Kirjoittaja Aihe: Huomenna junior huomenna [Draco/Hermione, K-11, One shot]  (Luettu 2190 kertaa)

penni-

  • Epätoivoinen
  • ***
  • Viestejä: 33
Huomenna juniori huomenna…

Kirjoittaja: penni-
Paritus: Draco/Hermione Ginny/Harry vähän Ron/Lavender
Ikäraja: K-11
One shot

Tyttö kohotti katseensa kirjasta ja vilkuili ympärilleen.
Yleensä hänen opiskeluaan ei keskeyttänyt mikään. Ei tosiaankaan mikään.
Fred ja George olivat sitä koetelleet, mutta tytöllä oli mitä mainioin keskittymiskyky. Nyt kylläkin tytön oli aivan pakko nostaa katseensa kirjasta, sillä polte hänen niskassaan kävi suunnattomaksi.
Tarkkailiko joku häntä? Hän antoi katseensa lipua pitkin kymmeniä kirjahyllyjä ja tuhansia kirjoja. Sitten hänen katseensa osui jäänharmaaseen silmäpariin jotka tirkistelivät erään hyllyn takaa.
 Tyttö vilkaisi automaattisesti ympärilleen ja huomasi ettei kirjastossa ollut muita kuin he. Hän nousi tuolista ja käveli hyllyn taakse, jossa platinapäinen nuorimies esitti lukevansa kirjaa.
Tämä ”platinapää” kuitenkin havahtui ”lukemisestaan” kun tyttö tuli lähemmäs.
 ”Kas Hermione, mitä sinä täällä?” Poika kysyi hieman liioitellun esityksellisesti.
”Aikamoinen sattuma!” Poika jatkoi ja vinkkasi Hermionelle.
”Niin varmaan Draco, mistä tiesit että olen täällä?” Hermione kysyi äänessään pelkkää sarkasmia.
”Älä nyt kulta, halusin vain nähdä sinut.” Draco sanoi anelevalla äänellä ja painoi hellän suudelman tyttöystävänsä huulille.
Mutta se ei saanut Hermionea leppymään.
 Tämä selvästi odotti vieläkin vastausta kysymykseensä.
”Äh. No hyvä on! Kuulin Potterin sanovan sen Weasleylle!” Draco sanoi hieman alakuloisesti.
Tällä kertaa Hermione kohottautui,  ja painoi hellän suudelman poikaystävänsä huulille.
Siinä he olivat Draco Lucius Malfoy ja Hermione Jane Granger vaihtamassa suudelmia kirjaston hyllyjen välissä. Kuka olisi uskonut? Ei kukaan. Ei kukaan tästä tiennytkään. Paitsi tietenkin Hermione ja Draco itse. He olivat seurustelleet kohta kaksi viikkoa salassa. Kahdessa viikossa oli ehtinyt tapahtua paljon. Varsinkin tarvehuoneessa.
 Draco kun sattui olemaan toiminnan mies, joka halusi perustaa perheen ajoissa eikä Hermionella ollut mitään sitä vastaan.
He olivat suunnitelleet jo kaiken. Työpaikat, tulevan asunnon, häät, Hermionen  vauvaloman ja tietenkin ristiäiset. Poika vauvan nimeksi tulisi; Scorpius Hyperion Malfoy ja tyttö vauva saisi nimekseen Helen Narcissa Malfoy.
”Kuinkan Draco jr. voi?” Draco uteli innoissaan ja kosketti Hermionen vatsaa.
”Draco vastahan se höm.. luotu, ei se vielä ole oikeastaan vielä miksikään kehittynyt. Höpsö!”
Hermione selitti kuin viisivuotiaalle.
”No kuinka kauan vielä?” Draco esitti hieman tyhmää.
”Voi Draco, vasta viikko sittenhän me… Eli noin yhdeksän kuukautta .” Vastasi Hermione hymyillen ja suuteli Dracoa. Draco vastasi suudelmaan huulet janoten toisen huulia.
”Draco, ei täällä. Joku voi nähdä meidät!” Hermione huudahti kauhuissaan ja tönäisi Dracon kauemmas itsestään. ”Mutta Mione rakas, kyllä meidän on tämä joskus julkistaa” Draco sanoi lempeästi. ”Ajattelisit edes juniorin parasta.” Draco tiesi voittavansa vedotessaan vauvan alkuun.
”Selvä, selvä, Mutta vasta huomenna? Aamiaisella?” Hermione suostui hetken harkinnan päästä.
”Selvä! Huomisen aamiaiselle tilattu yksi kunnon suudelma,  rohkelikkojen pöytään.”  Draco luetteli kuin mikäkin tarjoilija. ”Mutta taidan nyt jättää sinut opiskelemaan. Minun täytyy kiiruhtaa huispaus treeneihin, ne alkavat pian”. Draco lisäsi ja suikkasi vielä yhden suudelman Hermionen poskelle ennen kuin poistui. Hermione huokaisi syvään ja palasi takaisin kirjansa pariin.
Kuinka paljon saatankaan rakastaa tuota poikaa? Hän ajatteli ja syventyi Tylypahkan historiikkiin. 
 

