Hellou! Sori kun vasta nytten laitan nelos luvun tänne.
ja pahoittelen myös kun luvusta ei tullutkaan kovin pitkä,mutta toivottavasti pidätte silti. On ollu vähän kiirettä koulussa jne. Ens luvusta yritän tehdä piiitkän!
*********
4.Luku
Hermione ei tiennyt mitä tehdä, hän oli Draco Malfoyn kanssa naistenhuoneessa ahdistettuna seinää vasten. Dracon vartalo oli sillä hetkellä aivan kiinni hänen vartalossaan. Hetken siinä seisottuaan, toisiaan silmiin katsoen, Hermione työnsi Dracon kauemmas hänestä. Draco katsoi häntä kulmat koholla ja pienesti virnistäen.
”Sinähän halusit jutella”, Hermione sanoi hermostuneena.
”Jutella? Ei meidän tarvitse jutella. Sen sijaan voisimme vaikka - ”, Draco sanoi vihjailevasti hymyillen.
”Malfoy, sinä olet humalassa. Sinun pitäisi varmaan mennä selvittämään pääsi”, Hermione keskeytti.
Draco naurahti pienesti ja läheni Hermionea, joka meni kauemmas hänestä varoen, ettei taas jäisi seinän ja Dracon väliin.
”Minun asuntoni ei ole kävelymatkan päässä ja en varmaan pysty ilmiintymään”, Draco sanoi.
”No et tosiaankaan”, Hermione tuhahti.
”Joten... Ajattelin jos voisin tulla luoksesi”, Draco tokaisi ja katsoi Hermionea, joka katsoi häntä silmät pyöreinä.
”Mitä?” Hän kysyi järkyttyneenä.
Draco huokaisi.
”Kuulit kyllä, en minä sinua syö... vaikka kyllä näytätkin todella herkulliselta”, Draco sanoi ja vinkkasi silmäänsä. Hermione hymyili pienesti ja näytti miettivän jotain. Jonkin ajan kuluttua hän hymähti ja katsoi Dracoa, joka nojasi lavuaariin katse hänessä.
”Hyvä on”, Hermione huokaisi.
Draco näytti hämmästyneeltä, mutta myös iloiselta. ”Todellako?”
”Joo, mutta saat nukkua sohvalla!” Hermione sanoi napakasti.
Draco nyökkäsi pienesti hymyillen. ”Lähdemmekö?”
Hermione vilkaisi rannekelloaan, joka oli jo kymmentä vaille kaksitoista.
”Lähdetään vain. Käyn vain sanomassa Ginnylle”, Hermione sanoi.
**
Hermione istahti siniselle sohvalleen. He olivat Dracon kanssa juuri tulleet hänen pieneen asuntoonsa. Pian Dracokin rojahti hänen viereensä.
”Kuules Granger...”
”Niin, Malfoy?”
”Voinko minä tulla sinun viereesi nukkumaan?”
Hermione hengähti syvään. Hän tiesi, että Draco tulisi vielä kysymään tuota. Eihän se toisaalta niin kauheaa olisi. Niin kauan kunhan he vain nukkuisivat.
”Katsotaan”, Hermione hymyili vieressään istuvalle Dracolle.
”Tiesin, että lämpenisit minulle...” Draco sanoi ja laittoi kätensä Hermionen reidelle. Hermione hymähti vaivaantuneesti ja tarttui Dracon käteen ja siirsi sen pois.
”Haluatko jotain juomista?” Hermione kysyi ja meni pienen tummasta puusta tehdyn kaapin luokse.
”Ihan sama”, Draco sanoi ja käveli Hermionen luokse kiertäen kätensä hänen vyötärönsä ympärille lujasti. Hermione henkäisi. Eikö tuo mies koskaan luovuttanut? Hermione otti kaapista viinipullon, jonka oli joskus saanut lahjaksi. Hän yritti päästä Dracon lujasta otteesta pois, mutta se ei onnistunut, kun mies vain tiukensi otettaan.
”Malfoy! Päästä minut pois”, Hermione ärähti.
Draco irrotti otteensa ja päästi Hermionen menemään. Draco huokaisi ja katsoi keittiössä olevaa naista. Eikö tuo nainen koskaan antanut periksi? Sehän nähdään, koska hänhän ei aikonut luovuttaa. Hän oli tottunut saamaan kaiken minkä tahtoi ja niin saisi nytkin.
Draco virnisti ja istahti sohvalle. Hetken kuluttua Hermione tuli Dracon luokse olohuoneeseen ja ojensi hänelle lasin. Draco otti lasin ja maisteli sen sisältöä.
”Mitä tämä on?”
”Tonttuviiniä”, Hermione sanoi ja istui Dracon viereen hörpäten omaa viiniään.
