmäisestä osasta. Tyttöjen (näen heidät nimenomaan tyttöinä, en naisina, mutta voin tietenkin olla väärässäkin, koska ikään ei ole viitattu) nimet puhuvat itäeurooppalaisuuden puolesta, Katarinasta pidän, Anastasia ei omaa korvaani viehätä. Tulee mieleen piirretyt ja historia.
Jatkolta odotan aika paljon, kuulisin mielelläni lisää Katarinan perheestä, heidän alkuperästään, tyttöjen yhteisestä historiasta ja muusta. En tietenkään tiedä, mitkä sinun suunnitelmasi tämän suhteen ovat, mutta uskon, että useammat sivuhahmot ja historia toisivat päähenkilöihin lisää syvyyttä.
Loppupuolen dialogi oli maukkaan moniulotteinen, siihenkin varmaan tulee järkeä myöhemmin.
Muutamissa virkkeissä taivutukset tai sanojen muodot hämäsivät minua ja tuntuivat vääriltä. En mene takuuseen siitä, että ne oikeasti olisivat kieliopillisesti väärin, mutta jokin niissä särähti omiin korviini.
Mennä tarkistamaan sulakkeet vain toteamaan
Sanoisin, että vain todetakseen. Tämä häiritsi ehkä eniten.
Mietin myös pitkään sitä, käsketäänkö l
opettaa vai
lopettamaan.
Tässä en oikein ymmärtänyt asioiden suhteita tai pointteja.
Kuulin puhelimeni soivan. En ymmärrä, miksi se soi, sillä ei kenelläkään ole minulle asiaa. Ei ainakaan pitäisi olla. Se oli kuitenkin puhelin ja ihminen, joka yritti minua tavoitella
.
Varsinkin viimeinen lause jotenkin töksähti. Ehkä kyse on osittain myös hirveän lyhyistä lauseista, joita tässä tekstissä kokonaisuudessaan oli paljon. Pidän niistä hirmuisesti tehokeinona, mutta monessa kohtaa niitä tuntui olevan liikaa tai jotenkin huolettomasti.
Lopun rakenne on mielestäni toimiva. Pidin ylipäätään siitä, miten paljon käytät enteriä.
Leijat vetivät mukavan kaaren osan nimeen, muutenhan se olisi jäänyt hyvinkin irralliseksi. Jäi ehkä nytkin vähän, mutta se tuntui tarkoituksenmukaiselta.
Näine hyvineni jään odottelemaan jatkoa ja varmasti tulen sitä lukemaan, koska näen tässä paljon mielenkiintoisia suuntia.
Kiitos.
