Kirjoittaja Aihe: Aamuiset pilvilinnat | S | femme  (Luettu 1398 kertaa)

NicuQ

  • Vieras
Aamuiset pilvilinnat | S | femme
« : 12.05.2012 19:43:14 »
Nimi: Aamuiset pilvilinnat
Kirjoittaja: Pyry
Tyylilaji: fluffy, femme
Ikäraja: S(allittu)
Omistusoikeudet: Myönnettäköön, minunhan tämä on.
A/N: Että tälläinen, pikkuruinen femmeteksti sitten syntyi pääkopassani. :) Osallistuu Vaihda genresi-haasteeseen tietysti.



Aamuiset pilvilinnat

En ole koskaan uskonut rakkauteen, en ole osannut. En ole uskonut lipeviin lupauksiin ikuisesta yhdessäolosta tai onnellisiin loppuihin. Ajatuskin naurattaa, että sietäisin jotakuta elämäni arjenharmaiden päivien halki aina kuolemaani asti. Samanaikaisesti huvittava, vieras ja jokseenkin pelottava ajatus viipyilee mielessäni vielä hetken, ennen kuin keskityn taas sinuun. Käännyt kyljellesi vieressäni ja silitän hellästi vaaleiksi, karkinomaisen oransseiksi värjättyjä hiuksiasi ja huomaan huultesi kaartuvan hymyyn.

Hymysi houkuttelee minuakin hymyilemään. Hymähdän lähes hempeästi ja vedän tähtikuvioista peittoa paremmin päällemme. Päivän ensimmäiset päivänsäteet tunkeutuvat huoneeseen ja suutelevat kasvojasi. Ne eivät ole ainoita. Hymiset minulle hyvää huomenta ja mutisen saman takaisin.

"Miulla on kylmä", kuiskaat ja parahdan hiljaa, etten herätä muita unikekoja.
"Makaan sun päälläs, enkö muka lämmitä?" Naurahdat hiljaa, heleästi. Olen aina pitänyt tyttömäisestä naurustasi ja tulen varmasti aina pitämäänkin.
"No lämmitäthän sie."

Miksi minä sitä kutsuisin? Sinä olet tyttö, minä olen tyttö, me olemme yhdessä. Epänormaaliako se on? Kuka määrää epänormaalin? Vanhempamme? Enpä usko.

Koska olet kuin valkoinen väri. Se ei oikeastaan tee mitään, mutta voi vaikuttaa muihin väreihin. Aivan kuten sinäkin voit vaikuttaa muihin ihmisiin valoisuudellasi. Siksi minä pidänkin sinusta. Ja vaikka emme ehkä saa onnellista loppua, voimme ainakin tehdä tästä lyhyestä tarinasta onnellisen.

En ole koskaan uskonut rakkauteen, mutta katsellessani sinua uskon voivamme rakentaa sellaisen omaan pikku pilvilinnaamme.

Koska sinun viereltäsi voisin herätä toisenakin aamuna.
« Viimeksi muokattu: 25.09.2012 22:02:15 kirjoittanut Pyry »

Melba

  • ***
  • Viestejä: 578
Vs: Aamuiset pilvilinnat | S | femme
« Vastaus #1 : 12.05.2012 21:18:20 »
Oikeen kiva tekstinpätkä, tällä on tosi suloinen nimi :--) Valitsin tämän nyt ihan randomilla tuolta listasta, kunhan klikkasin auki ja päätin lukea.
En oikeestaan oo niin kauheesti lyhyiden tekstien ystävä, koska eka asia mitä niistä aina saan irti on se, että jään vaan kaipaamaan lisää pituutta :---D Niin oli tässäkin tapauksessa. Tässä on paljon elementtejä, joista olis saanut kyllä irti ainakin mun mielestä paljon enemmänkin.