”Tämähän on hyvää”, Draco sanoi ihmeissään. Hermione naurahti.
”Etkö muka ole koskaan aiemmin juonut tonttuviiniä?” Hermione kysyi yllättyneenä.
”En, olen pysynyt tuliviskissä...”
Hermione naurahti taas.
”Saanko lisää tätä viiniä?”
”Toki.”
**
Jonkin ajan kuluttua viinipullo lojui tyhjänä olohuoneen lattialla, ja Draco ja Hermione istuivat sohvalla lähekkäin, ehkä liiankin lähekkäin Hermionen mielestä. Mutta muutaman viinilasin jälkeen järki ei ollut enää kovin mukana. He nauroivat ja muistelivat vanhoja kouluaikojaan.
”Muistatko kun kolmosluokalla mottasin sinua?” Hermione hihitti. Draco murahti.
”Miten voisin unohtaa”, Draco sanoi hieman vakavana, mutta yhtyi kuitenkin nauruun Hermionen kanssa. Hän ei voinut olla hymyilemättä kun hän katsoi vieressään nauravaan kauniiseen naiseen, hän näytti kuin enkeliltä. Hänen silmänsä tuikkivat kuin tähdet. Draco unohtui tuijottamaan Hermionea. Pian hän kuitenkin havahtui kun kuuli Hermionen puhuvan taas.
”Entä kun liemientunnilla Kalkaroksen päälle kaatui kutistumislientä”, Hermione hihitti taas. Draco nauroi myös muistellessaan vauvan kokoista Professori Kalkarosta, joka yritti saada nauravan luokan hiljenemään. Draco ei ollut aikoihin nauranut näin paljon kuin nyt Hermionen kanssa. Yhtäkkiä Hermione pomppasi sohvalta ylös ja lähti kulkemaan makuuhuonettaan kohti.
Draco katsoi hänen perään ihmeissään.
”Mitä nyt?” hän kysyi.
”Tule tänne!” kuului Hermionen huuto makuuhuoneesta. Draco nousi sohvalta ja lähti itsekseen hymyillen makuuhuonetta päin ja löysi Hermionen vaatekaapiltaan.
”Mitä sinä teet?”
”Odotas... Hahaa! Tässähän se onkin!” Hermione sanoi ja otti kaapista henkarissa roikkuvan vaaleanpunaisen mekon. Draco katsoi sitä silmät suurina.
”Onko tuo se, mikä sinulla oli joulutanssiaisissa?” hän kysyi.
”On, tunsin itseni prinsessaksi tässä mekossa”, Hermione sanoi hymyillen.
”Prinsessalta sinä näytitkin”, Draco sanoi ihailevalla äänellä. Hermione katsoi häntä ihmeissään.
”Todellako?”
”Todella, en voinut uskoa silmiäni kun astelit ne portaat alas niin kauniina ja... seksikkäänä”, Draco myönsi. Hermione tunsi kuinka hänen poskiaan kuumotti.
”Älä nyt liioittele”, hän kuiskasi hiljaisella äänellä.
”En minä liioittele!” Draco sanoi vakavana. Hermione hymyili hänelle pienesti. Draco katsoi mekkoa, joka oli Hermionen kädessä, sitten hän nosti katseensa Hermionen kasvoihin.
”Haluan nähdä tuon sinun päälläsi”, hän sanoi virnistäen. Hermione katsoi häntä silmät suurina.
”Luuletko tosiaan, että tämä vielä mahtuu päälleni?” Hermione kysyi huvittuneena.
”Jos ei mahdu niin laitetaan se mahtumaan”, Draco sanoi vinkaten silmää. Hermione naurahti ja kääntyi katsomaan sitten vieressään hymyilevään mieheen.
”Saisinko laittaa tämän rauhassa päälle?”
”Jos kerran vaaditte”, Draco tokaisi.
”Kyllä vaadin”, Hermione hymähti.
Draco virnisti vielä Hermionelle ja sulki sitten oven.
Draco istui olohuoneen sohvalla odotellen Hermionea. Draco huokaisi, hän oli odottanut tätä jo kymmenen minuuttia. Kauan hänen ei kuitenkaan tarvinnut enää odottaa, kun makuuhuoneen ovi jo aukesikin. Draco katsoi suu auki henkeäsalpaavan kaunista naista edessään.
”No? Mitäs sanot?” Hermione hymyili säteilevästi.
”Olet kaunis”, Draco henkäisi. ”Hyvinhän se mahtui päälle.”
