Title: Se ei ole aina niin helppoa
Author: yuuri
Raiting: k-11
Pairing:: Lucius/OFC
Genre:: UST, “romance”…, OneShot
A/N: Ystävänpäivä lahja RoastedGarliclle<3 Toivottavasti ficci on onnistunut, itse olen siihen hirmu tyytyväinen^^
_____________________________________________________________________________
Ruth seisoi keskellä alati kasvavaa valkeaa kinosta ja katseli suurten lumihiutaleiden leijumista alas. Hänen tummanruskeita hiuksiaan koristi kauniit hiutaleet, jotka sulivat hiljalleen saaden hiukset kosteiksi.
“ Fury, mikäli et halua, että tupasi menettää kymmenen pistettä soisin sinun palavaan oleskeluhuoneeseesi.”
Ruth kääntyi ympäri vain nähdäkseen johtajapojan, Lucius Malfoyn seisovan kädet puuskassa keskellä hankea ja palelevan. Tytön huulet kaartuivat vinoon hymyyn.
“Malfoy, mikäli itse olet unohtanut, niin minä satun olemaan johtajatyttö.”
Lucius murahti kietoi hopeavihreän huivinsa tiukemmin kaulansa ympärille.
“Miten vain, tule nyt sisälle. Rehtori käski lukita ovet yöksi”, vaalea poika mumisi. Ruth hymähti.
“Myrsky?” tyttö kysyi saaden vastaukseksi nyökkäyksen.
*
Mysrky pyörteili Tylypahkan ympärillä. Ruth tiesi sen, vaikka ei sitä nähnytkään ikkunasta. Vain kiivas lumihiutaleiden taistelu näytteli osaansa ikkunan takana. Yön mustuus peitti muun alleen.
Ruth nousi ylös tulistaan ja asetti koulukirjansa siistiin kasaan.
“Käyn vielä partio kierroksella”, tyttö sanoi ystävilleen, jotka olivat valloittaneet sohvan.
“Pidä hauskaa”, Rich toivotti sarkastisesti ja Ruth joutui käyttämään lievää henkistä väkivaltaa ettei olisi näyttänyt kansainvälistä käsimerkkiä.
Käyttävät olivat hiljaisia, vaikka oli vielä tunti ennen kuin oppilaiden pitäisi olla tuvissaan. Normaalisti raja oli kymmenen, mutta viikonloppuisin keskiyö, koska monet ahkerammat opiskelijat käyttivät kaiken mahdollisen aikansa kirjastossa.
Ruth astahti kirjaston kynnyksen yli ja tervehti matami Prilliä kevyellä nyökkäyksellä. Kirjastonhoitaja hymyili ja jatkoi kirjojen lajittelua ja kirjaamista työpöytänsä takana.
Muutama kuudesluokkalainen korpinkynsi ja jopa pari luihuista näytti vielä opiskelevan. Ruth hymyili. Hän rakasti kirjaston rauhaisaa tunnelmaa.
Jokin pehmeä osui Ruthia kasvoihin.
“Katselisit eteesi, Fury”, Lucius Malfoyn kalsea ääni totesi kylmästi. Ruth tuhahti. Poika oli kyllä komea, mutta luonteessa oli parantamisen varaa.
“Pahoittelen teidän ylhäisyytenne”, Ruth piikitti. Luciuksen kasvot tummuivat ja poika kumartui tytön kasvojen tasalle. Nenänpäät melkein koskettivat ja Ruth pystyi haistamaan kevyen myskin vaalean pojan ympärillä.
“Eivätkö vanhempasi ole opettaneet sinulle käytöstapoja?”
Ruth tuhahti ja mulkoili Luciusta kulmiensa alta.
“Samaa voisi sinulta kysyä, Malfoy. Et näe nenänpäätäsi pidemmälle”, Ruth murisi. Lucius naurahti ja Ruth ei voinut olla värähtämättä. Pojan siniset silmät tuijottivat Ruthin tummanruskeisiin.
“En sanoisi niinkään”, Lucius kuiskasi vinosti hymyillen ja sipaisi hiussuortuvan pois Ruthin kasvoilta. Ruth rypisti kulmiaan ja huitaisi luihuisen käden kasvojensa edestä.
“Imelää Malfoy. Jos tämä on taktiikkasi tyttöjen kanssa niin pahoittelen, en ole kiinnostunut”, tyttö vastasi, kääntyi kannoillaan ja asteli ulos kirjastosta.
Lucius katseli korpinkynnen menoa ja huokaisi. Hän oli surkea, totaalisen surkea.
*
Ruth seisahtui portaiden juurelle ja mietti hetken. Tyttö voisi palata tupaansa, mutta koska väsymys ei ollut vielä ilmestynyt Ruth päätti käydä juomassa kupillisen yrttiteetä keittiössä. Se miten hän oli tietoonsa saanut keittiön sisäänkäynnin sijainnin oli metodina ehkä arveluttava, mutta niin useasti Ruth kiitti mielessään Sirius Mustan ja James Potterin suuria suita…
Päärynä kikatti hiljaa ja avasi Ruthille sisäänkäynnin. Tyttö kiitti kohteliaasti ja astahti oviaukosta sisään. Liuta kotitonttuja oli oitis palvelemassa Ruthia leveästi hymyillen ja yksi niistä, Blinni ohjasi tytön pöytään istumaan.