Ihan ensiksi on pakko mainita, että asia joka selkeyttäis tätä ihan hurjasti olis yhden tietyn lauseen jättäminen pois. Tuolla ihan alussa kun on tuo "En ole koskaan uskonut rakkauteen, enkä usko vieläkään" niin mikäli olisin sinä, niin ihan ehdottomasti tiputtaisin tuon jälkimmäisen pois tai sitten ainakin lieventäisin sitä vaikka lisäämällä esimerkiksi "oikein vieläkään", koska no, tuo samainen ajatushan periaatteessa kumoutuu tuossa lopussa.
Ainakin mua jäi hämmentämään pahemman kerran se, että alussa se pelkkä ajatus naurattaa ja lopussa taas se on jo hyvinkin mahdollinen vaihtoehto. Miksi mieli muuttuu noin nopeasti? :---D Jäin kaipaamaan selityksiä.
Lainaus
"Miulla on kylmä", kuiskaat ja parahdan hiljaa, etten herätä muita unikekoja.
Menikö multa jotain pahemman kerran ohi vai miksen tajua tuota 'muita unikekoja'-kohtaa? Ei kai siellä makuuhuoneessa nyt mitään ihmisarmeijaa kuitenkaan ole, kai ne siellä kahdestaan on, vai?

Lainaus
Miksi minä sitä kutsuisin? Sinä olet tyttö, minä olen tyttö, me olemme yhdessä. Epänormaaliako se on? Kuka määrää epänormaalin? Vanhempamme? Enpä usko.
Tämä pätkänen täällä on kans vähän tekstistä irrallinen. Miksi kertoja yhtäkkiä alkaa pohtia tätä? Mihin nämä päätelmät päätyvät? Onko tuo suhde ehkä vain jonkinlaista uhmaa?

Lainaus
En ole koskaan uskonut rakkauteen, mutta katsellessani sinua uskon voivamme rakentaa sellaisen omaan pikku pilvilinnaamme.
Minkä sellaisen? Rakkauden vai?

Voisin vielä tiivistää tähän loppuun, että ideana sinänsä oikein toimiva ja kirjoitat hyvin, mutta mulle ainakin jäi aika paljon avoimia kysymyksiä kuitenkin. Jäi ehkä aavistuksen verran sellainen tunnelma, ettei ehkä joka ikistä lausetta ja niiden tarkoituksia oo mietitty kovin tarkkaan. ..mutta älä nyt säikähdä näistä mun ihmettelyistäni kuitenkaan, nää kaikki voi olla vaan mun perfektionistisen pääkoppani sisällä muodostuneita ajatuksia joita kukaan muu ei tuu ees ajatelleeksi... :----D
ja mitä vähemmän susta mä muistan sen täydellisempi mun mielessäni oot

- Finin lukupiiri -

NicuQ

  • Vieras
Vs: Aamuiset pilvilinnat | S | femme
« Vastaus #2 : 12.05.2012 21:34:45 »
Melba: Apua, kommentti. Vastaan tähän heti, kun oli niin hyvä kommentti. :) Tuosta alusta ensin: kiitos, kun huomautit. En olisi ikinä itse älynnyt tuota liiankin isoa epäloogisuutta siellä ja pakko se on kyllä pyyhkäistä pois sieltä. Ja tuo ensimmäinen lainaamasi kohta .. Tosiaan. Siinä viitataan kertojatytön perheeseen viereisessä huoneessa, mutta tuskin sitä nyt ihan heti tajuaisi. :-[ Irralliset tekstinpätkät, jei!
Ja kyllä, rakkaudenpa hyvinkin. Sinne niin pilvilinnoihinsa rakentaa. :)

Mutta kiitoksia kovasti kommentista. On todella ihanaa, että tämä herättää edes jonkinlaisia ajatuksia ja pohdintoja. Turhaahan se olisi suoraltaan lukea ja todeta sitten, että "njaa" tai muuta vähemmän järkevää. Eli kiitos sinulle ja perfektionistin päällesi oikein paljon. Tuollaisia kommentteja kaivataan. :)