”Kiitos, piti minun tehdä suurennus loitsu muutamaan kohtaan”, Hermione vastasi leveä hymy kasvoillaan. Draco nyökkäsi hymyillen. Hermione oli kävelemässä Dracon luokse sohvalle, kun yllättäen hän kompastui pitkään helmaan ja lensi suoraan Dracon syliin. Heidän kasvonsa olivat vain muutaman sentin päästä toisistaan. Hermione katsoi Dracon jäänharmaisiin silmiin, joista loisti himo samalla lailla kuin yökerhon naistenhuoneessakin. Hermione sulki silmänsä ja vei kasvojaan vielä lähemmäksi Dracoa. Pian hän jo tunsikin Dracon viileät huulet omilla pehmeillä huulillaan. Hermione vastasi suudelmaan kietoen kätensä Dracon kaulan ympärille.
**
Hermione heräsi kovaan pääkipuun. Hän nousi vaivalloisesti istumaan ja hieroi otsaansa. Mitä eilen illalla tapahtui? Hän muisti vain, että hän tapasi Harryn yökerholla, ja että Malfoy tuli naistenhuoneeseen... Sen hän myös muisti, että oli ottanut Dracon asunnolleen selviämään, kun tämä oli ollut niin humalassa. Hänen asunnollaan he ottivat sitten muutaman lasillisen tonttuviiniä... Loppuillasta hän ei muistanutkaan enää mitään.
Hermionen ajatukset katkesivat kun kuuli viereltään murahduksen. Hermione kääntyi katsomaan vieressään nukkuvaa miestä ja koki järkytyksen.
”Malfoy!” Hermione huudahti. Hän laittoi kätensä äkkiä suunsa eteen. Hän ei haluasi herättää Dracoa, hän saisi varmaan sydänkohtauksen. Draco murahti taas unissaan ja käänsi kylkeä. Hermione huokasi helpotuksesta kun tämä ei ollut herännyt hänen huutonsa. Sitten hänet valtasi taas järkytys. Olivatko he tehneet sen?
Hermione kurkkasi peittonsa alle ja huomasi olevansa alasti, samoin Malfoy. Hermione vingahti ja peitti kasvonsa käsiinsä. Hermione vilkaisi vielä Dracoon varmistaakseen, että hän todella nukkui.
Hermione nousi sängystä ja alkoi keräillä vaatteitaan lattialta. Puettuaan, hän lähti makuuhuoneestaan ja sulki oven hiljaa perässään. Matkalla keittiöön hänen jalkansa osui johonkin kovaan, Hermione katsahti alas ja huomasi tonttuviinipullon jalkojensa juuressa. Huokaisten hän nosti pullon lattialta ja haki myös viinilasit sohvapöydältä vieden ne keittiöön, ja istahti keittiönpöydän ääreen katsellen ikkunasta ulos kaunista ilmaa. Aurinko paistoi, eikä taivaalla ollut ainuttakaan pilven hattaraa. Kesä oli tulossa.
**
Draco heräsi kolauttaessaan päänsä sängynlaitaan. Hänestä tuntui kuin hänen päänsä räjähtäisi. Hän katsoi ihmeissään ympärilleen. Missä helkutissa hän oli?
Dracon noustua sängystä hän huomasi olevansa alasti.
”Jaahas...” hän huokasi ja veti bokserit jalkaansa. Samassa makuuhuoneen ovi aukesi ja Hermione kurkisti sisään. Draco katsoi Hermione järkyttyneenä.
”GRANGER!” hän huudahti.
”No hei, Malfoy...” Hermione sanoi hermostuneena ja yritti olla katsomatta Dracon upeaa vartaloa.
”Mitä sinä täällä teet?” Draco kysyi.
”Tämä sattuu olemaan minun asuntoni.”
”Mitä? Mitä minä täällä teen?” Draco kysyi ihmeissään.
Hermione vain kohotti olkiaan.
”Otatko kahvia?” hän kysyi hetken kuluttua.
Draco katsoi häntä ilmeettömänä ja nyökkäsi. Hermione sulki oven ja meni keittiöön keittämään kahvia. Draco oli aivan pyörällä päästään. Miten hän oli päätynyt Hermionen luokse?
Hän muisti vain kun oli yökerhossa Harryn ja Blaisen kanssa. Sitten hänen mieleensä tuli se juoma mitä he olivat juoneet, pirunviina.
”Ei ihme kun en muista mitään”, Draco tuhahti ja laittoi paitansa päälleen.
**
Kun Draco tuli keittiöön Hermione istui keittiönpöydän ääressä ja luki Päivän Profeettaa. Draco istui Hermionea vastapäätä ja katseli naista.
Hermione tunsi Dracon tutkivan katseen itsessään ja se teki hänet taas hermostuneeksi, mutta hän yritti olla kun ei huomaisikaan Dracon katsetta, mutta se oli todella vaikeaa. Yllättäen Draco rikkoi pitkän hiljaisuuden matalalla äänellään.
”Miksi lähdit eilen niin kiireellä kahvilasta pois?”