Draco asteli vihreä huispauskaapu päällään stadionille, missä hänen joukkue toverinsa jo lentelivätkin.
”Romeo missäs olet kuhnaillut?” Luihusten huispauskapteeni Marcus Flint kysyi.
”Missäs muuallakaan,  kuin tapaamassa Juuliaa.” Draco vastasi virnistäen ja nousi luutansa selkään. Pian hän jo jahtasikin Flintin vapauttamaa sieppiä ympäri stadionia.


Kun Hermione oli lukenut tarvittavan tiedon ja kirjoittanut (pidemmän kuin olisi tarvinnut) aineen. Hän pakkasi tavaransa ja suunnisti kohti rohkelikkotornia. Saavuttuaan Lihavan leidin eteen Hermione lausui tunnuslauseen ”Kohteliaisuus” ja astui rohkelikko soppaan.
Hän katsahti kelloa, se näytti puoli yhtätoista. Valvojaoppilaana hänen kuuluisi häätää alle viistoistavuotiaat oppilaat makuusaleihinsa. Viisitoistavuotiaat mukaan lukien.
”Noniin kaikki alle kuusitoista vuotiaat maakusaleihinsa niin kuin olisivat jo!” Hermione huusi erittäin McGarmiwa maisella äänelläm joka oli pelästyttää pari pikkupoikaa hengiltä.
Pikkuhiljaa väki tungeksi makuusaleihin. ”Jake ja Michael tekin myös!” Hermione huudahti nähdessään pojat nukkumassa sohvalla. Pojat mutisivat jotain ”Ei väsytä” kuuloisia tekosyitä, mutta kapusivat kuitenkin maakuusaliinsa. Nyt olekeluhuoneessa oli vain jäljellä Ron ja Lavender (jotka kuhertelivat ikkuna syvännyksessä), Harry ja Ginny (He istuivat takan luona olevalla sohvalla käsikädessä.)
Ja muutama muu joiden nimiä Hermione ei muistanutkaan.
Hän käveli takan luo ja pudotti laukkunsa istuen pehmoiseen nojatuoliin.
”Se on nyt sitten virallista” Ginny sanoi minulle innoissaan. ”Siis mikä on mitä hä?” Kysyin hämmennyksissäni.
”No me ja kihlaus.” Ginny hehkutti ja ojensi vasenta kättään, jossa kimalteli hopeinen timanttisormus. ”Onneksi olkoon!” Kiljahdin ja halasin innoissani molempia.
”Häät voidaan kuitenkin järjestää vasta vuoden loppu puolella, kun olen täyttänyt seitsemän toista.” Ginny selitti hieman murheissaan.
Loistavaa suurin piirtein samoihin aikoihin kuin junior syntyy. Ajattelin ja kosketin ajatuksissani mahaani. Sain Ginnyltä hämillisen katseen, mutta onnekseni Harry ei huomannut mitään. ”Harry minun ja Hermionen pitää puhua. Joten hyvää yötä.” Ginny sanoi Harrylle ja  suuteli tätä kevyesti huulille. ”Juu, öitä.” Vastasi Harry.
Ginny tarttui käteeni ja melkeimpä raahasi minut makuusaliimme. Onneksi se oli tyhjä. Huone toverimme Jennifer oli jossain missälie, mutta sen tiesin että hän oli siellä loppu yön.
”Hermione oletko sinä..?” Ginny kysyi ja osoitteli mahaani.
”K-kyllä.” Vastasin ja tunsin poskieni punehtuvan.
Ja huomenna koko koulu saa tietää tästä…

THE END!
« Viimeksi muokattu: 22.03.2017 09:59:14 kirjoittanut Neiti Syksy »
Toisinaan yksinäinen, surullinen ja masentunut.

HinjaRawr

  • Vieras
Vs: Huomenna junior huomenna [Draco/Hermione, K-13, One shot]
« Vastaus #1 : 24.03.2012 17:51:43 »
Oon tämän aikaisemminkin lukenut, mutta nyt sitten kommentoin. Tämä oli tosi ihana, mutta kaksi viikkoa yhdessä ja suunniteltuna varmaan koko elämä... No ihana oli joka tapauksessa.