Author: Sole
Fandom: Varjojen kaupungit
Genre: Romance, (Angst)
Rating: S
Pairing: Isabelle/Clary, Clary/Jace
Disclaimer: VK kuuluu Cassie Clarelle
Summary: Clary oli Isabellen omaisuutta. Isabellen mollamaija.
Osallistuu Femme10-haasteeseen.
Kommentti olis superkivaa, rakastuin tähän pariin itse täysillä tätä kirjoittaessani :3
Mollamaija
Kun Clary tapasi Isabellen ensimmäistä kertaa, hän ei olisi koskaan arvannut, että Isabelle piti häntä kauniina. Hänen punaisia hiuksiaan, jotka valuvat hänen olkapäidensä yli, ja joiden latvat kihartuvat hänen solisluidensa kuoppiin. Hänen kalpeaa, päivänvalossa melkein valkoista ihoaan, ja hänen kasvojaan, joille on ripoteltu pisamia poskille ja nenälle. Isabelle oli katsonut häntä nopeasti silmiin, mutta kääntänyt sitten katseensa pois. Jaceen. Clary oli luullut tämän rakastavan Jacea, rakastihan Aleckin. Ja hän. Mutta Isabelle ei ollut katsonut pois siksi, että olisi rakastanut Jacea, vaan siksi, että tämän sydän oli alkanut räpistellä tämän katsellessa hänen suuria kirkkaanvihreitä silmiään ja vaaleita ripsiään. Häntä. Clary Frayta, joka ei entisessä elämässään ollut ollut kukaan kenellekään muulle kuin äidilleen ja Simonille.
Hänen äitinsä oli ollut ainoa, joka oli koskaan sanonut häntä kauniiksi, ja se oli äitien tehtävä. Kertoa tyttärilleen, kuinka kauniita nämä olivat, vaikka eivät olisikaan olleet. Simon ei ollut uskaltanut.
Mutta Isabelle uskalsi.
Clary muistaa hetken, jona Isabelle kietoi varovaisesti käsivartensa hänen ympärilleen ja nosti hänet varpaisilleen sylissään. Hänellä oli päällään Isabellelta lainattu, lyhyt pikkumusta ja tämä oli nostanut hänen hiuksensa ylös päälaelle. Muutama kihara valahti hänen kasvoilleen, mutta Isabelle pyyhkäise ne hänen korviensa taakse, pois hänen huuliltaan. Isabelle pujotti sormensa hänen leukansa alle ja kohotti hänen kasvonsa omiensa tasolle. Isabellen huulilla oli pieni hymy, joka hädin tuski nosti tämän suupieliä ylöspäin. Tämän mustissa silmissä oli tummat rajaukset ja ripsissä mascarakokkareita. Isabellen kasvot olivat kuin leikattu irti kiiltokuvaenkeliltä ja huulet kirkkaanpunaiseksi maalattu puolikaari. Isabellen suudellessa häntä Clary ei osannut näytellä yllättynyttä.
”Sinä olet kaunis”, Isabelle oli sanonut hiljaa huulet hänen huulillaan ja suudellut häntä uudestaan.
Clary oli vastannut Isabellen suudelmaan, vaikka ei ollut tiennytkään miksi. Isabellen huulet koskettivat kevyesti hänen huuliaan ja hipaisivat sitten hänen poskeaan. Siihen jäi punaiseksi maalattu, kaksiuloitteinen suudelma. Kun Isabelle päästi irti hänen vyötäisistään ja astui kauemmas hymyillen hieman leveämmin kuin hetkeä aikaisemmin, Clary kohotti kätensä poskelleen peilin edessä ja pyyhki huulipunan pois. Isabellen hymy putosi ja valui pois tämän silmistä levittäen marcarakyynelen mustaksi tahraksi tämän silmäkulmaan. Clary ojensi kätensä ja pyyhki kyynelet pois Isabellen silmistä. Ei sinun tarvitse itkeä. Hän ei vain tahtonut Jacen tietävän, että Isabelle oli ottanut ensimmäisen askelensa nuoralla putoamatta. Jace oli ottanut kaksi ennen kuin tästä oli tullut hänen isoveljensä.
Jace sanoi hänen näyttävän kauniilta mekossaan. Clary vain hymyili, eikä tiennyt, mitä muutakaan hän voisi tehdä. Jace avasi hänen hiuksensa ja laski ne hänen olkapäilleen. Isabelle puri huuleensa ja Jace vilkaisi Isabellea. Clary tyytyi olemaan hiljaa ja miettimään, kuinka tässä oli niin päässyt käymään. Kuinka Isabellesta oli tullut mustasukkainen Jacelle ja Jacesta Isabellelle. Kuinka molemmat saattoivat rakastaa Clarya, jota kukaan ei ollut aikaisemmin rakastanut. Paitsi Simon. Hän mietti, oliko se jonkinlainen varjometsästäjäjuttu. Oliko riimu hänen käsivarressaan tehnyt hänestä kauniimman? Matkalla Magnus Banen juhliin Clary vilkuili kasvojaan näyteikkunoiden peilipinnoista, mutta näytti täsmälleen samalta kuin aikaisemmin. Tylsältä, punatukkaiselta ja vihreäsilmäiseltä.
Isabellen ja Jacen ei tarvinnut riidellä hänestä. Jacehan oli hänen veljensä. Isabelle oli tyttö, mutta se, että he olivat yhdessä, ei häirinnyt ketään muuta kuin Jacea. Alecista se oli okei, saihan tämä pitää Jacen itsellään, eikä kukaan muu tiennyt heistä. Jace tyytyi katselmaan sivusta, kuinka Isabelle kietoi sormensa Claryn sormien lomaan ja piteli häntä kädestä. Clary oli Isabellen omaisuutta. Isabellen mollamaija. Isabelle itse oli barbinukke, kaunein Claryn koskaan tapaama tyttö. Isabellen pitkät tummat hiukset kehystivät tämän kasvoja kahdelle palmikollekin letitettyinä, tämän suora otsatukka ylettyi juuri ja juuri silmien yläpuolelle ja peitti tämän kulmakarvat näkyvistä. Isabelle hymyili usein, nauroi. Clary rakastui Isabelleen joka päivä vain lisää, eikä enää muutaman viikon kuluttua ajatellut Jacea enää ollenkaan.
Hänhän oli Jacelle pelkkä pikkusisko.
Isabelle oli vienyt Claryn Jacelta, ja tehnyt hänestä onnellisen, Jacen surulliseksi.