Hermione nosti katseensa yllättyneenä Dracon ilmeettömiin kasvoihin.
”Tuli kiire...” Hermione sanoi hiljaa ja laski katseensa takaisin lehteensä. Taas heidän ylleen laski hiljaisuus, jonka Draco taas rikkoi.
”En meinannut tunnistaa sinua, tunnistin sinut vasta kun olit lähdössä.”
Kun Hermione ei sanonut mitään, Draco jatkoi. ”Sinä taisit tunnistaa minut, koska olit niin hermostunut.”
”En minä ollut hermostunut”, Hermione valehteli.
Draco kohotti toista kulmaansa. ”Ai, et vai? Sinä olet nytkin hermostunut.”
”Enkä ole!” Hermione kivahti.
”Kyllä sinä olet, minä näen sen sinusta.”
Hermione tuhahti. Draco hymyili itsekseen, hänestä oli niin mukava ärsyttää Grangeria niin kuin vanhoina kouluaikoina.
Nyt hiljaisuuden rikkoi kahvinkeittimen ääni. Hermione nousi samassa tuoliltaan ja haki kaksi mukia kaapista ja laski ne pöydälle kaataen kahvia kuppeihin. Hän ojensi toisen mukeista Dracolle, ja Hermionen pieneksi yllätykseksi, hän kiitti. He joivat hiljaisuudessa kahvejaan.
”Tuota...” Draco sanoi hiljaisella äänellä.
Hermione nosti katseensa lehdestä Dracoon ja katsoi tätä kysyvästi.
”Mmm?”
”Muistatko sinä mitä eilen tapahtui? Miten minä päädyin sinun luoksesi?” Draco kysyi ja laski kahvimukinsa pöydälle. Hermione huokasi ja katsoi Dracoa.
”Minä muistan vain mitä tapahtui alkuillasta”, Hermione sanoi.
”Niin?”
”Noh...” Hermione henkäisi. Kertoisiko hän Dracolle, että mies oli lähennellyt häntä naistenhuoneessa?
”Muistatko sinä sen kun tulit naistenhuoneeseen?” Hermione kysyi Dracolta.
Draco katsoi häntä silmät pyöreinä. ”Minä tein mitä?”
Hermione hymyili pienesti ja alkoi kertoa, mitä naistenhuoneessa oli tapahtunut ja miten hän oli päätynyt Hermionen asunnolle. Draco kuunteli häntä keskeyttämättä. Hänen ilmeensä vaihteli välillä järkyttyneeksi, hämmästyneeksi ja myös huvittuneeksi. Hermione lopetettua Draco huokasi ja katsoi Hermionea joka hymyili pienesti.
”Olen pahoillani, Granger”, Draco sanoi virnistäen.
”Mistä?” Hermione ihmetteli.
”Siitä kun lähentelin sinua, et varmaan pitänyt siitä”, Draco sanoi huvittuneena. ”Vai piditkö?” Draco kysyi hetken kuluttua hämmästyneenä kun Hermione pysyi hiljaa. Hermione pudisti nopeasti päätään ja virnisti.
”En pitänyt.”
”Varmasti pidit.”
”Enkä pitänyt.”
”Älä narraa.”
”En minä narraa.”
”Narraatpas.”
”Lopeta.”
”En ikinä.”
”Hmph!” Hermione tuhahti ja risti kädet rinnalleen Dracon naurahtaessa.
”Olet mahdoton”, Hermione kuitenkin pian sanoi, vaikka suunnitteli pitävänsä mykkäkoulua miehelle. Draco hymyili leveästi naiselle. Hermione ihaili miestä, hän näytti vielä söpömmältä, kun hän hymyili. Eieiei! Hän ei saisi ihastua Malfoyhin!
Hermione huokasi ja katsoi seinällä olevaa kelloa, joka näytti jo puoli kolmea.
”Kello on jo noin paljon”, Hermione haukotteli ja venytteli käsiään.
”Kyllä minä kohta lähden”, Draco hymähti.
”Ei, en minä sitä. Ole vaan täällä niin kauan kun haluat.”
”Kyllä minun varmaan täytyy kohta lähteä pakkaamaan.”
”Oletko sinä lähdössä jonnekin?”
”Joo, ylihuomenna lähden Espanjaan kahden viikon lomalle.”
”Kenen kanssa sinä sinne lähdet?”
”Yksin, ajattelin kyllä kysyä yhtä viehättävää neitoa mukaani.”
”Ai...” Hermione sanoi vähän pettyneen näköisenä.
”Ja se neito olet sinä”, Draco sanoi hetken kuluttua virnistäen ja naurahti Hermionen hämmästyneelle ilmeelle.
***
Piristäkää päivääni kivoilla kommenteilleillanne!
