Title: Soita
Author: Pipe
Rating: S
Fandom: Harry Potter
Disclaimer: Harry Potterista tutut hahmot kuuluvat J.K.R.lle ja Biisi Sony BMG.lle (ja Ilkalle & Hecalle),
Genre: romance, slash, fluffy, songfic
Characters: James Potter, Lily Potter, Sirius Musta, Harry Potter
Paring: J/S
Warnings: Ylisöpöö siirappia.
Summary: Sirius haluais vielä kerran saada viestiä Jamesilta.
A/N: Mä en oo siis niinku pitkään aikaan kirjottanu ficcejä ja tänään sain innostuksen, eilen luin Zsanyaa koneelta ja nyt sitte sain jotain siirappia J/S.sta aikaseksi. Tässäpä tämä siirappi. Biisiksi nyt löytyi tällänen mukavan siirappinen vuodelta 2005 joka oli sillon NIIN kova juttu :'DD
_____________________-
Soita
Luulin, ettet milloinkaan pois sä mee
Luulin, että jotenkin jään sun sydämees
Mut nyt kun oot pois huomaan sen
Se kaikki kuvitelmaa vain
Luulin, että tietäisin mitä teen
Mut maailma kääntää selkänsä
Jään yksin sateeseen jotenkin en vaan saa kii
Ja maailma pyörii kuitenkiin
Mutta sua kaipaan niin
Mä luulin, että me oltaisiin aina yhdessä. Aina, niinhän me sovittiin jo Tylypahkan junassa kun me ensimmäisen kerran junassa. Me vain kasvettiin erilleen. Tai sä kasvoit, mä luulin että mä olisin aina sulle se tärkein, sitten tuli Lily. Lily ja sä olitte kännissä Tylypahkan bileissä ja Harry sai alkunsa. Sä jätit mut kun sä sait tietää Harrysta, sun piti olla jo aikuinen, sun piti olla isä. Sä ja mä ei oltu enää mitään. Mä olin vain jokin erehdys sun elämässä. Ja ilman sua mä en ollut mitään. Ilman sua mä olin vain puolikas, eikä mulla ollut ketään. Ei Remus osannut auttaa mua sä olit vain se ainut, jolle mä uskalsin puhua. Sä olit ainoa joka tiesi musta näinkin paljon. Mä en uskaltanut kertoa sulle kaikkea ja nyt mä tiedän siihen syyn. Mä kaipasin sua liikaa.
Ei päivää etten miettis sua ja miks ei voitu onnistua
Ei yötä ilman sua unissaan
Sä mikset soita
Ei mikään tunnu niin pahalta kuin se kun sä lähdit mun ovesta
Mä tiedän etten sua unohda
Hei miks et soita
Mä olin ehdottanut hyvää juonta, jossa Peter olisi teidän salaisuudenhaltija ja me ei ilmotettaisi tästä kenellekään ja kun Voldu tulisi kovistelemaan sua me pelastettaisiin kaikki. Mutta Peter päätti pettää meidät kaikki ja te kuolitte. Harry jäi henkiin, mutta kaikki luulivat että mä olin syyllinen ja mut vangittiin. Harry joutui johonkin lastenkotiin tai Lilyn sisarelle, en mä ollut varma, sillä ei ollut hyvä sielä mä tiesin sen. Taas Ankeuttajat tulivat mun luokse ja ne imivät mun sielua. Samassa mä koin tapahtuman jota mä en olisi halunnut kokea, mutta Ankeuttaja toi sen mun mieleeni.
Sä kerroit mulle Harrysta, mä tuijotin sua hämmentyneenä.
”James, miten meidän käy? Voidaanhan me olla vielä yhdessä?”
James pudisti päätään. ”Mulla on nyt perhe, mä rakastan Harrya. Se on mun elämäni nyt ja mun on opittava elämään ja rakastamaan Lilya”
Silti mä kokoajan odotin sun kirjettäsi. Viestiä siitä, että me voitaisiin olla vielä joskus yhdessä. Sitä kirjettä ei koskaan tullut. Eikä muutakaan, sä olit hylännyt mut.