“Mitä neidille saisi olla?” Blinni kysyi kohteliaasti ja pyyhi samalla käsiään vyötäisillä roikkuvaan kankaanretaleeseen, mikä teki essun virkaa.
“Yrttiteetä ja mikäli löytyy niin croissantti olisi mukava lisä”, Ruth vastasi. Blinni kumarsi ja katosi muiden tonttujen joukkoon.
“Vakoiletko sinä minua?” viileä ääni kysyi Ruthin selän takaa. Tyttö kääntyi penkillä ja huokaisi alistuneesti.
“Malfoy, minusta se menee toisinpäin. Olin täällä ensin”, Ruth vastasi ja nojasi kyynerpäällään pöytään. Vaaleahiuksinen poika istuutui vastapäätä tyttöä ja virnisti.
“Ehkäpä, mutta siinä tapauksessa käytit lukilitistä…”
“… Malfoy, luulisi sinun tietävän, että epäonnistuin käytännönkokeessa. Huutelit asiaa ympäri koulua viikko sen jälkeenkin”, Ruth mutisi ja kiitti Blinniä, joka oli tuonut täytetyn croissantin ja yrttiteen tytölle. Lucius katseli tytön syömistä virnuillen.
“Kuule, kaikki seksikkyytesi karisee kun ahmit noin.”
“Osaatko Malfoy pitää huolen omista asioistasi?”
“Tietenkin, mutta sinun asiasi kiinnostavat myös minua.”
Ruth murahti ja haukkasi täyteleivästään kiukkuisesti. Lucius hörppäsi omasta teekupistaan ja hykerteli kiukkuiselle tytölle.
“Mitä sinua liikuttaa minun syömiseni tai seksikkyyteni.”
“Olet oikeassa. Jos menetät mojosi, niin kukaan muu poika ei enää halua sinua, jolloin sinä kuulut vain minulle”, Lucius vastasi. Ruth puristi sormiaan teekuppinsa ympärille ja narskutti hampaitaan. Mikä Malfoyn penikka oli puhumaan hänelle tuollaisia? Mistä lähtien Lucius Malfoysta oli tullut noin rasittava? Ylimielinen ja turhan itsevarma poika oli aina ollut, mutta olettaa outoja asioita….? Ruth ei vain jaksanut ymmärtää.
“Pahoittelen Malfoy, mutta minua alkaa väsyttämään sinun seurasi, joten taidan palata tupaani. Painajaisia sinulle”, Ruth mutisi ja kiitti Blinniä maittavasta iltapalasta. Kotitonttu kumarsi syvään ja punasteli minkä ehti. Tyttö nousi penkiltä ja asteli kohti keittiön oviaukkoa tuntiessaan käsien kietoutuvan ympärilleen.
“Fury, olet maailman vaikein nainen valloittaa”, Lucius kuiskasi tytön korvaan Ruth värähti ja yritti päästä pojan otteesta - turhaan, ote oli tiukka.
“Ehkäpä metodisi ovat hivenen vinksallaan?” Ruth kysyi ja käänsi päätään voidakseen mulkaista johtajapoikaa. Lucius virnisti.
“Suudellako yrität?”
“Vain unelmissasi.”
“Niissä ehdottomasti, mutta yleensä vien siellä asiat loppuun asti”, Lucius mutisi karheasti. Ruthin tuli kuuma. Lucius oli kuuluisa naistennaurattaja ja vaihtoi tyttöjä kuin sukkia, mutta tämä Lucius käyttäytyi hivenen eritavalla - ei niin imelästi ja se sai Ruthin pasmat sekaisin.
“Pervoko sinä oletkin?”
“En. Aivan tavallinen teini-ikäinen poika…”
“Malfoy, irrota”, Ruth sanoi matalla äänellään, joka usein tuli esiin tytön hermostuessa tai suuttuessa. Myös Lucius tiesi sen - hän oli tarpeeksi usein katselut korpinkynnen perään, joten poika teki kuten tyttö pyysi ja irrotti otteensa. Ruth vetäytyi pojan luota ja murahti tälle.
“Katoskin Lucius Malfoy, ettet enää koskaan koske minuun tai vihjaa mitään pervoja tai muuten…”
“Muuten mitä? Kirjoitat isällesi?”
“Ehei, minun tekemiseni jälkeen sinä kirjoitat isällesi…”, Ruth murisi matalasti ja asteli ulos keittiöstä. Jo toisen kerran sinä päivänä Lucius katseli johtajatytön perään ja manasi itsensä ties minne. Ei ole helppoa olla samaan aikaan ihastunut ja pitää mainettaan yllä…
*
Ruth painoi kasvonsa tyynynsä ja henkäsi hiljaa. Se oli ollut niin lähellä - ensin kirjastossa ja sitten keittiössä. Suudelma… Helvetin Malfoy pilasi aina kaiken komealla ulkonäöllään ja seksikkäällä äänellään. Ruth huokaisi. Hän oli toivottoman kusessa luihuinten koppavaan kuninkaaseen, jonka työ oli iskeä naisia ja särkeä näiden sydämet tuhansiin paloihin. Ei ollut helppoa olla samaan aikaan ihastunut ja pitää etäisyyttä ihastukseensa.
___________________________________________________________________________
A/N: toivottavasti UST oli edes sinne päin :'''D