Luulin, että miettisit ees pidempään
Luulin, että merkitsin paljon enemmän
Mut nyt tuntuu en muuta voi
Kun vanha mennyt eilininen sitä ymmärrä en
Mä tuijotin sua, olitko sä mennyt järjiltäsi. Sä hylkäisit mut Lilyn takia. LILYN? Mä en voinut käsittää tätä tilannetta. Lily Evans, se kuraverinen. Nyt mä tunsin syvää vihaa kuraversiä kohtaan, nyt musta tuntui oikeutetulta käyttää sanaa jota mua oltiin opittu käyttämään jo pienestä lähtien. Kuraverinen, jästisyntyinen noita joka vei multa mun poikaystäväni. Mä luulin että sä et voinut hylätä mua Lilyn takia, mutta kaikki muuttuu niin sä mulle sanoit kun lähdit viimeisen kerran mun ovesta ulos.
Ei päivää etten miettis sua ja miks ei voitu onnistua
Ei yötä ilman sua unissaan
Sä mikset soita
Ei mikään tunnu niin pahalta kuin se kun sä lähdit mun ovesta
Mä tiedän etten sua unohda
Hei miks et soita
Mä tunsin kyyneleen poskellani, mä huusin tuskasta. Mä en jaksanut kärsiä, mä olin syytön ihminen ja mä mietin sua silti kokoajan. Mä en voinut käsittää sitä miksi mun täytyi kärsiä ja miettiä sua kokoajan, jos sä olisit hengissä ja mä olisin täällä sä tuskin välittäisit. Sä tekisit mulle niinkuin sä teit silloin kun painoit viimeisen kerran mun oveni kiinni. Mä tiesin silloin sen, etten mä tule koskaan unohtamaan sua. Sä unohdit mut samantien, kun suljit mun kotini oven.
Luulin, että oisin vahvempi kuin oon
Mä nyt luulin, ettet koskaan viereltäs ois hyljännyt mua aahaaaa
Mä vain makasin sellini lattialla. Ankeuttajat oli viety pois, mä luulin että mä olisin tarpeeksi vahva kestämään täällä, mä luulin olevani tarpeeksi vahva pitäessäni muistoa susta ja siitä että mä olen syytön. Mä luulin että kaikki kääntyisi vielä paremmaksi, mutta joo olinhan mä luullut jo kauan sitten, ettet sä koskaan voisi hylätä mua.
Ei päivää etten miettis sua ja miks ei voitu onnistua
Ei yötä ilman sua unissaan
Sä mikset soita
Ei mikään tunnu niin pahalta kuin se kun sä lähdit mun ovesta
Mä tiedän etten sua unohda
Hei miks et soita
Mä mietin sua yhä. Vihdoin mä jaksoin muuttua animaagiksi ja karata vankilasta, mä juoksin koirana ympäri Azkabania, juoksin kunnes mä pääsin vihdoin lähimpään metsään siellä mä söin jotain mitä pystyin suuhuni laittamaan, mä juoksin kohti Lontoota, pian mä huomasin olevani jollakin taajama-alueella. Oli ilta ja pimeää samassa mä näin jonkun kadulla. Tää näytti olevan jästi Lontoota. Samassa joku pieni lapsi tuli silittelemään turkkiani ja pian sen perässä tuli nainen joka hätisti mut muualle haukkuen mua kirppukasaksi. Mä juoksin eteenpäin kohti puistoa ja samassa mä näin katulampun alla jotain jonka mä en uskonut olevan mahdollista.
James?
Ei päivää etten miettis sua ja miks ei voitu onnistua
Ei yötä ilman sua unissaan
Sä mikset soita
Ei mikään tunnu niin pahalta kuin se kun sä lähdit mun ovesta
Mä tiedän etten sua unohda
Hei miks et soita
Mä kävelin lähemmäs mä halusin nähdä sen hahmon tarkemmin, se oli aivan kuin James 13 –vuotiaana. Samassa mä näin silmät ja arven. Harry. Se todella oli Harry, se oli aivan kuin James mä tuijotin puskan takaa sitä ja se huomasi mut ja kaatui maahan ja Poimittaislinja vei sen mennessään. Mä mietin vielä pitkään sen jälkeen Jamesia ja sitä minkä takia se oli jättänyt mut. Mä huomasin että mun sydän jätti pari lyöntiä välistä nähdessäni Harryn. Harryn joka oli kuin peilikuva Jamesista, paitsi että sillä oli Lilyn silmät.
Mä mietin Jamesia vielä paljon kaiken jälkeen, viimeinen ajatus taistelussa kun mä kaaduin sen verhon taakse oli James ja samassa mä näin mun rakkaani mun edessäni. Mä juoksin Jamesin syliin, me halattiin ja suudeltiin ja samassa mä näin Lilyn ja tervehdin sitä. Mä jäin silti kaipaamaan myös Harrya.
